Osmo Rauhala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Osmo Rauhala (s. 14. syyskuuta 1957 Nokia) on suomalainen taidemaalari. Hänen ensimmäinen näyttelynsä oli New Yorkissa vuonna 1989 ja toinen myöhemmin samana vuonna Tampereella. Rauhala on opiskellut Vapaassa taidekoulussa 1981–1982, Taideakatemian koulussa 1982–1987, Turun kauppakorkeakoulussa 1976–1987, School of Visual Artsin Master-ohjelmassa 1988-90, sekä suorittanut jatko-opintoja New Yorkin yliopistossa.[1]

Rauhala valittiin vuonna 1992 vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hän on pitänyt 57 yksityisnäyttelyä, joista huomattava osa ulkomailla. Omia museonäyttelyitä näistä on 17. Lisäksi hän on osallistunut yli sataan ryhmänäyttelyyn yli 20 maassa.

Rauhalan teoksia on useissa ulkomaisissa museoissa ja kokoelmissa. Suomessa mm. Nykytaiteen museossa Kiasmassa, Helsingin kaupunginmuseossa, Amos Anderssonin taidemuseossa, Didrichsenin taidemuseossa[2], Sara Hildénin taidemuseossa, Espoon modernin taiteen museossa ja Tampereen taidemuseossa.

2000-luvulla Rauhala tuli tunnetuksi yhdessä Kuutti Lavosen kanssa toteuttamistaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisätilojen maalauksista. Keskiaikainen kivikirkko tuhoutui lähes täydellisesti tuhopoltossa vuonna 1997. Vuonna 2009 Rauhala ja Lavonen saivat Kirkon kulttuuripalkinnon tunnustuksena Tyrvään kirkon maalauksistaan. Rauhala on tehnyt alttaritaulut myös Korson kirkkoon, Pitkäniemen sairaalakirkkoon sekä Pinsiön kirkkoon.[3]

Rauhalasta on tehty useita tv-dokumentteja niin Suomessa kuin ulkomailla: Muun muassa Storyfilm - Metsän salaisuus (1992 Yle), NDR - Ostsee Report (Saksa 26.2.1994), ABC News (USA 17.5.1997), Kinoproduction - MuseArt New York- River on the Sky 2004 (ohjaus Arto Koskinen)[4], Yle 13.1.2005, Kirkon Tiedotuskeskus - Tyrvään Paratiisi ja Passio (esitetty Yle 20.4.2011), Yle Uutiset - Taiteilija Osmo Rauhala hoitaa satoja lampaita (toimittaja Miia Gustafsson 4.9.2017).[5]

Rauhala harrastaa biologiaa, kalastusta ja vaeltamista, filosofiaa sekä ympäristötaiteen kehittämistä (Strata-projekti, Yltä ja alta). Vuodesta 1988 lähtien Rauhala on opiskellut ja työskennellyt talvet New Yorkissa. Kesäisin hän luomuviljelee sukutilaa Siurossa. Hänellä on kaksi lasta.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Secret of the Forest. New York: Stuart Levy Gallery 1990.
  • Ursula Mildner (toim.): Moment of the Wolf - Osmo Rauhala. Ratingen: Stadtmuseum Ratinger 1992. ISBN 396538155
  • Osmo Rauhala, vuoden nuori taiteilija 1992. Artikkelit: Tom Sandqvist ja John Yau. Tampere: Tampereen taidemuseo.
  • Katja Kaitavuori: Ei kenenkään maa. Helsinki: Amos Andersonin taidemuseo 1994.
  • Lammassaari, Taina (toim.): Osmo Rauhala: Pienet ja suuret tarinat. Hämeenlinna: Hämeenlinnan taidemuseo 1996.
  • Anneli Ilmonen, Tapani Pennanen (toim.) 2002. Osmo Rauhala : vuosikymmenen jäljet 1992–2002. Artikkelit: Elina Bonelius, Mark Daniel Cohen ja Bianca Gräsbäck.
  • Inkamaija Iitiä (toim.) 2003. Osmo Rauhala: Luonnon aika.
  • (yhdessä Markku Wileniuksen kanssa): Luovaan talouteen: kulttuuriosaaminen tulevaisuuden voimavarana. Helsinki: Edita 2004.
  • Ville Heinonen (toim.): Det försvunna paradiset. Tukholma: Millesgården 2004.
  • Mielen evoluutio. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja nro 80, 2004.
  • (yhdessä Kuutti Lavosen ja Pirjo Silverin kanssa:) Tyrvään Pyhän Olavin kirkko: sata ja yksi kuvaa. Helsinki: Kirjapaja 2010.
  • Jouni Tervo (toim.): Osmo Rauhala – tapaus. WSOY 2012. ISBN 9789510377314
  • (yhdessä Maria Didrichsenin (toim.) ja Robert Morganin kanssa): Osmo Rauhala: Peilitesti. Helsinki: Didrichsenin taidemuseo 2017. ISBN 9789525567533

Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viikon taiteilija: kuvataiteilija Osmo Rauhala 20.12.2011. Yleisradio. Viitattu 2.7.2013.
  2. Osmo Rauhala, 60, on yksi Suomen menestyneimmistä kuvataiteilijoista 16.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.9.2020.
  3. Osmo Rauhalalta alttaritaulu Pinsiön kirkkoon. Aamulehti, 5.2.2020, 139. vsk, nro 35, s. A7. Tampere: Alma Media Kustannus Oy. ISSN 0355-6913.
  4. Joki taivaalla, Dokumenttielokuva kuvataiteilija Osmo Rauhalasta ja hänen taiteensa maailmasta 2003. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 7.12.2012.
  5. Taiteilija Osmo Rauhala hoitaa satoja lampaita – talvet hän viihtyy New Yorkin taidepiireissä 4.9.2017. Yle. Viitattu 8.9.2020.
  6. Presidentti palkitsi Pirkka-Pekka Peteliuksen Pro Finlandialla iltalehti.fi. Viitattu 1.12.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.