Eliitti
Eliitti on pieni joukko ihmisiä, jotka asemansa, valtansa, erityisominaisuuksiensa tai saavutustensa ansiosta pystyvät vaikuttamaan yhteiskuntaan voimakkaasti.[1]
Eliittiin luettavia korkea-arvoisia henkilöitä, joilla on paljon valtaa, ovat esimerkiksi huippupoliitikot, -johtajat, -tuomarit, -sotilaat, -julkaisijat sekä yliopistojen ja tieteellisten laitosten johtajat. Saavutustensa tai arvovaltansa ansiosta roolimalleina toimivia, eliittiin luettuja henkilöitä voivat olla esimerkiksi huippu-urheilijat, viihdemaailman, taiteen ja kirjallisuuden tähdet, filosofit ja kirkon edustajat.[1]
Kaikkein ylimpiä ovat ne eliitit, joiden valta perustuu asemaan. Näitä ovat liike-elämän, politiikan, hallinnon ja oikeuslaitoksen eliitit. Niiden alapuolella ovat ne eliitit, joiden valta perustuu ylempien eliittien ohjaukseen ja rahoitukseen, tai ihmisiltä saamansa kannatuksen määrään.[1]
Yhteiskunnan ylimmästä kerroksesta ovat kirjoittaneet varhain esimerkiksi Platon, joka kuvaili Valtio-teoksessaan ”filosofikuninkaiden” hallitsemaa valtiota, sekä Niccolò Machiavelli Ruhtinas-teoksessaan, jossa hän neuvoo valtiasta perustamaan valtansa mieluummin kansan kuin eliitin tukeen. Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa kirjoittaneen utopistisosialisti Henri de Saint-Simonin mukaan aristokraattieliitin syrjäyttänyt tiedemiesten, taiteilijoiden ja käsityöläisten eliitti oli elintärkeä Ranskan kansakunnan elinvoimaisuudelle.[2]
Termi eliitti (ransk. élite) esiintyy ensimmäisen kerran ranskalaisen Denis Diderot’n tietosanakirjassa Encyclopédie (1751–1772).[2]
Eliitin käsitteen toi yhteiskuntatieteisiin Vilfredo Pareto 1800-luvun lopulla. Yhdessä Gaetano Moscan ja Robert Michelsin kanssa he kehittivät klassiset elittiteoriat, joiden perusperiaatteen mukaan hallitseva vähemmistö päihittää aina järjestäytymisessä suuret enemmistöt, toisin kuin marxilaiset väittivät. Toisen maailmansodan jälkeen yhteiskuntatieteet ovat pitkälti nähneet eliitit yhteensopivana demokratian kanssa. Pluralistisen teorian mukaan eliitit ovat autonomisia ja syntyvät ammatillisten saavutusten kautta. Kriittisen eliittiteorian mukaan sen sijaan esimerkiksi Yhdysvaltoja hallitsee vain yksi ja yhtenäinen, näennäisesti moniosainen eliitti, johon kuuluu armeijan, liike-elämän ja hallinnon johto.[2]
Elitismi on näkemys, jonka mukaan eliittien muodostuminen on toivottavaa ja nykyisten eliittien asemaa sekä erioikeuksia on järkevää suojella.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hartmann, Michael (toim. Wright, James D.): ”Elites: Sociological Aspects”, International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, Volume 7, s. 396–401. Elsevier, 2015. ISBN 978-0-08-097086-8
- ↑ a b c Korom, Philipp (toim. Wright, James D.): ”Elites: History of the Concept”, International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, Volume 7, s. 390–395. Elsevier, 2015. ISBN 978-0-08-097086-8
- ↑ Oxford University Press: Oxford Dictionary of Philosophy: élitism The Oxford Dictionary of Philosophy. Answers Corporation. Viitattu 23.5.2011.