Serlachius Kartano
| Serlachius Kartano | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Taidemuseo |
| Sijainti | Joenniementie 47, Mänttä |
| Perustettu | 1945 |
| Ylläpitäjä | Gösta Serlachiuksen taidesäätiö |
| Kotisivut | https://serlachius.fi/museot-ja-kokoelmat/museot/serlachius-kartano/ |
| Koordinaatit | |
 Serlachius Kartano |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Serlachius Kartano (aiemmin Serlachius-museo Gösta) on Mänttä-Vilppulassa toimiva Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämä taidemuseo ja vanhempi Serlachiuksen kahdesta museosta.[2] Museo avattiin vuonna 1945, mutta taidekokoelmaa hallinnoiva säätiö oli perustettu jo vuonna 1933.[3]
Taidekokoelman historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Gösta Serlachiuksen säätiön taidekokoelman historia
Gösta Serlachiuksen säätiön taidekokoelma on Suomen ja Pohjoismaiden merkittävimpiä yksityisiä kokoelmia. Kokoelman merkittävin osa muodostuu kotimaisen taiteen kultakauden merkkiteoksista. Lisäksi kokoelmaan kuuluu noin sata vanhan eurooppalaisen maalaustaiteen arvoteosta, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Kokoelmaan kuuluu myös 1900-luvun alun varhaista modernismia ja nykytaidetta.[4]
Museon historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avautuessaan vuonna 1945 museo oli kahdeksas taidemuseo Suomessa[4]. Vuorineuvos Gösta Serlachius oli kuollut vuonna 1942. Taidesäätiön isännistö totesi, että jatkosodan kestäessä oli vuorineuvoksen pitkään suunnittelemasta taidemuseohankkeesta luovuttava.[5] Hänen leskensä Ruth Serlachius ja perikuntansa päättivät asettaa kokoelman esille Serlachiuksen edustuskotiin Joenniemen kartanoon.[6][3] Gösta Serlachiuksen taidemuseo aloitti toimintansa Joenniemen kartanon alasaleissa vuonna 1945.[4]
Museo toimi hiljaisesti 1970-luvulle asti, jolloin Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti rakennuksen ja sitä ympäröivän puiston Serlachiuksen suvulta vuonna 1972. Serlachiuksen poika Ralph Erik Serlachius ja tämän poika Gustaf Serlachius alkoivat kehittää museon toimintaa. Museo sai kokopäiväisen intendentin, Maritta Pitkäsen vuonna 1973.[7]
Vuosina 1983–1984 ja 1987 rakennusta entistettiin ja laajennettiin taidemuseokäyttöön.[7] Museossa esiteltiin laajoja näyttelyitä esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan, Hannes Autereen, Albert Edelfeltin ja Lennart Segerstrålen tuotannosta.
Vuonna 2009 museon nimeksi tuli taidesäätiön perustajan vuorineuvos Gösta Serlachiuksen mukaan Gösta.
Vuonna 2010 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö avasi kansainvälisen suunnittelukilpailun museon laajennusosasta. [8] Kilpailuehdotuksia annettiin 579 kappaletta, mikä teki kilpailusta Suomen suurimman yleisen kansainvälisen suunnittelukilpailun. Kilpailun voittaja julkistettiin kesäkuussa 2011: toteutettavaksi ehdotukseksi valittiin espanjalaisen MX_SI architectural studion suunnittelema puurakennus "Parallels". Ehdotuksen tekivät toimiston slovenialaislähtöinen arkkitehti Boris Bežan sekä meksikolaissyntyiset arkkitehdit Héctor Mendoza ja Mara Partida[9]
Laajennusosa, Göstan paviljonki, avattiin vuonna 2014. [8] 5 700 neliön laajennusosa viisinkertaisti museon näyttelytilat.[9]
Gösta-museo haluaa tehdä yhteistyötä taiteilijoiden kanssa, ja siksi taidesäätiö avasi yhdessä Mäntän kuvataideviikkojen kanssa residenssin vuonna 2015[10]. Esimerkiksi vuoden residenssiä haettiin 112 hakemuksella, joita saapui 31 maasta. Residenssiin valittiin tuolloin 24 taiteilijaa, taiteilijaparia tai -ryhmää.[11]
Joenniemen vanha kartano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema kartano valmistui vuonna 1935 Göstan ja hänen puolisonsa Ruth Serlachiuksen edustuskodiksi Melasjärven rantaan. Rakennus edustaa ulkoisesti klassismia, jossa on vaikutteita englantilaisesta kartanoarkkitehtuurista. Sisätilat ovat 1930-luvun puhdaslinjaista funktionalismia. Talo ehti olla pariskunnan asuinkäytössä seitsemän vuotta ennen Gösta Serlachiuksen kuolemaa vuonna 1942.
Lennart Segerstråle on tehnyt muun muassa kartanon kirjaston kattomaalaukset.[6]
Kartanossa esitellään pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvun lopulta 1950-luvulle sekä vanhaa eurooppalaista maalaustaidetta 1400-luvulta 1800-luvulle.
Omista kokoelmista koostuvien näyttelyiden ohella Göstassa on vaihtuvia teemanäyttelyitä, joissa vanhan taiteen kanssa vuoropuhelua käyvät myös nykytaiteilijoiden teokset.
Göstan paviljonki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Göstan paviljonki avattiin 14.6.2014. Puurakenteisen Göstan paviljongin kokonaisala on noin 5 700 neliömetriä. Rakennus on 135 metriä pitkä, ja katto on korkeimmillaan 17 metriä.[12] Rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Héctor Mendoza, Mara Partida ja Boris Bežan.[13]
Rakennuksessa on viittauksia suomalaiseen kansanperinteeseen, modernismin muotokieleen ja luontoon. Paviljonki on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, ja professori Jaime J. Ferrer Forésin mukaan rakennuksessa voi nähdä samanlaista maiseman ja taiteen jatkumoa kuin Vilhelm Wohlertin and Jorgen Bon Louisianan taidemuseossa Humlebaekissa Tanskassa.[8]
Göstan Paviljongin laajennuksen erikoisuus on sen liimapuurunko. Yli sadasta keskenään erilaisesta liimapuukehästä koostuvan rungon jokainen pilari ja palkki on suunniteltu erikseen, laajennuksessa ei ole näkyvillä palkkien tai pilareiden liitoksia, metallilevyjä tai pultteja.[14] Liimapuurungon erikoisratkaisut suunnitteli A-Insinöörit.
Paviljongin näyttelytoiminnan avauksena esillä oli pop-taiteen klassikoita otsikolla "SuperPop!". Avajaisissa esitettiin Eija-Liisa Ahtilan uusi teos Tutkimuksia Draaman Ekologiasta 1,[15] joka jäi taidesäätiön kokoelmiin.[16] Lisäksi Riiko Sakkinen avasi paviljonkiin kuvitteellisen, taiteesta vapaan taidemuseonsa eli MuNA-museon,[15] joka kritisoi kaupallisuutta[10].[12]
Göstan paviljongin näyttelyissä keskitytään nykytaiteeseen ja siellä järjestetään teemallisia näyttelyitä tiheään tahtiin.[12] [10]
Taidesauna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serlachius Kartanon yhteydessä Melasjärven rannassa sijaitsee vuonna 2022 valmistunut Taidesauna, jossa yhdistyvät yhteisöllinen saunakulttuuri, taide ja design. Taidesäätiö tilasi saunan suunnittelun Göstan paviljongin suunnitelleilta arkkitehdeilta Héctor Mendozalta, Mara Partidalta ja Boris Bežanilta.[17][18][19]
Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Göstan paviljongin rakennussuunnitelma palkittiin vuonna 2013 Espanjassa Spanish International Architecture Prize -palkinnolla.[20][21]
- Göstan paviljonki oli ehdolla Euroopan unionin Mies van der Rohe -palkinnon saajaksi vuonna 2014.[22]
- Vuonna 2014 Göstan paviljonki voitti Puupalkinnon, Vuoden 2014 Projekti -palkinto[23] ja sai jaetun toisen sijan RIL-Palkinnosta.lähde?
- Serlachius-museo Göstalle myönnettiin Vuoden museo -palkinto keväällä 2015.[24]
- Taidesauna palkittiin Vuoden betonirakenne -palkinnolla vuonna 2022.[25]
- Taidesauna palkittiin vuoden matkailuinnovaationa Finnish Travel Galassa vuonna 2022. [26]
- Taidesauna oli ehdolla Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaksi vuonna 2022.[27]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Simpanen, Marjo-Riitta: Aito vai väärennös? Väärennettyä ja aitoa taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista. Serlachius-museot, 2012.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21550. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ ”Serlachiuksen taidemuseo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
- ↑ a b Säätiön historia (Arkistoitu – Internet Archive). Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Viitattu 21.12.2014
- ↑ a b c Tarja Talvitie (toim.): Kymmenen polkua kokoelmaan, s. 9-15. Serlachius-museot, 2018.
- ↑ Hänninen, Helena: Nimeän kantava. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja sen kokoelma, s. 90–92. Kustannusosayhtiö Parvs, 2023.
- ↑ a b Museoiden historia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.12.2014
- ↑ a b Pauli Sivonen (toim.): Kotkan siipien suojassa, Gösta Serlachiuksen taidesäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu, s. 78-95, 16-27, 122-141. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ a b c Päivi Viherkoski (toim.): Göstan paviljonki – Pohjoisessa valossa, s. 23-25, 29-32, 37-41. Serlachius-museoiden julkaisuja, 2015.
- ↑ a b Serlachius-museon suunnittelukilpailun voitto Espanjaan Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
- ↑ a b c Kaisa Viljanen Gösta museo esittelee fiktiivisen museon... Helsingin Sanomat 13.6.2014 B 2
- ↑ Taiteilijat ympäri maailmaa haluavat Mänttä-Vilppulaan – residenssihakemuksia kaikista maanosista www.aamulehti.fi. Arkistoitu 20.12.2019. Viitattu 20.12.2019.
- ↑ a b c Mari Vesanummi, Kiasman kovin kilpailija avaa ovensa Mäntässä. Yle uutiset 13.6.2014
- ↑ Vuoden 2022 Betonirakenne: Serlachiuksen Taidesauna Betoni-lehti. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Göstan Paviljongin liimapuurunko on rakennesuunnittelun taidonnäyte A-Insinöörit. Viitattu 24.4.2018.
- ↑ a b Jonni Aromaa: Näkökulma: Miksi puhumme vain Guggenheim Helsingistä? Yle.fi 13.6.2014
- ↑ Tiina Kokko, Göstan paviljonki hyppää nykytaiteeseen, Yle.fi 12.3.2014
- ↑ Arkkitehdit loivat Serlachius-museoiden taidesaunaan ”kokemusten koreografian” ark. 31.1.2023. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Onko tässä Suomen upein sauna? Upouudessa Taidesaunassa löylykauhakin on designia Yle Uutiset. 16.6.2022. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Vuoden 2022 Betonirakenne: Serlachiuksen Taidesauna Betoni-lehti. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Eveliina Niskanen, Taidemuseo Göstan laajennusosa voitti merkittävän arkkitehtuuripalkinnon, Ylen uutiset 5.12.2013, viitattu 5.12.2013
- ↑ Cscae.com
- ↑ Suna Vuori: Mäntän laajennus kilpailee merkittävästä arkkitehtuuripalkinnosta. Helsingin Sanomat 22.11.2014 s. C13
- ↑ Göstan paviljongista vuoden projekti Rakennuslehti. 11.2014.
- ↑ Serlachius-museo Gösta on Vuoden museo – museoiden parhaimmistoa palkittiin Museogaalassa 19.5.2015. Suomen museoliitto. Arkistoitu 31.12.2018. Viitattu 1.1.2019.
- ↑ Serlachiuksen taidesauna sai vuoden Betonirakenne-palkinnon, kiitosta saavat betoniset yksityiskohdatkin Yle Uutiset. 1.2.2023. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Palkinto | Serlachiuksen Taidesauna palkittiin Vuoden matkailuinnovaationa KMV-lehti. 7.11.2022. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Palkinto Arkkitehtuurin Finlandia. Viitattu 19.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]