Tapio Nurkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tapio Nurkka (16. syyskuuta 1920 Viipuri6. lokakuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän tuli tunnetuksi Lea Joutsenon tähdittämistä komediaelokuvista 1940-luvulla, joista useassa hänellä oli miespääosa. Nurkan uraa varjosti alkoholismi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapio Nurkka aloitti elokuvauransa 18-vuotiaana studioapulaisena Suomi-Filmin kuvausryhmässä vuonna 1938. Vuonna 1941 hän oli kuvausryhmän jäsenenä Morsian yllättää -elokuvassa, jolloin ohjaaja Valentin Vaalan huomio kiinnittyi häneen. Hän antoi Nurkalle pienen koeroolin elokuvassaan ja huomasi hänessä piilevän sankariainesta Lea Joutsenon tähdittämiin komedioihin. Nurkka haavoittui pahoin jatkosodan alussa. Parannuttuaan hän näytteli keskeisessä roolissa kaikkiaan seitsemässä Lea Joutseno -komediassa. Nurkka näytteli näissä elokuvissa usein hurmuria, joka lopulta kesytti Joutsenon tulkitsemat energiset ja modernit naishahmot. Hänen vähäeleinen komiikkansa oli oiva vastakohta Joutsenon railakkuudelle. Vuonna 1944 Nurkka oli mukana Ilmari Unhon ohjaamassa 44-minuuttisessa tiedotuselokuvassa Pellonmäen tarina. Samana vuonna ensi-iltansa saaneessa draamassa Kartanon naiset hänellä oli sivuosa luutnantti Kivenä. Viimeisen roolinsa Nurkka teki kohtalodraamassa Pikajuna pohjoiseen 1947, jossa hänellä oli nuoren insinöörin osa. Hänen elokuvauransa katkesi tämän jälkeen omaisuusrikokseen.

Valkokankailta Tapio Nurkka siirtyi Iloiseen Teatteriin ja oli mukana myös teatterikiertueilla. Uransa lopussa hän toimi myös radio- ja televisiotyössä.

Nurkka omisti maatilan Luumäellä. Hän harrasti metsästystä ja kalastusta.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]