Max Weber

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maximilian Weber
Max Weber luetaan 1900-luvun keskeisimpiin yhteiskuntatieteilijöihin.
Max Weber luetaan 1900-luvun keskeisimpiin yhteiskuntatieteilijöihin.
Syntynyt 21. huhtikuuta, 1864
Erfurt, Saksa
Kuollut 14. kesäkuuta, 1920
München, Saksa

Maximilian Weber (21. huhtikuuta 186414. kesäkuuta 1920) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä, Max Weber vanhempi, oli merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstenin kanssa. Nuorempi veli Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä.

Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Samalla tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”.

1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitiedon opiskelijaksi palvellen samalla toisinaan Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi testin, joka oikeutti hänet harjoittamaan lakia nuorempana asianajajana. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitiedossa 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän oikeushistoriallisen teoksen. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi teoksensa Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Tämä takasi Weberille oikeuden täyteen akateemiseen arvoon.

Näinä vuosina Weber kuitenkin keskittyi erityisesti yhteiskuntapolitiikkaan. 1888 hän liittyi Verein für Sozialpolitikiin, eräänlaiseen itsenäiseen oppineiden aivoriiheen, joka pohti yhteiskunnallisia asioita. 1890 aivoriihi käynnisti tutkimushankkeen, joka pohti ”Puolan ongelmaa” – ulkomaalaisten maatyöläisten muuttoliikettä itäiseen Saksaan samalla kun paikalliset maatyöläiset muuttivat teollistuviin kaupunkeihin. Weber asetettiin tutkimushankkeen johtoon ja tämän takia kirjoitti suurimman osan siitä. Lopullista raporttia pidettiin laajalti erinomaisena empiirisen tutkimuksen esimerkkinä ja Weberin maine asiantuntijana maatalouspolitiikassa lujittui.

Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin kaukaisen sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu kirjoittaja. Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti hermoromahdus, joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta.

1903 hänestä tuli Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitikin toimittaja. Weberistä tuntui kuitenkin, ettei hän voinut jatkaa normaalia opetustyötä ja toimi siitä lähtien yksityisenä oppineena. Tätä auttoi hänen vuonna 1907 saamansa perintö. Vuonna 1904 hän vieraili Yhdysvalloissa ja osallistui taiteiden ja tieteiden kongressiin, joka pidettiin St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä.

Weberin laajimmin tunnettu teos, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, julkaistiin vuonna 1904 (suom. 1980). Siinä hän esitti, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa. Kalvinistit tarvitsivat varmuuden pelastumisestaan, joten he ajattelivat, että maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä Weberin mukaan osaltaan synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloa uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Weber ei tarkoittanut, että kalvinismi olisi ollut välttämätön kapitalismin syntymiselle, vaan sanoi, että kapitalismi olisi ilman kalvinismia syntynyt jossain muussa muodossa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. Vuonna 1918 Weber toimi asiantuntijana Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versailles'n rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komiteassa.

Vuodesta 1918 hän jatkoi opettamista, ensin Wienin yliopistossa, sitten 1919 Münchenin yliopistossa, jossa hän johti ensimmäistä saksalaista sosiologian instituuttia.

Max Weber kuoli keuhkokuumeeseen Münchenissä 14. kesäkuuta 1920.

Ymmärtävä sosiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ymmärtävä sosiologia viittaa Weberin määritelmään sosiologiasta. Weberille sosiologia oli tiede, joka ymmärtää tulkiten sosiaalista toimintaa ja siten selittää sen kulun ja sen vaikutusten syitä. Ymmärtävässä sosiologiassa ymmärtämiseen liittyy aina selittävä ote. Sosiologian tulee selittää syitä toiminnalla sekä toiminnan vaikutuksia ja seurauksia. Inhimillisen toiminnan ehdoksi Weber asettaa sen, että toimija liittää toimintaan subjektiivisen merkityksen. Sosiaalista toiminta on vasta silloin kun toimijan subjektiivinen merkityksenanto ottaa huomioon muut toimijat. Weberille vain yksilöt voivat olla toimijoita.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max Weber.
  • Kim, Sung Ho: Max Weber The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)