Keltainen lehdistö
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Keltainen lehdistö eli sensaatiolehdistö tai juorulehdistö (varsinkin muissa kielissä usein tabloidi- tai bulevardilehdistö) on lehdistö (tai laajemmassa merkityksessä mikä tahansa media), jonka jutut ovat värikkäitä, sensaatiohakuisia, juoruja sisältäviä ja joissa on vähän tutkivaa journalismia.
Suosittuja juttujen aiheita ovat muun muassa julkisuuden henkilöiden yksityiselämää ja ihmissuhteita koskevat juorut. Näitä tietoja keltainen lehdistö saa usein salaiselta tietolähteeltä, jollaisia sanotaan syväkurkuiksi. Maailmalla keltaisen lehdistön suosikkihenkilöt ovat usein kuninkaallisia, Suomessa missejä, laulajia, urheilijoita tai poliitikkoja. Keltaisessa lehdistössä esiintyy runsaasti niin kutsuttuja turhia julkkiksia. Keltaisen lehdistön palveluksessa työskentelee toimittajien lisäksi paparazzikuvaajia.
Suomessa keltaista lehdistöä edustavat iltapäivälehdet sekä juoruihin keskittyvät aikakauslehdet, kuten Seiska ja Hymy. Ulkomaisia keltaisen lehdistön edustajia ovat esimerkiksi brittiläiset Daily Mail ja The Sun.
Termin alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimitys ”keltainen lehdistö” tulee Richard F. Outcaultin sarjakuvasta The Yellow Kid (”Keltainen poika”), jota pidetään usein maailman ensimmäisenä sarjakuvana. Sarjakuva ilmestyi 1800–1900-lukujen taitteessa kahdessa yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä, Joseph Pulitzerin New York Worldissä ja William Randolph Hearstin New York Morning Journalissa, joita pidetään nykyaikaisen sensaatiolehdistön ensimmäisinä edustajina.
