Kilroy sen teki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kilroy sen teki
Kilroy-elo.jpg
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Lea Joutseno
Ilmari Unho
Perustuu Hilja Valtosen romaaniin Kilroy sen teki (1947)
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Uno Pihlström
Leikkaaja Yrjö Haapanen
Lavastaja Erkki Siitonen
Ville Hänninen
Pääosat Lea Joutseno
Joel Rinne
Ritva Arvelo
Kullervo Kalske
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 1948
Kesto 90 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kilroy sen teki on Ilmari Unhon ohjaama vuonna 1948 valmistunut suomalainen romanttinen komedia. Pääosia näyttelevät Lea Joutseno ja Joel Rinne. Elokuva perustuu Hilja Valtosen samannimiseen romaaniin vuodelta 1947. Elokuva jäi Joutsenon viimeiseksi valkokangastyöksi.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilroy sen teki oli seitsemäs Hilja Valtosen romaaneihin perustuva elokuva. Elokuvan nimi juontuu alkuperältään tuntemattomasta amerikkalaisesta sanonnasta Kilroy was here (Kilroy kävi täällä), jolla viitataan tuntemattomaan tekijään. Suomeen sanonta levisi todennäköisesti sarjakuvien kautta.[1]

Kirjassa tapahtuma-ajankohta on kesä, elokuvassa talvi. Elokuvan teko aloitettiin marraskuussa 1947 ja seuraavassa maaliskuussa elokuva oli ensi-illassa. Lea Joutseno teki tässä viimeisen elokuvaroolinsa.[1]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa elokuva ja ohjaus saivat kahdenlaista kritiikkiä. Filmin ansioiksi luonnehdittiin ”pirteää vauhdikkuutta ja nasevia repliikkejä”. Toisen arvostelijan mukaan ”hiljavaltosmainen” komedia sisältää iloisia ja pirtsakoita rasavillityttöjä, piippua polttavia nuoria agronomeja, mielisteleviä kaupunkilaisnuorukaisia ja suulaita kotiapulaisia. Juonta sen sijaan kuvailtiin yleensä teennäiseksi ja mitättömäksi, mutta kiitosta toi tyylikkään komediallisen sävyn säilyminen. Myös filmin päädaamien muotipiireissä liikkuvaa pukeutumista arvosteltiin.

Näyttelijät ja etenkin Lea Joutseno saivat rooleistaan tunnustusta.

Myöhemmin eräs kriitikko pitää elokuvaa paperinohuna komediana, joka koostuu sattumanvaraisista väärinkäsityksistä.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori muotisuunnittelija Ulla Järvinen (Joutseno) palaa työmatkalta Ruotsista pettyäkseen, koska ompelimon johtaja on sillä aikaa kihlannut hänen poikaystävänsä (Kullervo Kalske). Ulla saa sähkösanoman, jonka mukaan hänen tätinsä on kuollut ja hän on perinyt ison kartanon. Hän matkaa talvella kartanoon, jonka täti on kuitenkin myynyt jo vuosia sitten. Vähitellen selviää, ettei tämä olekaan kuollut. Tädin perintöä kärkkyy silti yksi ja toinen, muun muassa entinen poikaystävä. Ullaa auttaa hänen kämppäkaverinsa Leila (Ritva Arvelo). Jo alussa Joel Rinteen esittämä agronomi Yrjö Haara tulee juoneen mukaan romanttisena sankarina. Lopussa useimpien väärinkäsitysten selvittyä Ulla lähtee takaisin kohti Helsinkiä, mutta Haara pysäyttää junan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Lea Joutseno  Ulla Järvinen  
 Joel Rinne  agronomi Yrjö Haara  
 Ritva Arvelo  Leila Kesänen  
 Sylva Rossi  Mirri  
 Emma Väänänen  ompelimon johtajatar  
 Laila Rihte  Siiri  
 Eine Laine  emännöitsijä  
 Sirkka Sipilä  Inkeri  
 Kerttu Salmi  Aili, Ruushovin kotihengetär  
 Emmi Jurkka  keskusneiti Kemppiskä  
 Salli Karuna  Martta-täti  
 Kullervo Kalske  Lasse Sivatti  
 Aku Korhonen  Oiva Kettunen  
 Lasse Pöysti  Pete, sähkösanomapoika  
 Arvi Tuomi  lähetystöneuvos  
 Eino Räisänen  asemamies  
 Oke Tuuri  Jaska-renki  
 Reino Valkama  Vilho Markku  
 Joel Asikainen  renki  
 Pirkko Karppi  ompelijatar  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kilroy sen teki Elonetissä Taustaa, viitattu 26.2.2014
  2. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 17/2012 sivu 29

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]