Luomuviljely

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihannesten luomuviljelyä Capayssa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa

Luomuviljely eli luonnonmukainen viljely on IFOAM:in mukaan omavaraista ja tasapainoista maanviljelyä, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin.[1] Luomuviljelyn määräyksiä Suomessa löytyy Ruokaviraston sivuilta.[2]

Nykyisellään luomumaatalous on marginaalista ja tuottaa alle prosentin maailman maataloustuotannosta. Kestävän siirtymän luomumaatalouteen on arvioitu leikkaavan satoja kolmanneksen tai jopa puolella.[3] Tosin YK:n vuoden 2011 raportin mukaan luomuviljelyllä voitaisiin jopa tuplata sadot monissa maailman köyhimmissä maissa.[4]

Lähes kaikki luomuviljely palvelee kahta erilaista väestöryhmää. Noin 700 miljonaa maapallon köyhintä harjoittaa omavaraisviljelyä ilman lannoitteita ja torjunta-aineita, koska he ovat liian köyhiä hankkimaan niitä eivätkä elä rahataloudessa. Köyhyysloukussa on mahdotonta viljellä enemmän tai tehokkaammin, jotta satoja riittäisi myyntiin.[3] Toinen ääripää ovat maailman rikkaimmat, lähinnä länsimaalaiset ihmiset, jotka kuluttavat luomuruokaa elämäntapavalintana ja vetoavat sen terveys- ja ympäristöhyötyihin. Lähes kukaan näistä kuluttajista ei viljele ruokaansa itse.[3]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen peltopinta-alasta oli luomuviljelyssä 13,1 % (296 645 hehtaaria) vuonna 2018.[5] Suomen viljasadosta luomun osuus oli 3,2 % (87 milj. kiloa) vuonna 2018.[6] Elintarvikkeiden kokonaismyynnin arvosta luomun osuus oli 2,4 % (336 milj. euroa) vuonna 2018.[7]

Luomutuotteiden viennin arvo oli vuonna 2018 arviolta 25-30 miljoonaa euroa, joka on n. 2% koko elintarvikeviennistä.[8] Vuonna 2012 luomun vienti oli arviolta alle 10 miljoonaa euroa [9], joten luomuviento oli kolminkertaistunut kuudessa vuodessa. Suomen tärkeimmät luomuvientimaat ovat Saksa ja Ruotsi.[8]

Luonnonmukaiselle tuotannolle maksetaan erityistukia tavanomaisten tukien lisäksi.[10] Luomuviljelylle maksettava tuki on tuotannon määrästä riippumatonta hehtaarikohtaista tukea. Vuonna 2013 erityistuen suuruus on 141 euroa/ha.[11]

Tekniikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luomuviljelyssä käytetään lannoitteena muun muassa kivijauheita (apatiitti, biotiitti), kompostoitua karjan lantaa, kanankakkaa sekä luu- ja verijauhoa. Kasvinsuojelua hoidetaan vuoroviljelyllä, mahdollisesti lomittaisviljelyllä, mekaanisella torjunnalla (esimerkiksi liima-ansat) ja biologisella torjunnalla. Rikkaruohoja torjutaan esimerkiksi mekaanisesti, myöhästetyllä kylvöllä, kateviljelyllä ja perinteisesti kitkemällä. Luomutuotanto täyttää myös EU:n ympäristötuen ehdot.

Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään monivuotista viljelykiertoa, jossa eri kasvilajit vuorottelevat. Syväjuuristen kasvien viljelyllä parannetaan maan viljavuutta ja estetään eroosiota. Viljelykasvien vuorottelulla ehkäistään kasvintuhoojien säilymistä ja lisääntymistä kasvustossa.[12]

Luomuun siirtyvä viljelijä joutuu paitsi luopumaan keinotekoisten aineiden käytöstä, myös hoitamaan peltoa luomumenetelmällä vähintään kahden kasvukauden ajan. Vasta kolmannen vuoden sato voidaan tarkastusten jälkeen myydä luomuna.[13]

Luomuviljelijät on rekisteröity, ja heiltä edellytetään säännöllistä ammatillista kouluttautumista. Suomessa viranomaiset, lähinnä Evira ja Ely-keskukset, valvovat luomuviljelyä.

Luomuviljelyn ongelmana on sen teettämä työmäärä, joka on noin 30 prosenttia suurempi kuin tavallisessa viljelyssä. Siitä huolimatta satotasot jäävät pienemmiksi[14]. Tämä pitää luomun hintaa korkeammalla kuin tehoviljellyn ruuan.

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luomutuotanto aiheuttaa tavanomaista tuotantoa vähemmän rehevöittäviä päästöjä vesistöihin. Luomutuotannon edellyttämä mekaaninen kasvintorjunta saattaa joissain oloissa aiheuttaa vesistöille suuremman ravinnekuormituksen kuin kevyemmin muokattu tehoviljelty pelto. Erityisesti, jos huomioidaan luomutuotannon pienemmät sadot, tuotosyksikköä kohden aiheutuvat rehevöittävät päästöt ovat selvästi suuremmat.[15]

Luomu edistää luonnon monimuotoisuutta ja luomupelloilla elää n. 30% enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisilla pelloilla. [16]

Luomutuotannon ilmastovaikutuksista on erilaisia tutkimustuloksia, osassa tutkimuksista luomun ilmastovaikutukset on todettu tavanomaista pienemmiksi, osassa tutkimuksissa suuremmiksi. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan luomuviljan tuotanto aiheuttaa 2–7 % vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. [17][18] Toisaalta toisessa tutkimuksessa luomulammas vähentää päästöjä jopa 42 % kun taas siipikarjalihan tuotanto aiheuttaa 30 % enemmän ja luomukananmunien tuotanto 15 % enemmän päästöjä tavanomaiseen verrattuna.[19] Eri tutkimuksia tarkastelleiden meta-analyysien mukaan luomun ja tavanomaisen tuotannon ilmastovaikutukset ovat kuitenkin keskimäärin samat yksittäisistä tutkimustuloksista huolimatta. [20][16][21]

Taloudelliset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lanka kielsi synteettiset lannoitteet ja torjunta-aineet huhtikuussa 2021 ja määräsi maan maanviljelijät siirtymään luomuviljelyyn. Maan riisintuotanto romahti viidenneksellä kuuden kuukauden kuluessa. Pitkään ruoan suhteen omavarainen maa joutui tuomaan riisiä, jonka hinta nousi maassa puolella. Siirtymä tuhosi myös maan teentuotannoon, joka oli sen merkittävin vientituote ja valuutan lähde. Maan hallitus perui määräykset osittain marraskuussa 2021 ja inflaation, valuutan romahduksen ja protestien vuoksi teeltä, kumilta ja kookokselta helmikuussa 2022.[3] Päätöksen tehnyt maan presidentti Gotabaya Rajapaksa joutui pakenemaan maasta heinäkuussa 2022.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://web.archive.org/web/20071008045724/http://www.luomu.fi/alkutuotanto/pdf/Seuri041005.pdf
  2. Luomun lomakkeet ja ohjeet Ruokavirasto. Viitattu 6.3.2019.
  3. a b c d Ted Nordhaus, Saloni Shah: In Sri Lanka, Organic Farming Went Catastrophically Wrong Foreign Policy. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  4. YK: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.3.2011. Viitattu 16.3.2011.
  5. [1] Ruokavirasto, luvussa on mukana myös siirtymävaiheessa oleva ala
  6. Luonnonvarakeskuksen tilastot stat.luke.fi. Viitattu 13.10.2019.
  7. [2] Pro Luomu ry:n keräämät tiedot
  8. a b Suomen luomuvienti on ottamassa kasvuloikkaa Pro Luomu. 13.3.2019. Viitattu 13.10.2019.
  9. [3] Pro Luomun teettämä selvitys (16.5.2013)
  10. [4] (Arkistoitu – Internet Archive) Ympäristötuen erityistukiesitteet (2012)
  11. [5][vanhentunut linkki] Luonnonmukainen viljely, erityistuki
  12. Luomu 28.06.2013. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 18.6.2013. Viitattu 3. heinäkuuta 2013.
  13. 12 syytä valita luomu -kirjanen. 4) Luonnollista kasvuvoimaa
  14. [6]MTT
  15. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/luomupelto
  16. a b H. L. Tuomisto, I. D. Hodge, P. Riordan, D. W. Macdonald: Does organic farming reduce environmental impacts?--a meta-analysis of European research. Journal of Environmental Management, 15.12.2012, nro 112, s. 309–320. PubMed:22947228. doi:10.1016/j.jenvman.2012.08.018. ISSN 1095-8630. Artikkelin verkkoversio.
  17. Organic farms not necessarily better for environment 4.9.2012. University of Oxford. Viitattu 30.1.2019.
  18. Patrice Dumas, Tim Beringer, Stefan Wirsenius, Timothy D. Searchinger: Assessing the efficiency of changes in land use for mitigating climate change. Nature, 2018-12, nro 7735, s. 249–253. doi:10.1038/s41586-018-0757-z. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio. en
  19. Williams, A.G., Audsley, E. and Sandars, D.L. 2006: Determining the environmental burdens and resource use in the production of agri-cultural and horticultural commodities. Main report. Defra Research Project IS0 205. Bedford: Cranfield University & Defra. http://www.organicagcentre.ca/ResearchDatabase/res_enviro_burdens.asp
  20. Koen Mondelaers, Joris Aertsens, Guido Van Huylenbroeck: A meta-analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. BRITISH FOOD JOURNAL, 2009, nro 10, s. 1098–1119. doi:http://dx.doi.org/10.1108/00070700910992925. ISSN 0007-070X. Artikkelin verkkoversio.
  21. Sanders J. ja Hess J. (toim.): Leistungen des ökologischen Landbaus für Umwelt und Gesellschaft. Thünen Report 65, 2019. Thünen-Institut.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luomuviljely.