Juhani Harri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juhani Harri vuonna 1962.

Juhani Sakari Harri (vuoteen 1962 Wirtanen; 27. helmikuuta 1939 Vaasa18. kesäkuuta 2003 Helsinki[1]) oli suomalainen kuvataiteilija.

Harri varttui Vaasassa pappisperheessä. Hänen isänsä oli kokoomuksen kansanedustaja Johannes Wirtanen.[2] Harri sai varhaisimmat vaikutteensa kirkkomaalauksesta. Hän maalasi nuorena paljon kunnes löysi oman lajinsa, kollaasit ja esinesommitelmat, joista hänet opittiin tuntemaan jo 1960-luvulla. Harri opiskeli Vaasan taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1950 ja Vapaassa taidekoulussa Helsingissä 1960 muun muassa Unto Pusan johdolla. Nuorten taiteilijoiden näyttelyyn hän osallistui ensimmäistä kertaa 1964.

Harri oli mystikko ja surrealisti. Hän käytti teoksissaan vanhoja kirpputoreilta, kaatopaikoilta ja luonnosta löytämiään esineitä, joista hän rakensi koosteita lasilla suojattuihin laatikoihin. Käytetyt ja hylätyt esineet olivat hänelle ”taiteilijan paletti”, kuten hän sanoi.lähde?

Ateneumin entinen johtaja Soili Sinisalo arvioi:[3]

»Harri on pystynyt säilyttämään lapsille suodun luontaisen kyvyn nähdä vetovoimaa rojussa sekä fragmenteissa, kyvyn lumoutua linnuista, perhosista, simpukoista, linnunmunista tai kivistä ja veden hiomista puunpalasista. Hänen kaapeissaan ne saavat hiljalleen uuden elämän ja kertovat sommitelman osasina hauraita runoelmia arkiselta maailmalta salatuista asioista. Juhani Harri ei epäröi olla sentimentaalinen; useimmiten hän taidokkaasti yllyttää tunteellista puolta. Harrin ilmaisun kiinnostavuus on juuri siinä omalaatuisessa tavassa, millä hän sulattaa luontevasti vaikutteita vastakkaisiltakin tahoilta ja toisista taiteista. Hän ei ole teoreettisesti ohjelmallinen ja on aina valinnut tiensä vapaasti.»

Harrin tunnetuimpia teoksia on Andalusialainen koira (1971), johon idea löytyi samannimisestä elokuvasta. Harrin esinekooste esittää koiraa, jonka päänä on koiran kallo ja vartalona vanha nahkaleili. Runnellun näköinen eläin luo mielikuvaa ihmisen raakuudesta.

Harri on saanut lukuisia palkintoja ja muita tunnustuksia, muun muassa Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon 1992. Vuodesta 1976 aina 1980-luvun puoliväliin Harri asui ja työskenteli Somerolla.[4]

Marraskuussa 2011 Espoon modernin taiteen museossa avattiin osana Saastamoisen säätiön kokoelman ripustusta Harrin esinekoosteita esittelevä näyttely "Maailma matkalaukussa – Juhani Harrin esinekoosteita", joka oli esillä 17.3.2013 saakka. Mukana oli teoksia myös Porin taidemuseoon talletetusta kokoelmasta.[5] Harrin teoksia on myös Sara Hildénin säätiön, Wihurin säätiön ja Kiasman kokoelmissa.[2]

Harri on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kivirinta, Marja-Terttu: Muistot: Juhani Harri HS.fi. 18.6.2003. Viitattu 22.2.2016.
  2. a b Halmetoja, Veikko: Taiteilija signeerasi lemmikkinsä. Helsingin Sanomat 13.11.2011, s. C 3.
  3. Ehdokas 1996: Juhani Harri Ars Fennica. Viitattu 22.2.2016.
  4. Komu, Eija: Juhani Harri: Elämä on kauneutta ja surua 7.11.2016. Someron kaupunginkirjasto. Viitattu 22.2.2016.
  5. Maailma matkalaukussa – Juhani Harrin esinekoosteita EMMA - Espoon modernin taiteen museo. Viitattu 22.2.2016.
  6. Taiteilijainmäki (pdf) Helsingin Seurakuntayhtymä. Viitattu 22.2.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juhani Harri. Turun taidemuseon julkaisuja 1/1991.
  • Karttunen, Päivi (toim.): Juhani Harri. Espoo: Saastamoisen säätiö, 2011. ISBN 978-951-95627-9-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]