Olli Lyytikäinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taiteilijaa. Yritysjohtajasta kertoo Olli Lyytikäinen.

Tenho Olavi ”Olli” Lyytikäinen (12. kesäkuuta 1949 Heinävesi9. tammikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen itseoppinut poptaiteilija.

Lyytikäinen syntyi Heinävedellä 1949. Perhe muutti 1961 Espooseen, jossa Olli kävi Etelä-Espoon Yhteiskoulun keskikoulua vuoteen 1965[1]. Hän pyrki myös Kuvataideakatemiaan, muttei päässyt sisään, eikä enää hakenut uudelleen. Hän piti välivuotta koulusta ja toimi tänä aikana mainospiirtäjänä. He muuttivat jälleen vuonna 1966, tällä kertaa Helsingin Kontulaan. Hän ystävystyi monien muiden taiteilijoiden kanssa, kuten Leo Lindsten, Kalevi Seilonen, Juhani Harri, Mattijuhani Koponen ja Markus Heikkerö.

1970-luvun alussa hän kuvitti Yleisradion Kieliradio- ja Opetusohjelmat-julkaisuja sekä lehtiä, kuten Pirkka, VIP ja Tuuletin. Lapsena Lyytikäinen luki paljon sarjakuvia, millä oli suuri vaikutus hänen 1970-luvun töihinsä, joissa voi nähdä muun muassa Aku Ankan, Teräsmiehen ja Tintin.

Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi Lyytikäinen opetti valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1981−1982[2]. Hän soitti banjoa ja osallistui 1973 Milanon nykymusiikin festivaaliin omalla sävellyksellään Banjo piece for Good Looking Frankenstein.lähde?

Lyytikäinen kuoli kotonaan Suvilahdenkadulla 1987. Alkoholi oli ongelma, jonka hän itsekin myönsi.[2]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykytaiteen museo Kiasmassa järjestettiin vuonna 2000 Olli Lyytikäisen retrospektiivinen näyttely.[2] Yhteistyössä ruotsalaisen Nordiska Akvarellmuseetin kanssa Salon taidemuseo Veturitallissa 7. kesäkuuta – 28. syyskuuta 2014 järjestettävä näyttely on saanut kiittäviä arvioita. Veikko Halmetoja kirjoittaa arviossaan, että kyseessä on kesän 2014 tapaus. Lyytikäinen oli hänen mukaansa tähti ylitse muiden aikalaistaiteilijoiden.[3]

Lyytikäisen ensimmäinen yksityisnäyttely Aus die Patologische Schizzenbücher oli vuonna 1971 Galleria Halvoissa Huveissa. Lyytikäisen töitä on esitelty myös ulkomailla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talli, Riitta: Aapelista se alkoi... : Etelä-Espoon yhteiskoulu, Haukilahden koulu ja lukio 1952-2002, s. 246. Espoo: Etelä-Espoon yhteiskoulun kannatusyhdistys, 2002. ISBN 952-91-4998-0.
  2. a b c Olli Lyytikäinen Kiasman sivulla[vanhentunut linkki] Arkistoitu versio 10.6.2007, viitattu 18.8.2014
  3. Veikko Halmetoja: Olli Lyytikäisen näyttely on kesän tapaus. Helsingin sanomat 29.7.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rislakki, Eeropekka (toim.): Olli Lyytikäinen 1949–1987: Nelivärinen uni. (Näyttely: Amos Andersonin taidemuseo, Malmö konsthall, Henie-Onstad kunstsenter, Høvikodden). Helsinki: Amos Andersonin taidemuseo, 1989. ISBN 951-8975-01-9.
  • Jaukkuri, Maaretta ja Nyberg, Patrik (toim.): Olli Lyytikäinen. It's All Yours – pitäkää hyvänä. (Näyttely: Nykytaiteen museo Kiasma 30.9.2000–14.1.2001, Wäinö Aaltosen museo, Turku, 29.5.–26.8.2001) Helsinki: Nykytaiteen museon julkaisuja 70/2000. ISBN 951-53-2205-7.
  • Olli Lyytikäinen, Pakeneva Hamlet, (Näyttely: Olli Lyytikäinen ja Elonkorjaajat, Salon taidemuseo Veturitalli 7. kesäkuuta – 28. syyskuuta 2014) Salon taidemuseo, 2014, Salon taidemuseon julkaisuja 23, ISBN 978-952-5830-16-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.