Kilroy sen teki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kilroy sen teki
Kilroy-elo.jpg
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Lea Joutseno
Ilmari Unho
Perustuu Hilja Valtosen romaaniin Kilroy sen teki (1947)
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Uno Pihlström
Leikkaaja Yrjö Haapanen
Lavastaja Erkki Siitonen
Ville Hänninen
Pääosat Lea Joutseno
Joel Rinne
Ritva Arvelo
Kullervo Kalske
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 1948
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kilroy sen teki on Ilmari Unhon ohjaama vuonna 1948 valmistunut suomalainen romanttinen komedia. Pääosia esittävät Lea Joutseno ja Joel Rinne. Elokuva perustuu Hilja Valtosen samannimiseen romaaniin vuodelta 1947. Elokuva jäi Joutsenon viimeiseksi valkokangastyöksi.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilroy sen teki oli seitsemäs Hilja Valtosen romaaneihin perustuva elokuva. Elokuvan nimi juontuu alkuperältään tuntemattomasta amerikkalaisesta sanonnasta Kilroy was here (Kilroy kävi täällä), jolla viitataan tuntemattomaan tekijään. Suomeen sanonta levisi todennäköisesti sarjakuvien kautta.[1]

Kirjassa tapahtuma-ajankohta on kesä, elokuvassa talvi. Elokuvan teko aloitettiin marraskuussa 1947 ja seuraavassa maaliskuussa elokuva oli ensi-illassa. Lea Joutseno teki tässä viimeisen elokuvaroolinsa.[1]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa elokuva ja ohjaus saivat kahdenlaista kritiikkiä. Filmin ansioiksi luonnehdittiin "pirteää vauhdikkuutta ja nasevia repliikkejä". Toisen arvostelijan mukaan "hiljavaltosmainen" komedia sisältää iloisia ja pirtsakoita rasavillityttöjä, piippua polttavia nuoria agronomeja, mielisteleviä kaupunkilaisnuorukaisia ja suulaita kotiapulaisia. Juonta sen sijaan kuvailtiin yleensä teennäiseksi ja mitättömäksi, mutta kiitosta toi tyylikkään komediallisen sävyn säilyminen. Myös filmin päädaamien muotipiireissä liikkuvaa pukeutumista arvosteltiin.

Näyttelijät ja etenkin Lea Joutseno saivat rooleistaan tunnustusta.

Myöhemmin eräs kriitikko pitää elokuvaa paperinohuna komediana, joka koostuu sattumanvaraisista väärinkäsityksistä.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori muotisuunnittelija Ulla Järvinen (Joutseno) palaa työmatkalta Ruotsista pettyäkseen, koska ompelimon johtaja on sillä aikaa kihlannut hänen poikaystävänsä (Kullervo Kalske). Järvinen saa sähkösanoman, jonka mukaan hänen tätinsä on kuollut ja hän on perinyt ison kartanon. Hän matkaa talvella kartanoon, jonka täti on kuitenkin myynyt jo vuosia sitten. Vähitellen selviää, ettei tämä olekaan kuollut. Tädin perintöä kärkkyy silti yksi ja toinen, muun muassa entinen poikaystävä. Järvistä auttaa hänen kämppäkaverinsa Leila (Ritva Arvelo). Jo alussa Joel Rinteen esittämä mies, agronomi Yrjö Haara, tulee peliin romanttisena sankarina. Lopussa useimpien väärinkäsitysten selvittyä Järvinen lähtee takaisin kohti Helsinkiä, mutta Haara pysäyttää junan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Lea Joutseno  … Ulla Järvinen  
 Joel Rinne  … agronomi Yrjö Haara  
 Ritva Arvelo  … Leila Kesänen  
 Sylva Rossi  … Mirri  
 Emma Väänänen  … ompelimon johtajatar  
 Laila Rihte  … Siiri  
 Eine Laine  … emännöitsijä  
 Sirkka Sipilä  … Inkeri  
 Kerttu Salmi  … Aili, Ruushovin kotihengetär  
 Emmi Jurkka  … keskusneiti Kemppiskä  
 Salli Karuna  … täti  
 Kullervo Kalske  … Lasse Sivatti  
 Aku Korhonen  … Oiva Kettunen  
 Lasse Pöysti  … Pete, sähkösanomapoika  
 Arvi Tuomi  … lähetystöneuvos  
 Eino Räisänen  … asemamies  
 Oke Tuuri  … Jaska-renki  
 Reino Valkama  … Vilho Markku  
 Joel Asikainen  … renki  
 Pirkko Karppi  … ompelijatar  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kilroy sen teki Elonetissä Taustaa, viitattu 26.2.2014
  2. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 17/2012 sivu 29
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.