Lea Joutseno

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lea Joutseno
Lea Joutseno elokuvassa Varaventtiili (1942)
Lea Joutseno elokuvassa Varaventtiili (1942)
Syntymäaika 6. marraskuuta 1910
Syntymäpaikka Helsinki
Aktiivisena 1937–1948
Kuolinaika 20. kesäkuuta 1977 (66 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Lea Ruth Margit Joutseno
Muut nimet Lea Ingo
Ammatti elokuvanäyttelijä, kielenkääntäjä
Merkittävät roolit Marja Reijonen
(Dynamiittityttö)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Lea Ruth Margit Joutseno (ent. Jönsson, 6. marraskuuta 1910 Helsinki20. kesäkuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen elokuvanäyttelijä ja kielenkääntäjä. Hän tuli kuuluisaksi 1940-luvun vaaleana elokuvakomediennena ja Valentin Vaalan luottonäyttelijänä. Hänen räiskyvänpirteä ja suorasukainen luonteensa loi viihdettä toisen maailmansodan, vaaran vuosien ja pula-ajan suomalaisille. Hän tulkitsi elokuvissaan niin kutsuttuja flapper-hahmoja, 1900-luvun moderneja ja optimistisia naistyyppejä. Uransa lopulla Joutseno suomensi useita Disney-elokuvia. Joutseno kuului Helena Karan ja Regina Linnanheimon ohella niihin harvoihin suomalaisiin elokuvatähtiin, joilla ei ollut teatteritaustaa. Joutseno koki yksityiselämässään paljon epäonnea; hän jäi leskeksi kahdesti.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lea Joutseno syntyi Ernst Gunnar Rafael Jönssonin ja Jenny Emilia Haapasen perheeseen, jonka sukunimi muutettiin myöhemmin Joutsenoksi. Joutsenon musikaaliseen sukuun kuului myös Ernst Joutsenon sisar Astrid, joka teki uran pianistina. Lea Joutsenolla oli kaksi nuorempaa sisarusta, Maj-Lis ja Kullervo. Perhe asui alkuun Helsingissä, sittemmin Savonlinnassa. Jenny Haapasen kuoltua Lea muutti Poriin isoäitinsä hoiviin. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingissä. Hänen mielessään kangasteli hammaslääkärin ammatti, mutta siihen kouluttautuminen osoittautui taloudellisesti mahdottomaksi. Niinpä kielitaitoinen neiti Joutseno päätyi kielenkääntäjäksi Suomi-Filmiin. Hän osasi suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, englantia ja ranskaa.[1]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Lea Joutseno oli todellinen komedienne ja nimenomaan elokuvakomedienne. --- Kun hän ei osannut näytellä, hän niin kuin oli oikein kameran edessä: hänessä oli oikea temperamentti, rytmitaju ja hyvä ääni.”

– Näyttelijä Tarmo Manni luonnehtii Lea Joutsenoa[2]

Lea Joutseno näytteli naispääosan yhdeksässä elokuvassa vuosina 1941–1948. Useimmat olivat komedioita ja kahta lukuun ottamatta Valentin Vaalan ohjaamia. Miesosissa nähtiin usein Tauno Majuri ja Tapio Nurkka.

Joutsenon elokuvaura alkoi vaatimattomilla sivuosilla Vaalan elokuvissa. Ensimmäisen roolinsa hän sai 1937 elokuvasta Juurakon Hulda sattumalta, kun Vaalan mielestä hänellä sattui töissä olemaan yllään juuri sihteerin osaan sopiva kävelypuku. Vuonna 1939 valmistuneessa elokuvassa Rikas tyttö Joutsenolla oli merkittävä sivuosa Leana, ja hänen suorituksensa keräsi arvostelijoiden kehut. Ensimmäinen pääosa Joutsenon uralla oli Leilan rooli Vaalan komediassa Morsian yllättää huhtikuussa 1941. Sekä yleisö että kriitikot olivat tyytyväisiä Joutsenon suoritukseen. Hänen puhetyylinsä ja olemuksensa olivat luonnollisia vailla teatraalisuuden häivääkään. Hilja Valtosen aiheeseen pohjautuvassa Varaventtiilissä (1942) hän näytteli Pohjanmaalle muuttavaa savolaisopettajaa. Kriitikot kiittelivät hänen suoritustaan hyväksi muutoin melko latteaksi luonnehtimassaan teoksessa. Samana vuonna ensi-iltansa saanut Hopeakihlajaiset ei myöskään ollut arvostelumenestys, eikä Joutseno itsekään pitänyt Railin roolistaan.[3]

Vuosina 1943–1946 valmistui neljän vauhdikkaan ja yleisöä hyvin vetäneen komedian rypäs; niiden käsikirjoitukset syntyivät Lea Joutsenon, ohjaaja Vaalan ja kirjailija Kersti Bergrothin eli Tetin yhteistyönä. Huhtikuussa 1943 valkokankaille tuli Neiti Tuittupää, jossa Joutsenolla oli nimiosa. Arvostelijoiden mielestä hänen roolisuorituksestaan elämälleen suuntaa hakevana Anna Tipuli Pusuna puuttui aiemmista elokuvista tuttu pirteys. Seuraavana syksynä sai ensi-iltansa Tositarkoituksella, jossa Joutseno oli ensi kerran mukana myös käsikirjoittajana. Hän näytteli Anjaa, ministerin tytärtä, joka lähtee maatalouspalvelukseen. Komedia syntyy ajalle tuttuun tapaan roolihahmojen sijoittamisesta näille mahdollisimman outoon ympäristöön. Elokuvan vastaanotto oli nuivahko, eräät pitivät sitä jopa talkooaatteen halventamisena. Kriitikot antoivat Joutsenon roolisuorituksesta kuitenkin kiitettävän arvion.[4]

Jatkosodan jälkeen lokakuussa 1944 astui ensi-iltoihin Dynamiittityttö. Siitä tuli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Joutseno palkittiin osastaan Marjana parhaan naispääosan Jussi-patsaalla. Seuraavan vuoden Joutseno-uutuus oli ihmissuhdekomedia Vuokrasulhanen. Kriitikot luonnehtivat Joutsenoa "armoitetuksi komedienneksi". Elokuvaakin pidettiin onnistuneena, joskaan se ei arvioiden mukaan yltänyt Dynamiittitytön tasolle. Vuoden 1946 Joutseno-komedia oli Viikon tyttö. Keskiluokkaisia opettajattaria ja tasokkaita seurapiirinaisia näytellyt Joutseno sai tulkittavakseen niin sanotun työläisnaisen roolin. Vastanäyttelijänä hänellä oli Tauno Palo. Elokuva sai aikalaiskriitikoilta heikohkot arviot.[5] Joutsenon joutsenlaulu näyttelijänä oli vauhdikas elokuvahupailu Kilroy sen teki maaliskuussa 1948. Kiittäviä sekä kehnoja arvioita saanut teos pysyi kasassa lähinnä Joutsenon ansiosta. Miespääosan elokuvassa esitti Joel Rinne.[6] Vuonna 1948 Joutseno oli käsikirjoittajana Vaalan elokuvassa Ihmiset suviyössä.

Vuonna 1968 Joutseno teki pikaisen näyttäytymisen laivamatkustajana Vaalan tilaustyönä ohjaamassa lyhytelokuvassa M/S Finlandia.[7]

Elokuvauransa jälkeen Joutseno jatkoi kielenkääntäjän työtään ja käytti tässä yhteydessä avionimeään Ingo. Hänelle annettiin Jussi-kunniakirja kääntäjäntyöstä vuonna 1973.[8]

”Yleensäkin elokuva kuin elokuva muuttui paremmaksi Joutsenon läsnäolon ansiosta.”

Savon Sanomat[9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen avioliittoon johtaneen rakkautensa Lea Joutseno kohtasi työpaikallaan. Hän avioitui Suomi-Filmin toimistopäällikkö Jaakko Huttusen kanssa vuonna 1937. Huttunen kuoli runsaat puoli vuotta häiden jälkeen. Joutsenon toinen puoliso oli Keijo Pikkumäki, jonka kanssa hän avioitui 1946. Pariskunta asui Vaasassa. Myös tämä liitto päättyi lyhyeen, kun Pikkumäki kuoli tapaturmaisesti samana vuonna. Lea Joutseno koukkasi Ruotsin kautta takaisin Helsinkiin. Vuonna 1956 hän avioitui rakennusmestari Torsten Adolf Ingon kanssa.[10]

Ihmisenä Lea Joutseno oli paljolti elokuvahahmojensa kaltainen: sanavalmis, vilkas ja iloinen.[11][12] Hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 66-vuotiaana 20. kesäkuuta 1977.[13]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Elokuvan nimi Rooli
1937 Juurakon Hulda neiti Sinijärvi
1938 Niskavuoren naiset Anna-Liisa Niskavuori
1939 Rikas tyttö Lea
Vihreä kulta rouva Alma Suontaa
1940 Kersantilleko Emma nauroi? Helvi, everstin tytär
Poikani pääkonsuli Kaisu Korri
1941 Morsian yllättää Leila Roine
1942 Varaventtiili opettajatar Liisa Harju
Hopeakihlajaiset Raili Tervola
1943 Neiti Tuittupää Anna Tipuli Pusu
Tositarkoituksella Anja Iida Leiste
1944 Dynamiittityttö Marja Reijonen
1945 Vuokrasulhanen sisustusarkkitehti Meeri Holvi
1946 Viikon tyttö Raija Lehto
1948 Kilroy sen teki Ulla Järvinen

Animaatiosuomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla – filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rytkönen 2008, s. 237 ja 238.
  2. Rytkönen 2008, s. 258.
  3. Rytkönen 2008, s. 239–245.
  4. Rytkönen 2008, s. 249 ja 250.
  5. Rytkönen 2008, s. 251–254.
  6. Rytkönen 2008, s. 256.
  7. Lea Joutseno Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 15.3.2017.
  8. Rytkönen 2008, s. 257 ja 258.
  9. Juhannusheilana Lea Joutseno Savon Sanomat. 25.6.2010. Viitattu 3.9.2015.
  10. Rytkönen 2008, s. 239, 254–257.
  11. Rytkönen 2008, s. 259.
  12. Teuvo Joki: "Dynamiittityttö on poissa" Anna. 5.7.1977. Viitattu 5.3.2017.
  13. Rytkönen 2008, s. 259.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]