Tapaturmantorjuntayhdistys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tapaturmantorjuntayhdistys (Tapaturmantorjunta ry) oli Suomessa vuosina 19351971 toiminut valtakunnallinen järjestö, jonka tarkoituksena oli herättää yleistä mielenkiintoa tapaturmien ehkäisemiseen ja niiden syiden selvittämiseen. Tapaturmantorjuntayhdistys jakaantui työturvallisuus- ja liikennejaoksiin, joista jälkimmäisestä käytettiin yleisesti lyhennettä Talja.

Tapaturmantorjuntayhdistys perustettiin Helsingissä marraskuussa 1935 ja sen ensimmäinen varsinainen toimintavuosi oli 1936. Uuden yhdistyksen pääasiallinen tarkoitus oli valistustoiminta työtapaturmien torjumiseksi, mutta sääntöjen mukaan myös toiminta liikennetapaturmien ehkäisemiseksi kuului sen alaan. Yhdistyksen liikennejaos perustettiin vuonna 1938, kun vuonna 1929 toimintansa aloittanut Liikennekulttuurikomitea liittyi siihen.[1] Vuonna 1952 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö uskoi sille lain nojalla määrätyt tehtävät liikenneturvallisuuden kohottamiseksi Taljan hoidettaviksi, jolloin Taljasta tuli ministeriölle hyödyllinen apuelin.[2]

Tapaturmantorjuntayhdistyksen työturvallisuusjaos järjesti työturvallisuuskursseja, turvallisuuspäiviä, valistustilaisuuksia, suojeluteknisiä tarkastuksia ja suojeluvälinenäyttelyjä.[3] Suojeluteknisillä tarkastuksilla kartoitettiin työpaikkojen erityisen vaarallisia pisteitä ja pyrittiin löytämään niihin parannuksia.[4] Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos toimi lähinnä asetuksen määräämänä liikenneturvallisuustyön keskuselimenä mm. kehittämällä liikennetapaturmien syiden tutkimusta, liikennesääntöjä, ajoneuvojen turvallisuusmääräyksiä, moottoriajoneuvojen kuljettajien kelpoisuusehtoja, erityisryhmien (lasten, vanhusten ja toimintarajoitteisten henkilöiden) turvallisuutta liikenteessä, liikenteen jatkuvaa tarkkailua sekä yleistä liikennevalistusta. Vuonna 1963 Tapaturmantorjuntayhdistyksen jäseninä oli kymmenen valtion laitosta, 22 vakuutusyhtiötä, 43 järjestöä, 299 työnantajaa, 315 kaupunkia, kauppalaa ja maalaiskuntaa sekä 232 henkilöjäsentä. Yhdistys julkaisi aikakauslehtiä Varokeino – Skyddsvärnet ja Talja tiedottaa – Talja meddelar.[4] Muita julkaisuja olivat opaskirjaset, julisteet ja lentolehtiset, joista suurin osa oli työturvallisuusaiheisia.[5] Vuonna 1961 Taljaan perustettiin liikenneturvallisuuden kehittämiseen tähdänneiden toimien vaikutuksia kartoittanut tilasto- ja tutkimustoimisto, joka toimi yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja muiden tutkimuslaitosten sekä korkeakoulujen kanssa.[6]

1960-luvun mittaan Tapaturmantorjuntayhdistyksen työturvallisuus- ja liikennejaokset ajautuivat toiminnallisesti yhä enemmän erilleen, jolloin yhdistyksen johto päätyi lopulta jakamaan järjestön kahdeksi erilliseksi juridiseksi yksiköksi. Laajentunut tehtäväkenttä vaati enemmän tehoa kuin mihin kumpikaan jaos olisi yksinään kyennyt. Lokakuussa 1971 Taljan seuraajaksi perustettiin Liikenneturva ry ja saman vuoden joulukuussa työturvallisuusjaoksen seuraajaksi Työsuojelu ry. Virallisesti Tapaturmantorjuntayhdistyksen toiminta päättyi vuoden 1971 lopussa.[7] Vuoden 1974 alussa perustettiin Liikenneturva ry:n seuraajaksi ja työn jatkajaksi julkisoikeudellinen Liikenneturva eduskunnan lokakuussa 1973 hyväksymällä asetuksella. [8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Salovaara: Talja – Liikenneturva ry 1935–1973, s. 33–36. Helsinki: Liikenneturva, 1976.
  2. Salovaara 1976, s. 62.
  3. Otavan iso tietosanakirja, osa 8, palsta 1119. Helsinki: Otava, 1964.
  4. a b Otavan iso tietosanakirja, osa 9, palsta 219. Helsinki: Otava, 1965.
  5. Salovaara 1976, s. 50.
  6. Salovaara 1976, s. 105.
  7. Salovaara 1976, s. 188–189.
  8. Salovaara 1976, s. 218.