Biologinen torjunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harsokorennot (Chrysopidae) syövät yleensä mettä ja siitepölyä, mutta myös kirvoja, punkkeja ja muita selkärangattomia jonka vuoksi ne ovat sopivia biologisiksi torjujiksi.[1]

Biologinen torjunta on menetelmä tuholaisten, kuten tuhoeläinten, kasvitautien ja rikkakasvien torjuntaan hyödyntäen muita eliöitä kuten mikro-organismeja tai hyönteisiä kemiallisten torjunta-aineiden sijaan. Menetelmien etuna on se ettei tarvita varoaikaa ennen tuotteiden käyttöä kuten esimerkiksi kemiallisissa aineissa tarvitaan.[2] Torjuntaan voidaan käyttää myös luonnonmukaisia liuoksia tai rikkakasveille mekaanista torjuntaa kuten esimerkiksi kitkentä tai haraus.

Luontaisten vihollisten elinmahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvihuoneissa käytetään yleisesti biologista torjuntaa jota suorittavat esimerkiksi petopunkit ja pistepirkot.[3][4] Biologiset torjuntaeliöt kasvihuoneissa pysyvät suljetussa ympäristössä mutta ulkoilmassa ne leviävät pian ympääristöön.[5] Ulkona esimerkiksi leppäkertut ovat esimerkiksi hyviä tuhoamaan viljoista kirvoja.[4] Ulkona on myös muita biologista torjuntaa suorittavia eliöitä kuten linnut, hyönteiset, punkit ja muut peto- ja loiseliöt jotka vähentävät tuhohyönteisten määrää. Jotta puutarhassa ja muualla ulkoilmassa elävät kasvientuholaisten luontaiset viholliset pysyttelisivät niiden kasvien luona joista niiden pitäisi torjua tuhohyönteisiä pitäisi ympäristöstä tehdä niille sellainen jossa ne viihtyvät jolloin ne ovat varmimmin paikalla torjumassa haitallisia lajeja.[5]

Esimerkkejä biologisesta torjunnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harmaahomeen (Botrytis cinerea) torjuntaan käytetään mehiläisiä. Mehilästen pesiin laitetaan torjunta-ainetta jossa on Gliocladium catenulatum J1446 -sienen rihmastoa ja itiöitä. Mehiläiset levittävät torjunta-aineen mansikoihin kerätessän mettä nistä.[6][7][8]
  • Metsissä käytetään tuhoja tekevien kovakuoriaisten pyydystämiseen ansoja joissa on syöttinä feromoneja. Feromonipyydys asetetaan paikoilleen metsään ennen kun koppakuoriaiset alkavat parveilemaan. Kirjapainajille ne laitetaan ennen toukokuuta. Feremoni houkuttelee kuoriaiset ansaan jossa on liukas muovipinta ja ne putoavat sitä pitkin keräysastioihin. Feremoneja käytetän ainakin seuraavien lajien pyydystämiseen: havununna (Lymantria monacha), jäärät ja suutarijäärät, kirjanpainaja (Ips typographus), kuusentähtikirjaaja (Pityogenes chalcographus), lehtikuusenkoi (Coleophora laricella), tammikääriäinen (Tortrix viridiana), okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus) ja vaakanävertäjä (Tomicus minor).[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pappas, Maria L. & Broufas, George & Koveos, D. S.: Chrysopid Predators and their Role in Biological Control. Journal of Entomology, 2011, 8. vsk, nro 3. doi:10.3923/je.2011.301.326. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.8.2020. (englanniksi)
  2. Kasvihuoneviljely – Biologinen kasvinsuojelu Farmit. Viitattu 30.8.2020.
  3. Biologiset torjuntaeliöt Ruokavirasto. 28.12.2018. Viitattu 30.8.2020.
  4. a b Kasvinsuojelu Ruokatieto. Viitattu 30.8.2020.
  5. a b Skogster, Hanna: Ekologista kasvinsuojelua avomaalla Puutarha & kauppa. Viitattu 30.8.2020.
  6. Mehiläisten tekemä harmaahomeen torjunta on hyväksi mansikkasadolle ja viljelijän imagolle Suomen Mehiläishoitajain Liitto (SML). 13.8.2015. Viitattu 30.8.2020.
  7. Biologinen kasvinsuojeluaine Prestop Verdera. Viitattu 30.8.2020.
  8. Gliocladium catenulatum J1446 –sieni kasvitautien torjunnassa Verdera. Viitattu 30.8.2020.
  9. Metsäferomonit- ja ansat Biotus. Viitattu 30.8.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.