Porvoon museorautatie

Porvoon museorautatien kolmesta Dm7-moottorivaunusta ja kahdesta liitevaunusta koostuva museojuna Porvoossa.

Porvoon museorautatie eli vanha Porvoon rata on nykyisin Suomen ainoa leveäraiteinen museorautatie, jolla on vakituista kesäaikaista liikennettä.

Säännöllinen henkilöliikenne Porvoon radalla lopetettiin vuonna 1981, ja vuonna 1990 lopetettiin myös tavarajunaliikenne Ollin vaihteen ja Porvoon välisellä osalla rataa. Sitä vastoin radan alkuosa Keravalta Olliin saakka on yhä tavaraliikenteen käytössä osana Sköldvikin rataa.

Museoradaksi

Lättähattu Porvoon rautatieasemalla.

Liikenteen lakkaamisen jälkeen Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry (SRHS ry) käynnisti vuonna 1991 Porvoon museoratahankkeen ja perusti yhdistykseensä Porvoon museoratatoimikunnan selvittämään, onko rata mahdollista säilyttää museojunaliikenteelle.

Museojunaliikennettä harjoitettiin koeluontoisesti vuosina 1991–1992. Silloiset matkustajamäärät osoittivat, että yleisölle suunnatulle nostalgialiikenteelle on kysyntää Porvoon radalla. Matkustajamääriin vaikuttavat myönteisesti Porvoon sijainti pääkaupunkiseudun läheisyydessä ja Porvoon kiinnostavuus matkailukohteena. Radalla on matkailullista merkitystä, sillä museojunat tuovat matkailijoita Porvooseen.

Museojunaliikenteen hoitaminen ei kuitenkaan kuulunut yhdistyksen (SRHS ry) luonteeseen, joten museojunaliikenteen jatkajaksi päätettiin perustaa Porvoon Museorautatie ry (PMR ry) vuonna 1993. Yhdistyksen tarkoituksena on säilyttää Porvoo osana valtakunnallista rataverkkoa ja kehittää Porvoon rautatiemiljöötä historiallisena kokonaisuutena.

Porvoon Museorautatie ry vuokrasi radan (Olli-Porvoo) ja huolehti sen ylläpidosta 20 vuotta. Rata siirtyi huhtikuussa 2013 Liikenneviraston ylläpitoon. Vuoden 2015 alusta rata on kuulunut yleiseen rataverkkoon museoratana. Maakuntakaavassa rata on merkitty museorautatieksi.

Porvoon museorautatien junaliikenne koostuu kesäisin ajettavista museojunista ja radan kunnossapidon aiheuttamasta ratatyöliikenteestä. Museojunia ovat kiskobussilla eli lättähatulla ajetut junat sekä höyryjunat.

Porvoon Museorautatie ry on liikennöinyt Helsinki–Porvoo–Helsinki välillä säännöllisillä lättähattuvuoroilla ja tilausjunilla vuodesta 1993 alkaen. Muutamia näistä vuoroista on ajettu höyryjunilla. Kesästä 2009 alkaen liikennereitti lyhentyi Kerava–Porvoo välille, sillä marraskuussa 2008 uudistuneet museojunien kulunvalvontasäännökset vaikuttivat liikenteeseen siten, että matkustajien kuljettaminen on mahdollista enää vain Kerava–Porvoo välillä. Kesällä 2014 lättähatut alkoivat ajaa jälleen Helsingistä asti uudistuneiden säännösten ansiosta.

Höyryraide Oy on liikennöinyt museojunia vuosina 1999-2014 Tk3-höyryveturilla ja vanhoilla matkustajavaunuilla Porvoo–Hinthaara–Kerava välillä.

Rataosuus soveltuu höyryjunaliikenteeseen, sillä radan päätepisteessä on höyryveturin kääntämiseen tarvittava kääntöpöytä. Kääntöpöydällä höyryveturin nokka käännetään menosuuntaan oikeaksi. Höyryveturilla pyritään ajamaan nokka eteenpäin, sillä sen ominaisuudet toimivat parhaiten eteenpäin ajettaessa. Kuljettajalla ja lämmittäjällä on parempi näkyvyys radalle. Lisäksi se mahdollistaa veturille suunnitellun suurimman ajonopeuden ajamisen. Kivihiilen tai halkojen pöly ei tule myöskään kuljettajan silmille tenderin päältä.

Museojuna kulkee muutamia kertoja kesässä sekä usein myös kerran joulukuussa. Elokuussa 2012 se joutui henkilöauton kanssa kolariin, mutta vahingot jäivät pieniksi eikä henkilövahinkoja tullut.

Katso myös

• Porvoon rautatieasema
• Museojuna

Aiheesta muualla

• Pasila-Mikkeli 13.11.2021 Porvoon Museorautatie. Viitattu 12.11.2021.
• Helsinki-Porvoo-Helsinki 23.10.2021 Steamrail – Höyryraide. Viitattu 12.11.2021.
• Mether, Ulla: Höyryveturit luovat hyvää tuulta ympärilleen. Länsi-Uusimaa. 4.6.2012. Arkistoitu 15.9.2016. Viitattu 12.11.2021.