Havununna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Havununna
Lymantria monacha02.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Villakkaat Lymantriidae
Suku: Lymantria
Laji: monacha
Kaksiosainen nimi
Lymantria monacha
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Commons-logo.svg Havununna Commonsissa

Havununna (Lymantria monacha) on villakkaisiin kuuluva perhonen. Se on tunnettu, ja suuressa osassa esiintymisaluettaan merkittävä, metsätalouden tuholainen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havununna on suurikokoinen (siipien kärkiväli koiraalla 30–44 mm, naaraalla 40–56 mm), valkosiipinen perhonen. Etusiivissä on mustia, voimakkaasti aaltoilevia poikkijuovia sekä muutamia pieniä mustia täpliä. Siiven ulkoreunan ripsissä on mustavalkoinen täplitys. Takasiivet ovat tasaisen harmaat, mutta myös niiden reunan ripsissä on mustavalkoinen täplitys. Siipien väritys voi vaihdella huomattavasti eri yksilöillä ja lajista tavataan myös hyvin tummanharmaita, värimuodon f. concolor, yksilöitä. Koiraan tuntosarvet ovat suuret ja kampamaiset, naaraalla vaatimattomammat. Etenkin naaraan takaruumiissa on voimakasta vaaleanpunaista sävyä. Naaraat ovat huomattavasti koiraita suurempia.[1][2]

Havununnaa muistuttava laji on munkkiyökkönen (Panthea coenobita).

Toukka on karvainen, kirjava ja sen pohjaväri vaihtelee ruskean ja harmaan eri sävyissä. Selvästi erottuvina piirteinä toukalla on leveä, tumma selkäjuova ja siniharmaita nystyjä. Lisäksi toisessa jaokkeessa on siniharmaa ja kahdeksannessa vaalea laikku.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havununnaa tavataan Euroopasta Venäjän eteläosien läpi Kiinaan, Koreaan ja Japaniin saakka.[4] Suomessa havununna on aikaisemmin ollut lounainen harvinaisuus, mutta se on yleistynyt voimakkaasti 2000-luvun aikana. Nykyisin sitä tavataan koko etelä ja- lounaisrannikolla sekä harvakseltaan ainakin Keski-Suomen eteläosiin ja Etelä-Savoon. Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havununnan toukat syövät havupuiden neulasia ja myös lehtipuiden lehtiä. Nuori toukka kelpuuttaa ravinnokseen vain samanvuotiset versot ja jättää vanhemmat neulaset koskemattomiksi, mutta vanhempi toukka voi syödä myös iäkkäämpiä versoja. Toukka syö usein vain osan neulasen tyviosasta jättäen loput kuolemaan, mikä kasvattaa yksittäisen toukan aiheuttamaa tuhoa. Havununnien kohteeksi joutuminen useana vuonna peräkkäin voi johtaa koko puun kuolemaan. Lehtipuusta toukka syö koko lehden lehtiruotia lukuun ottamatta.[6] Suomessa laji on ollut harvinainen ja taloudellisesti vaaraton, mutta kasvukauden pidentyminen voi johtaa tulevaisuudessa laajempiin havununnan aiheuttamiin tuhoihin. Keski-Euroopassa havununna on huomattava metsätuholainen, esimerkiksi Puolassa lajin joukkoesiintymiset ovat aiheuttaneet satojen tuhansien hehtaarien laajuisia metsätuhoja.[7]

Havununna on yöaktiivinen perhonen, joka lentää tavallisesti melko korkealla puiden latvustoissa. Koiraat lentävät helposti kirkkaiden valojen luokse, joskus jopa massoittain. Naaraita valolle tulee varsin harvoin. Villakkaille hieman epätyypilliseen tapaan laji on kestävä lentäjä ja voi levitä pitkiäkin matkoja. Lisäksi toukat siirtyvät uusille elinpaikoille heittäytymällä ilmavirtojen vietäväksi. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa ja se elää korkeintaan kaksi viikkoa.[8]

Naaras munii pitkälle ulottuvan munanasettimensa avulla 120–300, noin yhden millimetrin läpimittaista punaruskeaa munaa pieninä ryhminä puun kuorelle, kuoren rakoihin sekä rungolla kasvavien sammalten ja jäkälien alle. Muna on talvehtiva vaihe ja kestää jopa −40°C:n lämpötiloja. Munat kuoriutuvat toukokuussa, kun lämpötila on pysyvästi viiden asteen yläpuolella.[8]

Havununnan luonnollisia vihollisia ovat: kaunokiitäjäinen (Calosoma sycophanta), samettimuurahainen (Formica cinerea) ja kaljukekomuurahainen (Formica polyctena).

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan suosima ravintokasvi riippuu esiintymispaikasta[7]. Pohjois-Euroopassa se syö pääasiassa erilaisten havupuiden, etenkin kuusen (Picea abies) neulasia, mutta kelpuuttaa myös männyn (Pinus sylvestris) neulaset sekä tarvittaessa koko joukon erilaisia lehtipuita.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. Kimmo Silvonen: toukka
  4. Norger sommerfugler (norjaksi)
  5. Perhoswiki
  6. Canadian Food Inspection Agency (englanniksi)
  7. a b Food and Agricultural Organisation of the United Nations
  8. a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 424–426

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]