Silja Rantanen
| Silja Rantanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Silja Irene Rantanen |
| Syntynyt | 3. heinäkuuta 1955 Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Kuuluisimpia töitä | Kenen Helsinki |
Silja Irene Rantanen (s. 30. heinäkuuta 1955 Helsinki) on suomalainen taidemaalari.
Rantanen opiskeli 1974–1976 Helsingin teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtiosastolla[1] ja 1976–1980 Suomen Taideakatemian koulussa maalauslinjalla. Rantanen oli Taideteollisen korkeakoulun opettajana 1983–1986 ja professorina Kungliga Konsthögskolanissa 1994–1995.[2] Rantanen toimi Kuvataideakatemian maalaustaiteen professorina vuosina 2009–2015.[3]
Rantasen maalausten aiheet liittyvät tilan merkitykseen ja kokemiseen, joita hän tarkastelee abstraktin käsitteellisessä muodossa. Hän debytoi Helsingissä 1971 ja on osallistunut kotimaisiin yhteisnäyttelyihin vuodesta 1977 alkaen.lähde?
Rantasen maalausten voidaan katsoa edustavan postmodernismia, vaikka hänet luetaan yleensä myös merkittävien suomalaisten uusekspressionistien ryhmään yhdessä Marika Mäkelän ja Leena Luostarisen kanssa. Rantanen käsittelee tuotannossaan arkkitehtonisia muotoja ja tiloja. Maalausten muotokieli koostuu usein arkkitehtuurin peruselementeistä: viivoista, tasoista ja niiden yhdistelmistä. Rakenne-elementit luovat teoksiin tiloja ja voimakenttiä, jotka heijastavat erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja. Rantasen teokset voivat käsitellä myös arkipäiväisten esineiden, kuten pullapitkon tai astiankuivaustelineen rakennetta.lähde?
Rantasen vanhemmat olivat diplomi-insinööri, kauppatieteen lisensiaatti Esko Rantanen ja tekstiilitaiteilija Kirsti Rantanen (o.s. Widing).[2] Hänen puolisonsa oli taiteilija Carolus Enckell vuodesta 1991 kuolemaansa vuonna 2017 saakka.[4]
Silja Rantanen väitteli kuvataiteen tohtoriksi marraskuussa 2014 opinnäytetyöllään, jonka otsikko on Ulos sulkeista: Nykytaiteen teosmuotojen tulkintaa.[5]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taiteilijaprofessorin virka 2000–2005
- Carnegie Art Award, II palkinto 1999
- Ars Fennica -palkinto 1996
- Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1993
- Nuorten näyttelyn dukaattipalkinto 1981
- Pro Finlandia -mitali 2005[6][7]
- Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke 2021[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Silja Rantanen Kuvataiteilijamatrikkelissa.
- Sirén, Annina: (2004): Ars Fennica ja palkitsemisen perusteet. Taidehistorian pro gradu. Jyväskylän yliopisto, 2004.
- Saario, Jaana: Kuvataiteilijan esteettisestä havainnosta. Synnyt 1/2005.
- Taidehistorian aikajana – Nykytaide. Jyväskylän yliopisto. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Silja Rantanen: Maalauksia 7. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 1984. Galerie Kaj Forsblom. Näyttelyluettelo.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Silja Rantanen: Maalauksia 7. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 1984. Galerie Kaj Forsblom. Näyttelyluettelo.
- ↑ a b Silja Rantanen Kuvataiteilijamatrikkelissa.
- ↑ Kallio ja Rantanen Kuvataideakatemian professoreiksi. Savon Sanomat. Viitattu 10.5.2016.
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 812. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Silja Rantasen tohtorin tutkinto avaa näkökulmia muodon merkitykseen nykytaiteessa. (Kuvataideakatemian lehdistötiedote.) Kuvataideakatemia. 11.11.2014. Kuvataideakatemia. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 3.6.2023.
- ↑ Pro Finlandia yllätti Kati Outisen Ilta-Sanomat. 7.12.2005. Viitattu 3.6.2023.
- ↑ Taiteilijaeläkkeitä ansioituneille taiteilijoille 8.3.2021. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 9.3.2021. Viitattu 21.3.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantanen, Silja. Valtion taidemuseo. Arkistoitu 16.8.2013.
| ||||||||||||||||||||||
