Sakari Saarikivi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sakari Saarikivi (19. maaliskuuta 1911 Joensuu15. syyskuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija ja Ateneumin indententti.[1]

Nuoruudessaan Saarikivi opiskeli kuvataidetta, erityisesti grafiikkaa Jose-ryhmän jäsenenä ja toimi mainospiirtäjänä. Hän tuli kuitenkin tunnetuksi taidehistorian, ennen muuta modernismin taiteen tutkijana ja popularisoijana. Akateemisen tutkimuksen ohella Saarikivi käänsi suomeksi taidetta käsittelevää kirjallisuutta monista eurooppalaisista kielistä ja osallistui usein julkiseen taidetta koskevaan keskusteluun.

Saarikivi väitteli tohtoriksi vuonna 1948 Hugo Simbergin taiteesta. Hänen myöhemmät tutkimuksensa käsittelivät mm. Tyko Sallisen ja Hannes Autereen taidetta. Saarikivi toimi 1960-luvulla lyhyen aikaa Jyväskylän yliopiston taidehistorian professorina, mutta siirtyi sittemmin Helsinkiin johtamaan Ateneumia.

Sakari Saarikivi toimi vuonna 1961 järjestetyn ensimmäisen Ars-näyttelyn komissaarina.

Sakari Saarikiven veli oli elokuvaohjaaja Orvo Saarikivi. Heidän isänsä oli kansanedustaja Santeri Saarikivi.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hugo Simberg. Elämä ja tuotanto. WSOY. Porvoo 1948 (väitöskirja; ruots. laitos ilmestyi 1951).
  • Suuret taiteilijat. Kuvataiteen mestarien elämäkertoja. WSOY. Porvoo 1948.
  • Sallinen. Suomen modernin maalaustaiteen tienraivaaja. Otava. Helsinki 1960.
  • Aikamme maalaustaide. Impressionismista informalismiin. WSOY. Porvoo 1961.
  • Taidehistorian ääriviivat. WSOY. Porvoo 1976.
  • Hannes Autere. Suomalaisen puunveiston mestari. Otava. Helsinki 1988 (julk. postuumisti)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saarikivi, Sakari Uppslagsverket. Viitattu 25.7.20130.