Mario Merz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Igloo di pietra, 1982.
Turku Energian savupiippu Turun keskustan IX kaupunginosassa on näkyvä maamerkki. Piipussa on Mario Merzin vuonna 1994 suunnittelema neonvaloteos Fibonacci Sequence 1–55, jossa sarjan kukin luku on kahden edellisen luvun summa.[1]

Mario Merz (1. tammikuuta 1925 Italia9. marraskuuta 2003) oli italialaiseen Arte Povera -ryhmään kuuluva taiteilija.[2] Hän teki kymmeniä iglun muotoisia teoksia vuodesta 1968 lähtien. Merzin töille on tunnusomaista sekä luonnonmateriaalien käyttö että niiden metaforat sekä idea jatkuvuudesta ja toistosta[3]. Merzin työ perustuu usein Fibonaccin lukuun, kaavaan, jolla usein esitetään luonnon matemaattista olemusta. Vuonna 1969 Merz kiinnostui keskiajalla eläneen italialaisen matemaatikko Fibonaccin tutkimasta numeraalisesta sarjasta 1-1-2-3-5-8-13-21, eli Fibonaccin lukujonosta.[4]

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena miehenä Merzillä oli voimakkaita antifasistisia ajatuksia, joiden vuoksi hänet vangittiinkin. Nuoruusvuosien aktivismi vaikutti myös hänen taiteeseensa, jossa poliittinen ja kulttuurinen kiinnostus käyvät vuoropuhelua. Hän ansaitsi tuolloin intellektuellin taiteilijan aseman, joka uskalsi kyseenalaistaa aikansa kulttuurin. Merz esitti taiteessaan kysymyksiä hyvistä ja pahoista voimista, luonnon ja ihmisen suhteesta, tiedostetusta ja tiedostamattomasta. Hän tutki aktiivisuuden ja passiivisuuden, positiivisen ja negatiivisen vuorovaikutusta.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turun Linnankadulla sijaitsevan voimalaitoksen piipussa on Merzin kookkain julkinen teos Fibonacci Sequence 1–55.
  • Teos Nimetön iglu on kulkenut Kourin kokoelmien kautta Kiasmalle[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turku Energia lyhyesti Turku Energia. Viitattu 2.7.2010.
  2. Christopher Masters: Obituary: Mario Merz 13.11.2003. The Guardian. Viitattu 20.12.2010.
  3. Tate-museon sivusto
  4. Kaksi käyntiä Kiasmassa: Mario Merz YLE. Viitattu 2.7.2010.
  5. Germano Celant: Mario Merz. Milano: The Solomon R.Guggenheim Foundation ja Electa, 1989.
  6. Karri Kokko: Kourin keräämä kokoelma oli onnenpotku Kiasmalle, Suomen Kuvalehti 29.11.2013 - artikkelissa kuva teoksesta
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.