Malmin hautausmaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malmin hautausmaa ilmasta.

Malmin hautausmaa on Helsingin kaupungin Malmin kaupunginosassa sijaitseva, Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaa. Se on hautausten määrässä laskettuna Suomen suurin hautausmaa. 1900-luvun alkupuolella Malmin hautausmaalla oli jopa oma junayhteys ja vesitorni.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selim A. Lindqvistin suunnittelema siunauskappeli.

Malmin hautausmaan pinta-ala on 65 hehtaaria, josta hautakortteleita on 54 hehtaaria. Vuosittain tehdään noin 2000 hautausta, mikä tekee Malmista toiminnallisesti Suomen suurimman hautausmaan. Hautoja on kaikkiaan noin 50 000 ja hautausmaan koko toiminnan aikana on tehty noin 200 000 hautausta.[1]

Korttelit 101–104 muodostavat yksityisen Åbergin hautausmaan, joka ei kuulu seurakuntayhtymän omistukseen. Seurakuntayhtymä kuitenkin hoitaa sitä kuten muutakin hautausmaata.[2] Kortteli 91 taas on entinen Oulunkylän kunnan hautausmaa ja sankarihauta-alue, joka on yhdistetty Malmin hautausmaahan.[3]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmin siunauskappeli vuodelta 1923 on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Sen ohessa ovat pienemmät Itäinen, Läntinen ja Pohjoinen kappeli, jotka on rakennettu 1950, 1952 ja 1956.[4] Kappelirakennuksessa on myös krematorio, joka valmistui vuonna 1966. Uusi krematoriorakennus on valmistunut marraskuussa 2007 siunauskappelin välittömään läheisyyteen.

Hautausmaan pohjoispäässä olevalle mäelle rakennettiin 1930-luvulla oma vesitorni, joka on sittemmin poistettu käytöstä. Rakennus on museoviraston suojelema.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin seurakunta osti 1800-luvun lopulla Helsingin pitäjän Malmin kylästä 32 hehtaaria maata uutta hautausmaata varten. Kymmenen kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella sijainnut Malmin nummi oli entinen sotilaiden harjoituskenttä ja leiriytymispaikka.[5] Hautausmaasta tuli osa Helsinkiä vasta suuressa alueliitoksessa 1946. Päätös uuden hautausmaan rakentamiseksi Helsingin kaupunkia varten tehtiin vuonna 1888.

Uuden hautausmaan ensimmäisen kaava- ja istutussuunnitelman laati puutarhurimestari M. G. Stenius vuonna 1890 voittamansa kilpailun pohjalta. Malmin hautausmaa vihittiin käyttöön 10. marraskuuta 1894 ja hautaaminen alkoi 3. helmikuuta 1895. Sen sisälle jäävä yksityinen Åbergin hautausmaa ehditiin perustaa jo 1892. Siellä on muun muassa Helsingin pitäjän merkittävien talollissukujen sukuhautoja. Lisäksi 1900-luvun alussa Malmin hautausmaan alueelle perustettiin toinenkin yksityinen hautausmaa eli niin sanottu Rundmanin hautausmaa (kortteli 34), joka on kuitenkin siirtynyt myöhemmin seurakunnan omistukseen. Ensimmäisten vuosikymmeniensä ajan Malmin hautausmaa oli luonteeltaan työläishautausmaa, koska sen yksittäiset hautapaikat eli niin sanotut linjahaudat olivat halvempia kuin vanhan Hietaniemen hautausmaan perhehaudat.[6] Hietaniemen täyttyessä perhehaudat ja yläluokkaisemmat vainajat kuitenkin löysivät tiensä Malmille 1920-luvulta alkaen. Vanhimmat nykypäivään säilyneet haudat Malmilla ovat vuodelta 1895.[2] Hautausmaalle perustettiin jo 1920-luvulla omat kasvihuoneet, jotka nykyään tuottavat vuosittain 40 000 kukkaa.[7]

Perustettaessa Malmin hautausmaa oli noin 27 hehtaarin laajuinen, mutta sitä on myöhemmin laajennettu useita kertoja ja pinta-ala on nykyään 65 hehtaaria.[2] Nykyisin hautausmaa käsittää vanhan päätien (Ketokivenkaari–Pihlajamäentie) sekä nykyisten valtaväylien Lahdenväylän ja Kehä I:n väliin jäävän alueen lähes kokonaisuudessaan. Viimeksi sitä laajennettiin 1997 niin sanotulla Viikin kolmiolla, jossa on seitsemän uurnahautakorttelia ja tilaa yli 10 000 vainajalle. Siellä on myös kolme arkkuhautakorttelia ja muistolehto.

Junayhteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmin hautausmaan vanha pääportti on Pihlajamäentien varrella, joka aikoinaan oli osa yhtä Helsingistä itään ja pohjoiseen johtaneista pääteistä. Koska hautausmaa oli valmistuessaan melko kaukana kaupungin alueen ulkopuolella, sinne järjestettiin raideyhteys rakentamalla Malmin asemalta noin kahden kilometrin pituinen pistoraide.

Entinen asemarakennus Malmin hautausmaalla.

Säännöllinen junaliikenne käynnistyi jo helmikuussa 1895. Kuljetuksia hautausmaalle oli ensin kahdesti, sittemmin viidesti viikossa. Junassa oli aina kaksi ruumisvaunua vainajille ja neljä henkilövaunua saattoväelle, papeille ja hautausmaalla vieraileville.[2] Ruumisjunat lähtivät Malmille alkujaan Töölön tavara-aseman laidalla sijainneelta ruumisasemalta tai Leppäsuon ruumishuoneelta, kunnes Harjun ruumishuone Aleksis Kiven kadulla valmistui 1921.[7] Malmin hautausmaalla ei ollut omaa junasuorittajaa vaan junat liikkuivat Malmin asemapäällikön vastuulla. Malmin asemalla oli omat opastimet tätä rataa varten ja aseman opastintaulussa erilliset merkinnät. Hautausmaalle rakennettiin 1897 yhä jäljellä oleva asemarakennus, joka tarkkaan ottaen oli pelkkä odotussali: siellä ei ollut lipunmyyntiä eikä junasuoritusta, joista huolehti junan konduktööri. Junalipuissa oli risti hautausmaajunan merkkinä ja seurakuntayhtymä sai lipputulot. Liikennöitsijänä toimivat Valtion rautatiet.

Erikoisuutena radan liikennöintiohjeista mainitaan se, että veturien oli mentävä hautausmaan raiteille mahdollisimman vähillä höyryillä, ettei varoventtiili olisi alkanut puhaltaa hautausmaalla oltaessa. Se olisi nimittäin voinut häiritä hautajaisia.[8]

Toisen maailmansodan jälkeen tästä järjestelystä kuitenkin luovuttiin. Rata poistettiin käytöstä vuonna 1954 ja Harjun ruumishuone muutamaa vuotta myöhemmin.[2] Osa radasta toimi jonkin aikaa Osuusliike Elannon Teerikukontien varaston pistoraiteena, mutta nyttemmin kiskot on purettu.

Ratapenger on yhä olemassa, siinä kulkee nykyään pyörätie. Samoin hautausmaan aidassa on yhä portti, josta junat aikoinaan kulkivat. Entinen Harjun ruumishuone toimii nykyään nuorisotalona.

Hautoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautakortteli 71 on sankarihauta-alue, joka perustettiin 1939. Siellä lepää 520 suomalaista sankarivainajaa, ja viereisessä toisessa haudassa 95 vapaaehtoista virolaista sotilasta. Pro patria -muistomerkin on suunnitellut vuonna 1953 arkkitehti Arvo Muroma, joka on suunnitellut myös Hietaniemen sankarihauta-alueen. Sankarihauta-alueen vieressä on maaliskuussa 1940 tapahtuneen Iittalan junaturman uhrien yhteishauta. Naapurikorttelissa 72 on Sakari Siitosen ja Tero Aaltosen suunnittelema Helsingin sota-aikaisten ilmapommitusten uhrien muistomerkki, johon on kaiverrettu 300 pommituksissa kuolleen siviilin nimet. Muistomerkki paljastettiin talvisodan alkamisen 50-vuotispäivänä 30. marraskuuta 1989. Pommitusten kaikkiaan 347 uhrista 80 on haudattu tälle paikalle.[9][10] Oulunkylän sankarihautausmaalla korttelien 91 ja 92 välissä on Ilmari Wirkkalan veistämä muistomerkki vuodelta 1950.[10]

Korttelissa 23 on sisällissodassa vuonna 1918 kuolleiden punaisten muistomerkki. Vainajat siirrettiin Malmille kesällä 1918 alkuperäisestä hautapaikastaan Mäntymäeltä, jota pidettiin kirkkolain vastaisena ja siksi hautausmaaksi sopimattomana. Hautaan siirrettiin vielä 1970 seitsemän Tapaninkylän metsästä löydetyn punaisen ruumiit, jotka oli teloitettu sodan jälkiselvittelyiden yhteydessä.[11] Graniittisen muistomerkin on toteuttanut Aarre Aaltonen 1940-luvulla.[12] Samassa korttelissa on myös Suomen kommunistisen puolueen (SKP) johtohenkilöiden yhteishauta sekä niin sanottu fasismin vastustajien muistomerkki eli 17 jatkosodan aikana vakaumuksensa mukaisen toimintansa vuoksi teloitetun henkilön yhteishauta.[11] Vilho Aallon suunnittelema muistokivi viimeksi mainitun kohdalla pystytettiin 1963.[13] SKP toi 1950-luvulla lisäksi Yrjö Sirolan tuhkauurnan Neuvostoliitosta Suomeen ja se haudattiin SKP:n johtohenkilöiden yhteishaudan viereen marraskuussa 1957.[14][15]

Hautausmaalla on Robert Stigellin suunnittelema muistomerkki paikassa, johon Eugen Schauman oli väliaikaisesti haudattuna 20.6.1904–4.5.1906, kunnes hänet saatiin haudata sukuhautaan Porvoon Näsinmäen hautausmaalle.[16]

Korttelin 43 alueella on ollut aivan pieni venäläinen sotilashautausmaa, jonne haudattiin maaliskuussa 1917 helmikuun vallankumouksen yhteydessä vallankumouksellisten matruusien surmaamia Venäjän armeijan upseereita. Alue sulautui luterilaiseen hautausmaahan vuonna 1920.[3][17]

Korttelissa 10 olevan Törnin sukuhaudan hautakiveen on hakattu Vietnamissa kadonneen Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin henkilötiedot, kuolinajaksi tosin kuolleeksijulistamispäivä 19. lokakuuta 1966 eikä todellinen katoamispäivä 18. lokakuuta 1965. Törniä ei kuitenkaan ole haudattu tälle paikalle, sillä hänen 1999 Vietnamista löydetyt jäännöksensä haudattiin 2003 Arlingtonin sotilashautausmaalle Washingtoniin Yhdysvaltoihin.

Korttelissa 2 on Diakonissalaitoksen diakonissojen, korttelissa 4 puolestaan Pelastusarmeijan yhteishauta.[18]

Tunnettuja Malmin hautausmaalle haudattuja henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armi Aavikon hauta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Helsingin kaupunginmuseo (Narinkka-sarja) 2008. ISBN 978-952-223-283-0
  • Antero Rautio: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset. Karisto, Hämeenlinna 1998. ISBN 951-23-3664-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Malmin hautausmaa Helsingin serakuntayhtymä. Viitattu 18.3.2012.
  2. a b c d e f Malmin hautausmaan historia Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 18.3.2012.
  3. a b Pehkonen 2009, s. 131.
  4. Rautio 1998, s. 337–338.
  5. Pehkonen 2009, s. 129.
  6. Pehkonen 2009, s. 129–132.
  7. a b Pehkonen 2009, s. 135.
  8. Jarmo Oksanen: Kuoleman rata, artikkeli Malmin hautausmaan rautatiestä. Resiina 1/1994.
  9. Pehkonen 2009, s. 134–136.
  10. a b Rautio 1998, s. 338–339.
  11. a b Pehkonen 2009, s. 137–138.
  12. Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistopatsas Punaisten muistomerkit -verkkonäyttely. Työväenmuseo Werstas. Viiitattu 22.3.2012.
  13. Fasismin vastustajien muisto 1939 – 1944 Suomen sotamuistomerkit 1939-1945.
  14. Venla Sainio: Sirola, Yrjö Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  15. Pehkonen 2009, s. 139.
  16. Pehkonen 2009, s. 139–141.
  17. Marja Pehkonen: Muistoja Helsingin hautausmaalta Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 18.3.2012.
  18. Merkkihenkilöiden hautapaikkoja Malmin hautausmaalla Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 18.3.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malmin hautausmaa.

Koordinaatit: 60°14′10.05″N, 25°1′38.22″E