Paula Koivuniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paula Koivuniemi
Paula Koivuniemi Kiuruveden Iskelmäviikko -musiikkitapahtumassa 2019
Paula Koivuniemi Kiuruveden Iskelmäviikko -musiikkitapahtumassa 2019
Henkilötiedot
Koko nimi Paula Kristiina Koivuniemi
Syntynyt19. kesäkuuta 1947 (ikä 76)[1]
Ammatti laulaja
Muusikko
Aktiivisena 19662022
Tyylilajit Iskelmä
Aiheesta muualla
www.paulakoivuniemi.fi

Paula Kristiina Koivuniemi (vuosina 1969–1975 Lehti;[2] s. 19. kesäkuuta 1947 Seinäjoki) on uransa jo lopettanut suomalainen iskelmälaulaja.[1] Hän on ollut suomalaisten kestosuosikki 1960-luvulta alkaen. Koivuniemen pitkän suosion syitä ovat olleet lukuisten, ajattomiksi osoittautuneiden kestohittien ohella hänen omaleimainen, käheän matala alttoäänensä ja vahva lavakarisma. Nimikkohitin asemaan hänen urallaan nousi käännösiskelmä ”Aikuinen nainen” vuodelta 1982. Koivuniemi on vuodesta 1982 ollut ohjelmatoimisto PKK-viihde ky:n toimitusjohtaja.[2]

Koivuniemen läpimurto iskelmän tähtitaivaalle tapahtui Toivo Kärjen tuella.[3] Jo ensilevytys, vuonna 1966 julkaistu ”Perhonen” oli menestys.[4] Seuraavien vuosikymmenien hittejä olivat muun muassa ”Aikaan sinikellojen”, ”Astun aurinkolaivaan”, ”Kapteeni Aika”, ”Romantiikkaa”, ”Sua vasten aina painautuisin” ja ”Tummat silmät, ruskea tukka”.[5] 1990-luvulta on jäänyt soimaan muun muassa ”Kun kuuntelen Tomppaa”. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kaupallisesti vahvinta tuotantoa edustivat hittikappaleet ”Kuka pelkää Paulaa” ja ”Sata miestä”. 2010-luvulla Koivuniemen menestyssävelmiä olivat muun muassa ”Kaiken antanut” ja ”Queen”.

Koivuniemi on saanut urallaan 13 kultalevyä, yhden platinalevyn ja yhden tuplaplatinan,[6] ja lisäksi Leidit levyllä -albumi myi kultaa vuonna 2000.[7]

Syksyllä 2022 Koivuniemi ilmoitti lopettavansa esiintymisensä ja vetäytyvänsä julkisuudesta.[8] Koivuniemi palkittiin samana vuonna Pro Finlandia -kunniamerkillä.[9] Koivuniemelle myönnettiin vuoden 2023 alusta taiteilijaeläke, 1 515,94 euroa kuukaudessa.[10]

Koivuniemelle järjestetään 11. toukokuuta 2024 Tampereen Nokia Areenalla kiitoskonsertti, jossa esiintyvät Kaija Koo, Katri Helena, Lea Laven, Merja Larivaara, Lauri Tähkä, Pate Mustajärvi, Tuure Kilpeläinen, Antti Railio, Marion Rung ja Suvi Teräsniska.[11]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paula Koivuniemi kiinnostui musiikista jo nuorena. Hänen isänsä Mauri Koivuniemi oli Etelä-Pohjanmaalla suosittu tanssimuusikko, ja Paula seurasi isäänsä tämän tanssiorkesterin keikoille.[1] Vuonna 1965 kahdeksantoistavuotias Paula Koivuniemi matkusti Kanadan Sudburyyn tätiensä luo, jossa teki vuoden verran siivoojan töitä, hoiti nuorempia serkkujaan ja esiintyi muusikkosetiensä yhtyeiden laulusolistina.[12]

Koivuniemen musiikkiura alkoi varsinaisesti 1960-luvun puolivälissä kun Toivo Kärki antoi hänen levyttää kappaleen ”Perhonen” (1966). Laulusta tuli heti hitti, jota seurasivat menestysiskelmät ”Jos helmiä kyyneleet ois” (1968) ja ”Jos konduktöörin nait” (1972).[1] ”Jos helmiä kyyneleet ois” oli yksi vuonna 1960 kuolleen Helena Eevan kirjoittamista ja Toivo Kärjelle jääneistä lauluteksteistä, jonka Kärki löysi pöytälaatikostaan ja sävelsi Koivuniemeä varten.[13][14] Muita Koivuniemen 1960-luvun Kärki-levytyksiä olivat triolifoxit "Mitä mulle jää" (1969, san.Tuula Valkama) ja "Kaupungin illassa yksin" (1969, san.Pauli Salonen).[15]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Koivuniemen ura oli laskujohteinen, sillä hänen taiteellinen tyylinsä ei ollut täysin vakiintunut. Toisinaan hän levytti tuolloin suosiossa ollutta purkkapopmusiikkia, toisinaan vaikeatajuisia soul-levytyksiä.lähde? Hittejä ei kuitenkaan tullut, ja hän oli jo aikeissa lopettaa laulajan uransa kokonaan.[1]

Toivo Kärkeä Koivuniemi levytti taas muutaman kappaleen verran, esim. "Aigeianmeren laulu" (1970, san .Tuula Valkama) ja "Chinchilla" (1974, san. Juha Vainio).[16]

Vuosikymmenen lopulla Koivuniemi löysi oman tyylinsä levytuottaja Jori Sivosen avulla, kun ”Kapteeni Aika” alkoi soida radioissa. Tätä seurasi kolmas sija vuoden 1978 Syksyn sävelessä laululla ”Sua vasten aina painautuisin”.[1]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuniemen ura oli lähtenyt komeaan nousukiitoon, joka huipentui 1980-luvun alussa, kun hän sai tuottajakseen Esa Niemisen, jonka kanssa yhteistyö jatkui kahden vuosikymmenen ajan. Vuonna 1980 julkaistu Vie minut pois ylitti timanttilevyn rajan, joka oli 50 000 myytyä albumia. ”Tummat silmät ruskea tukka” (alkup. ”Le cœur somnambule”) ja ”Romantiikkaa” olivat levyltä singlenä julkaistuja suuria hittejä ja niistä alkoi vuosikymmenen mittainen menestyssävellysten jatkumo. Albumilla oli myös Koivuniemen viimeinen Toivo Kärki -levytys, Markku Johanssonin sovittama "Kun vaivut sylissäni uneen" (san.Juha Vainio).[17] Konserteissa ja televisio-ohjelmissa Koivuniemi kyllä esitti paljonkin Kärkeä vuosien varrella, myös sellaisia kappaleita, joita ei ollut levyttänyt. Kaikkiaan Koivuniemi tuli levyttäneeksi 9 Kärki-originaalia vuosina 1966-1980.[18]

Vuonna 1982 ilmestyi albumi Luotan sydämen ääneen, jonka kappaleista elinvoimaisimmiksi osoittautuivat ”Aikaan sinikellojen” ja etenkin ”Aikuinen nainen”.

Vuosikymmenen mittaan levylautasilla ja kasettipesissä soivat tiuhaan myös cover-versiot ”Sata kesää, tuhat yötä”, ”Ilman minua”, ”Kuuleeko yö” ja ”Hei Buona Notte”. Suomalaisista iskelmistä menestyivät esimerkiksi ”Kotikadun tunnelmaa”, ”Rakkaustarina” ja ”Siivet”. 1980-luvulla Koivuniemi vastaanotti yhdeksän kultalevyä ja yhden timanttilevyn. Vuonna 1987 hän voitti Emman Vuoden naissolisti -kategoriassa.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Koivuniemen levytys- ja keikkatahti jatkuivat säännöllisinä, vaikka hittejä ei syntynytkään edellisen vuosikymmenen malliin. Tyylillisesti 1990-luvun alun albumit jatkoivat 1980-luvun linjaa: suuri osa sävelmistä oli cover-versioita ulkomaisista menestyskappaleista, loput olivat perinteisiä, usein melankolisia Suomi-iskelmiä. Italialaisten käännösiskelmien jatkumoa edustivat muun muassa ”Uskon huomiseen” ja ”Kulku ihmisen” albumilta Täyttä elämää (1991) sekä Toto Cutugnon säveltämä ”Rakkaus vain” (”L'amore è”) albumilta Rakkaudella, sinun (1993).

Sävellykset olivat aiempaa useammin suomalaisia käännösiskelmien sijaan, kuten ”Se kesäni mun”, ”Ruusuja ja shampanjaa” ja ”Kun kuuntelen Tomppaa”. Vuonna 1991 julkaistun Täyttä elämää -albumin kahdestatoista kappaleesta puolet on käännösiskelmiä, kolme vuotta myöhemmin julkaistun albumin Se kesäni mun niin ikään kahdestatoista kappaleesta vain yksi on käännösiskelmä. Se kesäni mun -levystä lähtien Koivuniemen studioalbumit ovat koostuneet lähes tyystin suomalaisesta tuotannosta. Levymyynnin hiivuttua Koivuniemi ei suinkaan jäänyt laakereille lepäämään, vaan kehitti tyyliään onnistuneesti nuorekkaampaan suuntaan.

Vuonna 1996 Koivuniemi palkittiin erikois-Emmalla.[19]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paula Koivuniemi Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa 2006.

2000-luku alkoi Leidit lavalla -projektin merkeissä. Siinä Koivuniemi työskenteli yhdessä Katri Helenan, Marion Rungin ja Lea Lavenin kanssa ja hän vastaanotti kultalevyn albumista Leidit levyllä. Vuonna 2003 ilmestyi Rakastunut-albumi Esa Niemisen kanssa. Vuonna 2004 Koivuniemi teki Kari Tapion kanssa konserttikiertueen nimellä Reissumies ja kissa, jolla he lauloivat Toivo Kärjen-Reino Helismaan kappaleita. Kapellimestarina oli Markku Johansson.[20] Vuonna 2006 julkaistiin albumi Yöperhonen, joka myi kultaa. Levyltä nousi kestohitiksi ”Kuka pelkää Paulaa”. Vuonna 2007 julkaistiin levy Timantti, josta tuli myös kultaa. Koivuniemen 13. toukokuuta 2009 julkaistu albumi Nainen nousi heti ilmestymisensä jälkeen Suomen viralliselle top 40 albumi -listalle sijalle kuusi.

Seinäjoen Provinssirock täytti vuonna 2008 kolmekymmentä vuotta, ja Paula Koivuniemi oli yksi juhla-Provinssin esiintyjistä. Hän lauloi rock-yleisölle sunnuntaina 15. kesäkuuta. Samana vuonna Koivuniemi lähti Jorma Kääriäisen ja Kari Tapion kanssa kiertueelle yhdessä Riku Niemen johtaman orkesterin kanssa. Vuonna 2009 Koivuniemi esiintyi Suomen suurimmilla festivaaleilla, kuten RMJ:ssä.

Vuonna 2006 Koivuniemen ura palkittiin Iskelmä-Finlandia-palkinnolla ja vuonna 2002 ensimmäisellä naislaulajille tarkoitetulla, Maarit Niiniluodon ideoimalla Anna-Liisa-palkinnolla Asikkalan Vääksyn Toivo Kärki -tapahtumassa.[21][22]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paula Koivuniemi vuonna 2009.

7. huhtikuuta 2010 julkaistiin albumi Rakkaudesta ja se nousi Suomen virallisen Top 50 -albumilistan sijalle kolme. Levy myi huhtikuun loppuun mennessä kultalevyyn oikeuttavan määrän. Maaliskuussa 2011 Koivuniemi vaihtoi levy-yhtiötä AXR Musicista Warner Music Finlandiin. Seuraavaa albumiaan hän alkoi työstää syksyllä ja se julkaistiin 9. toukokuuta 2012. Tyyliltään Matka-albumi on poppia ja balladeja. Ensimmäisenä singlenä levyltä julkaistiin 19. maaliskuuta 2012 diskopoljentoinen kappale ”Queen”.

Marraskuussa 2013 Koivuniemi julkaisi ensimmäisen joululevynsä, joka sisältää klassikoita kuten ”Varpunen jouluaamuna” ja ”Konsta Jylhän joululaulu”.[23]

Vuonna 2014 Koivuniemi nähtiin Vain elämää -televisiosarjan kolmannella kaudella.[24]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuniemi on ollut kahdesti naimisissa, vuosina 1969–1975 Harri Lehden ja vuosina 1996–1998 Hannu Hiltusen kanssa.[2] Hänen poikansa Toni Lehti on myös soittanut äitinsä yhtyeessä. Miesystävistä tunnetuin, edesmennyt kokoomuspoliitikko Ilkka Kanerva toteaa Moniottelija-kirjassaan Paula Koivuniemen olleen ”hänen elämänsä nainen”.[25] Koivuniemen sisarenpoika on ammattilaiskeilaaja Mika Koivuniemi.[26][27]

Paula Koivuniemi on Viking XPRS -autolautan kummi.[28]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

Kokoelma-albumit

DVD:t

Muut albumit
  • Kari Tapio, Paula Koivuniemi, Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra: Vihdoinkin! (CD ja DVD, 2008)kultalevy

Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Pälli, Erkki: Paula Koivuniemi Pomus.net. Viitattu 16.12.2007.
  2. a b c Kuka kukin on 2011, s. 397. Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  3. Kärki, Kalervo: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 592. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
  4. Perhonen-CD-kokoelman kansivihko.
  5. Aikuinen nainen -CD-kokoelman kansivihko.
  6. Tilastot: Paula Koivuniemi. Musiikkituottajat. Viitattu 6.12.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Tilastot: Leidit lavalla. Musiikkituottajat. Viitattu 6.12.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Puonti, Kale: Paula Koivuniemi jättää esiintymislavat: ”Olen onnellinen siitä, että sain tehdä tätä näin pitkään – voin jo antaa tilaa nuoremmille.” 12.10.2022. Apu.
  9. 6.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 6.12.2022 30.11.2022. Ritarikunnat. Viitattu 1.12.2022.
  10. Taiteilijaeläkkeen sai harvempi kuin joka kymmenes hakija – Saajien joukossa Paula Koivuniemi, Pirjo Hassinen ja Esko Männikkö Helsingin Sanomat. 16.3.2023. Viitattu 16.3.2023.
  11. Paula Koivuniemelle iso kiitoskonsertti toukokuussa Iltalehti. Viitattu 26.10.2023.
  12. Kivipelto-Tulkki, Jaana: ”Nyt menen minne haluan”, Paula Koivuniemen haastattelu. Oma Aika 1/2014 s. 14.
  13. Gronow, Pekka – Lindfors Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 141. Helsinki: Tammi, 2005.
  14. Kärki 2015, s. 624
  15. Kärki 2015, s. 635
  16. Kärki 2015, s. 649, 688.
  17. Kärki 2015, s. 745
  18. Kärki 2015, s. 592.
  19. Arkisto: 1996 Emma-gaala. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 21.10.2013.
  20. Kärki 2015, s. 912.
  21. Paula Koivuniemelle Anna-Liisa-palkinto 28.6.2002. Kaleva. Viitattu 21.10.2013.
  22. Kärki 2015, s. 885
  23. Paula Koivuniemi julkaisee joululevyn 9.9.2013. Keskisuomalainen. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 21.10.2013.
  24. Tässä on kolmannen kauden uskomaton Vain elämää -artistikattaus!
  25. Baggen, Paula: Aikuinen lumikuningatar. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s. 15.
  26. Nämä suomalaisjulkkikset ovat sukua toisilleen
  27. 150 000 euroa menettänyt Koivuniemi: Elämä jatkuu
  28. VIKING LINE: Viking XPRS palkittiin muotoilustaan (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bagh, Peter von – Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja, Otava 1986.
  • Kotirinta, Pirkko: "Perhosen esittäjä ei jäänyt päiväperhoksi – vaikka läheltä piti", Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toimittaneet Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman. Tammi 2004.
  • Latva, Tony – Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas. WSOY 2004.
  • Niiniluoto, Maarit: Toivo Kärki: Siks oon mä suruinen. Tammi 1982.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]