Porvoon rata

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Porvoon rata
Perustiedot
Reitti Kerava – Porvoo
  Olli – Sköldvik
Avattu 1874 (Kerava–Porvoo)[1],
1972 (Olli–Sköldvik)[1]
Museorautatieksi 1993 (Olli–Porvoo)
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Liikenne
Operaattori(t) VR-Yhtymä, museoliikenneoperaattorit
Tekniset tiedot
Pituus Kerava–Porvoo 33,4 km,
Olli–Sköldvik 10,6 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 25 kV 50 Hz (Ke–Sld)
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä Kerava-Olli 80 km/h,
Olli–Porvoo 50 tai 35 km/h
 • tavaraliikenteessä Kerava–Sköldvik 80 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Kerava–Sköldvik; Olli-Porvoo on 2. luokan liikenteenohjauksen piirissä oleva alue.
Ohjauskeskus Helsinki
Suojastus asemanvälisuojastus (Ke–Sld)
Kulunvalvonta JKV (Ke–Sld)

Porvoon rata on Suomen rataverkon osuus Keravalta Porvoon keskustaan. Rataosan pituus on 34 kilometriä. Porvoon rata (alun perin Porvoon-Keravan rautatie) on rakennettu vuosina 1872–1874. Sen alkuosa Olliin saakka on nykyisin kuitenkin osa Kilpilahteen johtavaa tavaraliikennerataa, Sköldvikin rataa, loppuosa Ollista Porvooseen on enää käytössä vain museorautatienä.

Koska valtio ei ollut halukas rakentamaan Porvoon rataa, hanketta varten perustettiin vuonna 1871 yksityinen osakeyhtiö, joka sai tukensa Porvoon kaupungilta. Ratayhtiön osakkeiden myynti ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla ja yhtiö ajautui konkurssiin jo vuonna 1878. Radan toimintaa jatkoi tämän jälkeen uusi osakeyhtiö, kunnes valtio lopulta osti radan vuonna 1917. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen liikennevirrat alkoivat suuntautua aiempaa voimakkaammin Helsinkiin, jonne kulki työläisjunia Keravalta.[2]

Henkilöliikenne Porvoon radalla hiipui 1970-luvulla. Suora linja-autoyhteys Helsinkiin oli vakava kilpailija ratayhteydelle, joka kiersi hankalasti Keravan kautta. Viimeinen isku radalle oli Porvoonväylän valmistuminen vuonna 1979. Henkilöjunaliikenne Keravalta Porvooseen lakkautettiin vuonna 1981, mutta tavaraliikenne Porvooseen jatkui vuoteen 1990 saakka. Tämän jälkeen suunniteltiin radan purkamista tarpeettomana, mutta rautatieharrastajat onnistuivat säilyttämään sen tekemällä talkootöitä radan kunnossapidossa ja ajamalla museojunia. Nykyisin rataosa Ollin vaihteelta Porvooseen on Liikenneviraston omistuksessa ja ylläpidossa. Sitä liikennöi museoliikenneoperaattorit mm. Porvoon museorautatieyhdistys.[2]

Rataosa Keravalta Ollin vaihteelle on sekä VR-Yhtymän että museoliikenteen käytössä, ja osuus Ollin vaihteelta Porvooseen on museoliikenteen käytössä. Osuus Kerava–Olli–Sköldvik on sähköistettyä rataa.

Porvoon asemalta Porvoon keskusta -liikennepaikalle johtanut osuus purettiin Porvoon kaupungin vanhan kaupungin pysäköintijärjestelyjen johdosta joulukuussa 2006.

Sköldvikin rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sköldvikin rata

Sköldvikin rata haarautuu Ollin vaihteelta Sköldvikin rautatieasemalle. Rataosan pituus on 10,6 kilometriä, se on yksiraiteinen, sähköistetty ja varustettu junien automaattisella kulunvalvonnalla. Rataosalla on pääasiallisesti vain tavaraliikennettä.

Rataosalla liikennöivät pääasiallisesti raskaat sähkövetoiset öljy- ja kemikaalijunat. Rataosuuden tärkeimmät asiakkaat ovat Kilpilahdessa sijaitsevat öljynjalostamot sekä Kilpilahden öljysatama.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista
  2. a b Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 84–85. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lättähattujuna Porvoon keskustassa.
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.