Keihäsmatkat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keihäsmatkat oli suomalainen 1960- ja 1970-luvuilla toiminut matkatoimisto, joka lennätti vuosittain Manner-Espanjaan ja Kanariansaarille lähes 100 000 suomalaista vuosien 1965 ja 1974 välillä. [1] Yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja oli värikkäästä esiintymisestään ja omalaatuisesta pukeutumisestaan tunnettu Kalevi Keihänen. Toimisto myi lähinnä viikon mittaisia seuramatkoja Espanjaan. [2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keihäsmatkojen edeltäjä oli Keihäsen vuonna 1954 perustama Turistimatkat Oy, joka sai alkunsa Sveitsin Bernissä pidettyihin yleisurheilun EM-kisoihin järjestetystä bussi-telttamatkasta. Pidettyään muutamien vuosien ajan autovuokraamoa Keihänen perusti Keihäsmatkat Oy:n vuonna 1965. Keihäsmatkojen taloudellisesti tuottoisinta toiminta-aikaa olivat vuodet 19701972, mutta eniten se oli julkisuudessa kahtena viimeisenä toimintavuonnaan 1973 ja 1974. [3] Toimittaja Mirja Pyykön syksyllä 1973 tekemässä haastattelussa Keihänen mainitsi yritystensä vuotuisen liikevaihdon olevan 75 miljoonaa markkaa. [4]

Yhtiön markkinointimenetelmiin kuuluivat näyttävät jutut Keihäsen ystävän, lehtikustantaja Urpo Lahtisen perustamassa Hymy-lehdessä sekä runsaan alkoholin käytön edistäminen ja mainostaminen. Tätä kuvasi Keihäsen mainoslause "istutte koneeseen, otatte pienet ja olette perillä". [5] Yhtiöllä oli vuosina 1972–1974 oma lentoyhtiö Spear Air Oy. Spear Airin omistamat kaksi DC-8-32 -suihkumatkustajakonetta, nimiltään Härmän Jätkä ja Härmän Mimmi, olivat Kalevi Keihäsen mukaan maailman ainoat matkustajakoneet, joissa oli myytävänä pontikkaa. Tosiasiassa tämä "Kihniön kipakan" nimellä myyty juoma oli Mallorcalla valmistettua vodkan tapaista alkoholia, mikä tosin paljastui vasta myöhemmin. Kalevi Keihäsen mainonnassa tärkeimpiä olivat halpa viina, seksi ja "suomalaisuus" sekä paikat, joissa sai juhlia aamusta iltaan. Humaltuminen ja sammuminen ei ollut mitenkään paheksuttavaa. Keihänen korosti lisäksi sitä, ettei kenenkään tarvinnut olla Keihäsmatkojen järjestämillä matkoilla yksin. [6] Toisaalta oli kuvaavaa, että tyypillinen Keihäsmatkojen asiakas ei ollut kiinnostunut kohdemaan kulttuurista eikä paikallisesta väestöstä. [7] Jatkuvaa humalatilaa pidettiin päinvastoin jopa suojautumiskeinona kulttuurišokkia vastaan; samaa tyyliä Keihäsmatkojen kanssa edusti Neuvostoliittoon samoihin aikoihin suuntautunut "vodkaturismi". [8]

Kulttuuriperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keihäsmatkat olivat aiheena Toivo Kärjen ja Juha Vainion iskelmissä Seuramatkat (1967, esittäjä Reijo Tani), Varsinaiset seiväsmatkat (1969) ja Kihniön kipakka (1973). Kalevi Keihänen oivalsi iskelmän merkityksen markkinointikeinona ja vuonna 1974 – hieman ennen yritystensä konkurssia – hän tuotti yhdessä Vainion kanssa Finnlevyn julkaiseman mainoskasetin Kipakasti soi Keihäsellä, jota myytiin Spear Airin lentokoneissa. Kasetilla oli 12 etelänmatkoihin liittynyttä iskelmää – esittäjinä mm. Juha Vainio, Irwin Goodman ja Paula Koivuniemi – ja niiden välissä viisi lyhyttä mainoslausetta, muun muassa tunnettu "Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarian saarille". Kasetista julkaistiin myös ilman mainoslauseita ollut rinnakkaisversio nimellä Menopäällä 1. [9]

Yhtiön loppu ja konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiö teki konkurssin 1974, siihen vaikutti polttoaineiden hintojen nousu vuoden 1973 öljykriisin seurauksena. [10] Keihäsmatkat Oy:n konkurssi vei varsin pian mukanaan myös Spear Air Oy:n. Keihäsmatkojen toiminnan loppuessa sillä oli ulkomailla noin 1 800 asiakasta ja konkurssin myötä yli 200 yhtiöiden palveluksessa ollutta menetti työpaikkansa. [11] Kalevi Keihänen syytti yhtiöidensä kaatumisesta Suomen valtion omistamaa lentoyhtiö Finnairia, koska hänen mielestään Finnair halusi saada pois markkinoilta kilpailijan, jota se ei sietänyt. Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen kiisti Keihäsen syytökset, mutta myönsi Finnairin kilpailevan samoista asiakkaista kuin Keihäsen Spear Air Oy. Spear Airin toimitusjohtajana sen loppuaikoina ollut Veikko Pajunen piti merkittävänä syynä konkurssiin myös liian suuria ja liian aikaisin tehtyjä investointeja. Yhtiöiden suurimmiksi velkojiksi jäivät lentokoneiden myyjä, Helsingin Osakepankki, eräät vakuutus- ja öljy-yhtiöt sekä Suomen valtio. Keihäsmatkojen osuuden matkailumarkkinoista jakoivat pääosin sen neljä suurinta kilpailijaa Aurinkomatkat, Tjäreborg, Vingmatkat ja Spies. [12] Keihäsmatkojen myyntijohtaja Pentti Sivula piti yhtiön suurimpana saavutuksena sitä, että se opetti nimenomaan tavalliset suomalaiset matkailemaan vapaa-ajallaan. [13]

Kalevi Keihänen yritti vielä vuonna 1976 päästä mukaan seuramatkailuliiketoimintaan perustamalla uuden matkatoimiston Seiväsmatkat Oy:n kahden miljoonan markan alkupääomalla. Yritykselle oli tarkoitus kerätä lisää pääomaa kansalle suunnatulla osakeannilla, mutta hanke epäonnistui ja monet sijoittajat menettivät rahansa.[14]

Yhtiöidensä ajauduttua konkurssiin Kalevi Keihänen joutui syytteeseen veropetoksesta, konkurssirikoksista ja valuuttasäännösten rikkomisesta. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi hänet yli kolme vuotta kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi toukokuussa 1981 yhdeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.[15]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevi Keihänen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turun Sanomat
  2. Proseminaarityö
  3. Auvo Kostiainen ja Katariina Korpela (toim.): Mikä maa – mikä valuutta?: matkakirja turismin historiaan, s. 181. Turku: Turun yliopisto, 1995. ISBN 951-29-0663-5.
  4. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 185.
  5. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 202.
  6. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 182–183.
  7. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 185.
  8. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 206.
  9. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 217–218.
  10. iltalehti
  11. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 52. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01581-8.
  12. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 185–186.
  13. Mikä maa– mikä valuutta?, s. 182.
  14. Mikä maa – mikä valuutta?, s. 186.
  15. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 62. Helsinki: Otava, 1981.