Hymy (lehti)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hymy
Hymy logo.png
Lehtityyppi aikakauslehti
Aihealue Viihde, juorut, uutiset
Kustantaja Pressimiehet Oy
Julkaisija Otavamedia
Levikki 56 255 (2014)[1]
Perustettu 1959
Päätoimittaja Mika Lahtonen
Sitoutuneisuus sitoutumaton
Kotipaikkakunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Sivukoko 217 × 297 mm
Ilmestymistiheys 12 vuodessa
Kieli suomi
Aiheesta muualla
Hymy

Hymy on suomalainen aikakauslehti.

Lehden perusti vuonna 1959 Urpo Lahtinen, joka antoi sille silloisen vaimonsa nimen. Hymy oli aluksi kilttinä pidetty nuortenlehti, mutta se muuttui nopeasti sensaatiolehdeksi.[2]

Hymyn pitkäaikaisin päätoimittaja on Esko Tulusto, joka johti lehteä 19 vuotta aina vuoteen 2009.[3] Kesäkuusta 2011 lähtien päätoimittajana on ollut Mika Lahtonen.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hymyn ensimmäinen numero ilmestyi 19. syyskuuta 1959, ja sen kansikuvassa oli tuon ajan kohuttu roolimalli Brigitte Bardot. Julkaisun aate nuorisolehtenä tuotiin julki pääkirjoituksessa, jossa sanottiin nuorten olevan sorretussa asemassa ja ennen kaikkea vailla vaikutusvaltaa ja luvattiin Hymyn korjaavan tämän ongelman. Ensimmäisessä numerossa oli muun muassa nuoren taiteilijan Kimmo Kaivannon haastattelu, jonka päätteeksi todettiin, että "hänestä kuulemme vielä".[4]

Lehti oli suosionsa huipulla 1960-luvun lopussa, kun suomalaisen yhteiskunta koki rakennemuutoksia ja maaltapakoa. Samoihin vuosiin ajoittuivat myös Veikko Vennamon johtaman Suomen Maaseudun Puolueen ja epäsovinnaisena protestilaulajana mainetta saavuttaneen Irwin Goodmanin suosion nousu. Hymy, SMP ja Goodman edustivat kukin ns. tavallisen kansan protestia eliittiä sekä presidentti Urho Kekkosen ja Keskustan K-linjan vallankäyttöä vastaan. Myös jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin johtanut Hannu Salaman estoton romaani Juhannustanssit ja vuoden 1969 alussa tapahtunut keskioluen vapauttaminen järkyttivät yhteiskunnan perinteisiä arvoja.[5]

Yhdeksi Hymyn brändiksi ovat muodostuneet suomalaisten julkisuuden henkilöiden rohkeat poseeraukset lehden sivuilla. Lehdessä on esiintynyt ilman vaatteita esimerkiksi Aarne Tarkas vähän ennen kuolemaansa, ja SMP:n kulta-aikana 1970-luvulla lehdessä poseerasi alastomana sontakasan päällä suomalainen pientilan emäntä artikkelissa ”Mökinakka alastonmallina”. Vuonna 1967 Veikko Ennala julkaisi Hymyssä haastattelusarjan, jossa helsinkiläinen seurapiirirouva Annikki Ant-Wuorinen kertoi estottomasti omasta sukupuolielämästään.[6]

Lehden päätoimittajana toimi sen suurimman menestyksen vuosina 1960- ja 1970-luvuilla Jorma K. Virtanen. Lehden suosioon vaikuttivat suomalaisista julkisuuden henkilöistä, kuten Olliver Hawkista, Irwin Goodmanista, Jörn Donnerista ja Monsieur Mossesta tehdyt sensaatiojutut ja Veikko Ennalan pakinat. Vakiosisältöä olivat myös huimapäisen toimittajan Matti Jämsän tempaukset ja seuramatkailun kehittäjän, Keihäsmatkat Oy:n toimitusjohtajan Kalevi Keihäsen, kuulumiset.[7] Hymyn juttujen – erityisesti vuoden 1973 ensimmäisessä numerossa julkaistun ”Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka” -nimisen artikkelin – arveltiin myös edesauttaneen kirjailija Timo K. Mukan ennenaikaista kuolemaa, mikä johti muutoksiin lehdistöä ja yksityisen suojaa koskevassa lainsäädännössä (niin sanottu Lex Hymy).[8]

Tilastotietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosituin Hymy oli joulukuun 1968 numero, jonka lähes tulkoon loppuunmyyty painos oli 520 000 kappaletta. Lehti oli 1970-luvun alussa Suomen suurin aikakauslehti; vuonna 1970 sillä oli 2,3 miljoonaa lukijaa ja se tavoitti 61 prosenttia Suomen yli 12-vuotiaista. 23 vuotta myöhemmin 1993 se ei enää mahtunut 10 suurimman joukkoon.[9] Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Hymy oli vuonna 1963 sijalla 21, vuonna 1973 sijalla 5 ja vuonna 1983 sijalla 9.[10]

Hymyn kustantajana oli alun perin Urpo Lahtisen perustama ja johtama Lehtimiehet Oy, joka myytiin Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle vuonna 1988.[7] Hymyn levikki vuonna 2014 oli 56 625 kpl (LT 2014).

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun julkisuuden henkilöistä lehdessä ovat poseeranneet muun muassa Marika Fingerroos, Johanna Tukiainen, Martina Aitolehti, Hannele Lauri ja useat Big Brother -julkkikset, esimerkiksi vuoden 2012 kilpailija Sarah Nousiainen.[6]

Maaliskuussa 2008 lehdessä julkaistu juttu ulkoministeri Ilkka Kanervan ja tanssija Johanna Tukiaisen tekstiviestivaihdosta johti kuukauden piinallisen mediamyllytyksen jälkeen ulkoministerin erottamiseen.

Päätoimittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Levikkitilasto 2014
  2. Kotro, Arno & Lyytinen, Jaakko: Hengaajan käsikirja, s. 55. Helsinki: Like Kustannus Oy, 2004.
  3. a b c Hymyn päätoimittaja vaihtuu Yle Uutiset. 26.3.2009. Viitattu 25/11/2017.
  4. Erkki Kanerva, Jukka Kuusisto, Rauno Männistö ja Olli Tasanen: Lehtimiesten legenda, s. 7. Tampere: Art Urpo, 2012.
  5. Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 406. Helsinki: Otava, 1986.
  6. a b Lehtimiesten legenda, s. 13.
  7. a b Juha Veli Jokinen: Lehti-imperiumin luojaparin värikäs rakkaus. Iltalehti 3. marraskuuta 2017, Viikonvaihde s. 8–9. Alma Media.
  8. Erno Paasilinna: Timo K. Mukka - legenda jo eläessään, s. 250. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974.
  9. Erämetsä, Harri: ”Joukkoviestimien käyttö”, Joukkoviestintä Suomessa, s. 30. Nordenstreng, Kaarle & Wiio, Osmo A. (toim.). Weilin + Göös, 1994. ISBN 951-35-5899-1.
  10. Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 50–51. Tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna. Porvoo: Rautakirja, 1985.
  11. a b c d e f g h i j k l Karlsson, Risto: Kansikuva uusiksi. Kuusikymmentä vuotta elämää ja ihmisiä Yhtyneissä Kuvalehdissä, s. 385. Yhtyneet Kuvalehdet, 1996. ISBN 951-9435-65-4.
  12. Alibin Lahtonen komentaa myös Hymyä Markkinointi & Mainonta. 26.5.2011. Viitattu 25/11/2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]