Markku Valkonen
Markku Timo Valkonen (s. 23. heinäkuuta.1946 Helsinki) on taidekriitikko, toimittaja, museonjohtaja ja taidehistorioitsija.[1] Valkonen tunnetaan kriitikon uransa lisäksi toiminnastaan näyttelykomissaarina, Suomen ja maailman taidetta käsittelevän teossarjan päätoimittajana, radio- ja televisioesiintyjänä, suomalaisen taiteen vienninedistäjänä ja museonjohtajana. Markku Valkonen on välittänyt tietoa kuvataiteesta suomalaisille. Hänet on palkittu kriitikon työstään, pohjoismaisen kulttuurin edistämisestä, sekä toiminnastaan tietokirjailijana.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Markku Valkonen kävi koulua Kuusankoskella ja oli nuorena kiinnostunut kirjallisuudesta, kirjoitti runoja ja teki käännöksiä. Hänen kirjoittamansa ensimmäisen lehtijuttu julkaistiin Kouvolan Sanomissa vuonna 1965[2]. Sen jälkeen hän aloitti taidekriitikon uran Uudessa Suomessa vuonna 1966.[3]
Vuonna 1970 julkaistu pamfletti Irti kehyksistä viittasi eräänlaiseen irtiottoon. Samana vuonna Markku Valkonen toimi Nuorten näyttelyn komissaarina ja määräsi Harro Koskisen teoksen Sikamessiaan sijoitettavaksi Taidehallin pääportaiden kohdalle. Seurasi kohu ja oikeusjuttu Valkosta ja Koskista vastaan. Heitä syytettiin virkavallan vastustamisesta ja jumalanpilkasta. Korkeimpaan oikeuteen edenneen jutun tuomio säästi äänestyksen jälkeen syytetyt vankeusrangaistuksilta, mutta määräsi isot sakot.[2]
Sikamessias-myrskyn aikoihin Markku Valkonen siirtyi Helsingin Sanomien palvelukseen vuonna 1970[1], jossa julkaistiin hänen ensimmäinen juttunsa lehdessä, koko sivun täyttänyt artikkeli Kimmo Kaivannon näyttelystä. Kun Sikamessiaan oikeudenkäynti oli ollut edellisenä päivänä käsittelyssä, Helsingin Sanomien uusi taidekriitikko astui julkisuuteen saman lehden toisessakin kokosivun jutussa. Valkosen kulttuuriosaston esimies Pekka Tarkka hämmästeli: ”Mikä sisääntulo!”[2]
Valkonen aloitti 1980-luvulla päätyönsä ohessa suurhankkeen, 12-osaisen teossarjan Suomen ja maailman taide. Kumppanikseen Markku Valkonen sai setänsä, taidehistorian tutkijan ja Suomen taideakatemian asiamiehen Olli Valkosen. He olivat kirjasarjan keskeiset kirjoittajat, mutta tekstejä siihen laativat monet muutkin taiteen tuntijat. Kyseessä oli ensimmäinen laaja Suomessa tehty taiteen peruskartoitus, jonka takia hanke oli suunniteltava erittäin huolellisesti, kertoi Markku Valkonen. "Oli löydettävä 750 sellaista taideteosta, joiden avulla voitaisiin esitellä Suomen taiteen kehitys varhaisista ajoista tähän päivään.”[2]
Sen jälkeen Markku Valkosesta tuli haluttu esiintyjä radion ja television taideohjelmiin. Hänen seuraava kirjansa oli Ateljeena sotatanner: TK-piirtäjien sotaa (1989).
1990-luvun alussa opetusministeriö pyysi Markku Valkosta laatimaan suunnitelman suomalaisen taiteen viennistä ulkomaille. Kun suunnitelma valmistui, ministeriö pyysi Valkosta myös toteuttamaan sen. Markku Valkonen toimi viisi vuotta kansainvälisten projektien parissa johtaen FRAME-organisaatiota. Hän kirjoitti esimerkiksi vuonna 1991 Juhani Harrin New Yorkissa pidetyn näyttelyn katalogiin johdatuksen Suomen taiteesta. OY Alko AB:n taidekokoelmista Valkonen kirjoitti yhtiön tilauksesta kirjan Monopolin taide (1992).[2]
Markku Valkonen toimi vuosina 1998-2002 taidekeskus Retretin toimitusjohtajana, sekä vuodesta 2002 alkaen Espoon Modernin taiteen museo EMMAn johtajana, joka avattiin vuonna 2006.[1]
Näkemyksiä ja kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2012 Markku Valkonen otti myönteisen kannan Guggenheim Helsinki -suunnitelmaan: "Uusi, voimakas ja näkyvä laitos antaisi sysäyksen yleisen kiinnostuksen kasvulle. Guggenheimin vaikutus olisi siis positiivinen."[4] Hän oli sitä mieltä, että Guggenheimin-hankkeen kaatuminen on suuri vahinko koko Suomen kulttuurielämälle.[5]
Hannu Väisäsen Uudenkaupungin kirkkoon tehtyjen maalausten myyntiä seurakunnan taholta kirkkotaiteesen perehtynyt Markku Valkonen piti yllättävänä ja harmillisena kesäkuussa 2023. Hän kysyi Helsingin Sanomien haastattelussa, että eikö tässä tapauksessa olisi ollut hedelmällisempää tuoda taiteilija itse kertomaan teoksista seurakuntalaisille?
Valkosen mukaan Suomessa alkoivat 1950-luvulta lähtien julkisessa taiteessa vaikuttaa modernistiset suuntaukset, joita yleinen mielipide seurasi hitaasti. Aikanaan närää aiheuttivat muun muassa kuvanveistäjä Kauko Räsäsen ”Reikäenkeliksi” kutsuttu Enkeli-hautaveistos (1960) Lappeenrannassa sekä Kain Tapperin abstrakti alttariveistos Golgatan kallio (1961) Oriveden kirkossa.
Markku Valkosen mukaan myös Hannu Väisäsen Kontulan Mikaelinkirkkoon 1980-luvun lopulla maalaama alttaritaulu Abloy-avaimineen herätti seurakuntalaisissa hämmennystä.[6]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Irti kehyksistä, WSOY, 1970
- Suomen ja maailman taide, Olli Valkosen kanssa, 12-osaa, WSOY, 1981-1987
- Ateljeena sotatanner: TK-piirtäjien sota, Otava, 1989
- Kultakausi, WSOY 1989, The Golden Age. Finnish art 1850-1907, 2012
- Sata vuotta uutiskuvaa: Helsingin Sanomat, Lehtikuva Oy., Sanoma, 1989
- Juhani Harri. Center for International Contemporary Arts, 1991
- Kuvien Suomi: Suomen taiteen vuosisadat, 1992
- Monopolin taide: Alkon taidekilpailujen vaiheet, Alko, 1992
- Yhtä juhlaa: Finland Festivals, Otava, 1994
- Suomen taiteen klassikot, WSOY, 1995
- El arte finlandes - a traves de los siglos, Otava, 1996
- Arte in Finlandia dalle origini ad oggi, Otavam 1998
- Kauneuden jäljillä: Suomen taiteen vuosituhannet, WSOY, 1999
- Finnish art over the centuries, Otava 1999
- Raimo Utriainen - Soiva viiva, Rakennustieto, 2007
- Nopeus, vaara, uhma : Italian futurismi, New art : speed, danger, defiance : Italian Futurism : 1909-1944, EMMA, 2012
- Vaelluksia maisemaan : taiteen mestarit meren äärellä, John Nurmisen säätiö, 2017
- Seinälle nostetut : muotokuvia HUSin ja Helsingin yliopiston kokoelmista, Seppo Seitsalon kanssa, 2020
- Aikaansa seuraten : Suomen Pankin taidekokoelma, Parvs, 2023, Art of our times : the Bank of Finland art collection, 2023
Tunnustukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- E.J.Vehmas palkinto 1979[3]
- Bukowskin kulttuuripalkinto 1987[2]
- Lauri Jäntin palkinto yhdessä Olli Valkosen kanssa 1987[2]
- Artium Cultori-palkinto 2010[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sök - Uppslagsverket Finland www.uppslagsverket.fi. Viitattu 4.7.2023.
- ↑ a b c d e f g h Niku, Risto: Markku Valkonen Suomalaisia tietokirjailijoita. 2008. BTJ Kustannus.
- ↑ a b Ojanperä, Riitta (toim.): Taide, aika, ajatus, s. 256. Suomen taiteilijaseura, 1989.
- ↑ Emma-museon johtaja: Guggenheimin vaikutus olisi positiivinen ts.fi. 10.1.2012. Viitattu 5.7.2023.
- ↑ Kari Nissinen: Markku Valkonen: Guggenheim kaatui poliittiseen suhmurointiin Yle, Uutiset, Kulttuuri. 3.5.2012. Yleisradio Ab. Viitattu 6.11.2013.
- ↑ Kuvataide | Seurakunta myy arvostetun taiteilijan teoksia pilkkahintaan: ”Käsittämätöntä”, sanoo Hannu Väisänen Helsingin Sanomat. 29.6.2023. Viitattu 4.7.2023.
- ↑ Artium Cultori -palkinto EMMAn Markku Valkoselle Yle Uutiset. 29.9.2010. Viitattu 5.7.2023.
| ||||||||||||||||||
