Keltainen lehdistö
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Keltainen lehdistö eli sensaatiolehdistö (varsinkin muissa kielissä usein tabloidi- tai bulevardilehdistö) on lehdistö (tai laajemmassa merkityksessä mikä tahansa media), jonka jutut ovat värikkäitä, sensaatiohakuisia, ja joissa on vähän tutkivaa journalismia. Myös paparazzikuvaajien toiminta liittyy keltaiseen lehdistöön. Suosittuja juttujen aiheita ovat muun muassa julkisuuden henkilöiden yksityiselämä ja ihmissuhteet. Näistä keltainen lehdistö saa usein tietojaan salaiselta tietolähteeltä, jollaisia sanotaan syväkurkuiksi. Maailmalla keltaisen lehdistön suosikkihenkilöt ovat usein kuninkaallisia, Suomessa missejä, laulajia, urheilijoita tai poliitikkoja. Lisäksi on arkikielessä niin kutsuttuja turhia julkkiksia. Suomessa keltaista lehdistöä edustavat iltapäivälehdet ja tietyt juoruihin keskittyvät aikakauslehdet, kuten 7 päivää tai Hymy.
Termin alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimitys ”keltainen lehdistö” tulee Richard F. Outcaultin sarjakuvasta The Yellow Kid (”Keltainen poika”), jota pidetään usein maailman ensimmäisenä sarjakuvana. Sarjakuva ilmestyi 1800–1900-lukujen taitteessa kahdessa yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä, Joseph Pulitzerin New York Worldissä ja William Randolph Hearstin New York Morning Journalissa, joita pidetään nykyaikaisen sensaatiolehdistön ensimmäisinä edustajina.
