Venetsian biennaali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venetsian biennaalin pääsisäänkäynti Giardinissa vuonna 2005.

Venetsian biennaali (ital. La Biennale di Venezia, suomeksi myös Venetsian taidebiennaali) on merkittävä kansainvälinen nykytaidenäyttely. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi (parittomina vuosina) Venetsiassa Italiassa.

Venetsian elokuvajuhlat ovat osa biennaalia, samoin vuodesta 1980 järjestetty Venetsian arkkitehtuuribiennaali, joka järjestetään parillisina vuosina.

Viime vuosina biennaalin kävijämääräksi on vakiintunut noin puoli miljoonaa vierailijaa. Seuraava, 57. Venetsian biennaali, järjestetään 13. toukokuuta – 27. marraskuuta 2017, ja sen pääkuraattoriksi on nimetty ranskalainen Christine Macel.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkokuva Arsenalen alueelta.
Saksan paviljonki Giardinin alueella.

Venetsian kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 1893 perustettiin "kansallinen taiteellinen näyttely", joka pidettäisiin Savoijin (eli Italian) kuninkaan Umberto I:n ja hänen vaimonsa Margheritan hopeahääpäivän kunniaksi. Näyttelyn suunnitteluun osallistui Venetsian silloinen pormestari Riccardo Selvatico menestyksellisesti. Biennaalin järjestämiseen saatiin vaikutteita Münchenin Secession-taideryhmistä. Päätettiin kutsua mukaan merkittävimpiä ulkomaisia ja italialaisia taiteilijoita, sekä sallia mukaan myös kutsumattomien italialaisten taidemaalareiden ja kuvanveistäjien teoksia.[2]

Ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 1895, jolloin siihen osallistui taiteilijoita 15 maasta. Ensimmäisessä "Venetsian kaupungin kansainvälisessä taidenäyttelyssä" kävi yli 200 000 vierailijaa. Se nimettiin myöhemmin biennaaliksi, koska se järjestettiin joka toinen vuosi.[2] Siitä lähtien biennaali on järjestetty lähes säännöllisesti joka toinen vuosi maailmansotien aiheuttamia katkoksia lukuunottamatta.

Ensimmäisenä vuonna jaettiin kaksi ensimmäistä palkintoa. Näyttelyn skandaalin aiheutti Giacomo Grosson maalaus Korkein tapaaminen, jossa kuvattiin kuollut mies arkussa, jonka ympärillä oli neljä alastonta naishahmoa. Se voitti kuitenkin yleisöäänestyksen, mikä herätti yhä suuremman kohun.[2] [3]

Näyttelypaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biennaalin historiallinen pääpaikka on Giardini di Castello, puisto Venetsian keskustan läheisyydessä. Siellä siljaitsee 29 eri maiden rakentamaa ja omistamaa näyttelypaviljonkia, jotka edustavat yleensä kansallisromanttisia tai modernistisia tyylisuuntia eri ajoilta. Myös Italian paviljonki sijaitsee Giardinissa.[4] Toinen keskeinen näyttelypaikka on vuodesta 1980 biennaalikäytössä ollut vanha telakka-alue Arsenale.[5]

Biennaali on levittäytynyt vähitellen eri puolille kaupunkia kirkkoihin, gallerioihin, palatseihin, aukioille ja muualle ulkotiloihin. Nämä rinnakkaistapahtumat keräävät varsinaisen näyttelyn lisäksi myös paljon kävijöitä. Biennaalin aikana järjestetään kaupungin taidemuseoissa tavallisesti useita muita taidenäyttelyitä ja -tapahtumia.

Suomi Venetsiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismainen paviljonki.
Suomen Aalto-paviljonki.

Esimmäiset biennaaleissa mukana olleet suomalaistaiteilijat olivat Keski-Euroopassa tai Italiassa työskennelleitä taiteilijoita, jotka saivat tiedon näyttelystä taiteilijaystäviltään ja saattoivat esiintyä eri maista olevien taiteilijoiden joukossa riippuen siitä, missä maassa he työskentelivät. He eivät siis edustaneet Suomen suurruhtinaskuntaa biennaaleissa. Akseli Gallen-Kallelalla oli biennaalissa oma sali vuonna 1914.[6] Virallisesti Suomen osallistuminen alkoi vasta vuonna 1954, jolloin taiteilijavalinnat teki Suomen Taideakatemia. Näyttelyssä oli esillä Wäinö Aaltosen ja Tyko Sallisen teoksia. Wäinö Aaltosen osallistumista Venetsian biennaaliin oli harkittu jo aiemmin 1930- ja 1940-luvulla. Myös Suomen omasta paviljongista biennaalissa haaveiltiin 1930-luvulla.[6]

Alvar Aalto suunnitteli Suomelle puurakenteisen paviljongin, jota kutsutaan nimellä Aalto-paviljonki, ja joka valmistui vuonna 1956. Ensimmäisessä Aalto-paviljongissa pidetyssä näyttelyssä oli esillä Helene Scherfbeckin teoksia. Vuodesta 1962 lähtien vuoteen 2009 Suomi esittäytyi yhteispohjoismaisessa Sverre Fehnin suunnittelemassa paviljongissa Ruotsin ja Norjan kanssa. Vuonna 2011 siirryttiin vuorottelujärjestelmään. Pohjoismaisessa paviljongissa nähtiin vuonna 2011 Ruotsin näyttely, vuonna 2013 Suomen ja vuonna 2015 Norjan näyttely.[7] Yhteisnäyttelyihin palataan jälleen vuonna 2017, jolloin Pohjoismaisen paviljongin kuraattorina toimii ruotsalainen Mats Sjernstedt.[8]

Suomen osallistumisesta Venetsian biennaaliin on vastannut 2000-luvulla Näyttelyvaihtokeskus FRAME ja Visuaalisen taiteen keskus Frame.

Aalto-paviljonki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen paviljonki oli Alvar Aallon ensimmäinen Italiaan toteutettu työ, ja se oli tarkoitettu alkunperin väliaikaiseksi rakennelmaksi. Paviljonkia ei kuitenkaan purettu näyttelyn jälkeen. Vuodesta 1962 vuoteen 2007 asti Suomen paviljonkia vuokrattiin Islannille, Argentiinalle ja Portugalille. Vuonna 2007 paviljongissa esittäytyi jälleen suomalainen taiteilija, Maaria Wirkkala.[9] Siitä lähtien Aalto-paviljonki on ollut jälleen Suomen näyttelykäytössä.

Suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalin Aalto-paviljongissa ja Pohjoismaisessa paviljogissa 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päänäyttely Plateau of Mankind pohjoismaisessa paviljongissa Veli Granö, Laura Horelli, Tuomo Manninen, Heli Rekula, Charles Sandison, Salla Tykkä ja Maaria Wirkkala. Kuraattoreina toimivat Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen.[10]

2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismainen paviljonki, Liisa Lounila.[11]

2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päänäyttely Eija-Liisa Ahtila. Pohjoismaisessa paviljongissa ei suomalaisia taiteilijoita.[12]

2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-paviljonki, Maaria Wirkkala. Pohjoismainen paviljonki Adel Abidin.[13]

2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-paviljonki, Jussi Kivi. Pohjoismainen paviljonki Jani Leinonen.[14]

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-paviljonki, Vesa-Pekka Rannikko.[15]

2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-paviljonki Antti Laitinen. Pohjoismainen paviljonki Terike Haapoja.[16]

2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-paviljonki IC-98.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. La Biennale di Venezia - Christine Macel Director of the 57th International Art Exhibition for 2017 www.labiennale.org. Viitattu 2016-02-18.
  2. a b c Origin of the Venice Biennale Chinese Pavilion. 2003. Ministry of Culture, P.R.China. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi)
  3. History of Biennale Art, The Grosso case la Biennale di Venezia. 2010. la Biennale di Venezia. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi)(italiaksi)
  4. La Biennale di Venezia - The Giardini www.labiennale.org. Viitattu 2016-02-18.
  5. La Biennale di Venezia - Arsenale www.labiennale.org. Viitattu 2016-02-18.
  6. a b Hanna-Leena Paloposki: Taidenäyttelyt Suomen ja Italian julkisissa kuvataidesuhteissa 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun, s. 183. Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto, 2012.
  7. The Nordic Commission announces rotation of the Nordic Pavilion 2011-2017 in Venice. | Biennial Foundation www.biennialfoundation.org. Viitattu 2016-01-27.
  8. Mats Stjernstedt valittiin Pohjoismaisen paviljongin kuraattoriksi - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 2016-02-24. fi-FI
  9. Marja-Terttu Kivirinta: Suomen taide taas Aalto-paviljongissa. Helsingin Sanomat, 11.12.2006.
  10. Marja-Terttu Kivirinta: Suomi näkyy tänä kesänä Venetsian biennaalissa. Helsingin Sanomat, 4.6.2001.
  11. Marja-Terttu Kivirinta: Venetsian 50. biennaali avautuu sunnuntaina. Helsingin Sanomat, 12.6.2003.
  12. Anu Uimonen: Venetsia on taas täynnä taidetta. Helsingin Sanomat, 11.6.2005.
  13. Marja-Terttu Kivirinta: Maaria Wirkkala ja Adel Abidin edustavat Suomea Venetsiassa. Helsingin Sanomat, 31.1.2007.
  14. Anu Uimonen: Venetsian biennaali houkutteli ennätysyleisön. Helsingin Sanomat, 25.11.2009.
  15. Kuvataiteilija Rannikko edustaa Suomea Venetsiassa ts.fi. Viitattu 2016-01-27. fi-FI
  16. Venetsian biennaali 2013 - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 2016-01-27. fi-FI
  17. Venetsian biennaali 2015 - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 2016-01-27. fi-FI

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venetsian biennaali.