Rauni Liukko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rauni Liukko (oik. Liukko-Ailio, 17. kesäkuuta 1940 Vehmaa[1][2]27. toukokuuta 2014 Helsinki[3]) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari.[4][1] Liukon läpimurtoteoksia olivat Ruuhkaratikka (1973) ja Liikkuva työvoima (1977).[5] Kohua herätti myös hänen tilateoksensa Helsingin juhlaviikoilla 1972 Arkadian puistossa.[2]

Liukko valmistui Taideteollisen oppilaitoksen kuvaamataidonopettajalinjalta 1963[2] ja aloitti yhteiskunnallisesti kantaa-ottavilla teoksilla, joiden aiheina olivat lapset, vanhukset ja muut vähäosaiset.[4] Ruuhkaratikan ohella lasikuidusta tehdyt karheat lapsihahmot saivat paljon huomiota lehdistössä.[5]

Ensimmäinen huomiota saanut yksityisnäyttely oli Lapsellisuuksia Kluuvin galleriassa Helsingissä 1970, ja Moderna Museetin järjestämänä Tukholmassa 1971, missä se herätti keskustelua lasten asemasta. Virikkeenä oli ollut Biafran nälänhätä, joka oli ollut paljon esillä televisiossa. Suomessa keskustelua syntyi kuitenkin lähinnä teosten materiaalista ja tekotavasta. Lasikuitu, readymade- ja kierrätysmateriaalit eivät sopineet perinteisiin käsityksiin kuvanveistosta.[2]

Rauni Liukko osallistui Ars 74 -näyttelyyn lapsiaiheisilla veistosinstallaatioilla Yhteinen turvavyö ja Hyväntekeväisyyttä. "Jouduin näkemään, miten yhteiskuntaa heijasteleva koulu aste asteelta rutisti koulutettaviaan", totesi taiteilija Ars-näyttelyluettelossa. "Ei ollut mieltä tehdä kuvia vähäiselle, kultivoituneelle galleriayleisölle. Halusin tehdä kuvia kadun miehelle, joka ei gallerioissa käy."[6]

Liukon teokset saivat lyyrisempää ja ajattomampaa sävyä 1980-luvulla. Lasikuidun sijasta hän alkoi käyttää pronssia ja luonnonmateriaaleja. Aiheet olivat nyt myyttisiä, kuten Khimairon (1989) ja Sfinksi (1988-1989).[5] Liukko oli jättänyt lasikuidun myös allergian vuoksi.[2] Meriaiheet tulivat mukaan 1990-luvulla. Liukko teki laivoja eri materiaaleista ja kotiloveistoksia.[5]

Keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström on Rauni Liukon sisar.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Liukko, Rauni. Valtion taidemuseo
  2. a b c d e Erja Salo: Popcornia ja politiikkaa – taiteen aktivistit: Rauni Liukko
  3. Kivirinta, Marja-Terttu: Rauni Liukko 1940–2014: Taiteilija puolusti vähäosaisia. Helsingin Sanomat, 1.6.2014, s. C 32. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.6.2014.
  4. a b c ”Liukko, Rauni”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  5. a b c d Porin taidemuseo. Näyttelyohjelma vuonna 1994 Viitattu 2.1.2011.
  6. Kastemaa, Heikki: ”1974 Edistyksen tiellä”, Nykyaikojen kampanjat: Ars-näyttelyt ja niiden vastaanotto 1961-2006., s. 45. Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2009. ISBN 978-951-53-3218-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhala, Jari-Pekka (toim): Rauni Liukko: Matkan muisto / Musta sateenkaari. Oulun taidemuseon julkaisuja 24. Porin taidemuseo ja Oulun taidemuseo 1994. ISBN 951-9355-38-3
  • Kivirinta, Marja-Terttu: ”Rauni Liukko”, Yhdeksän taiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32435-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]