Kuollut mies vihastuu
| Kuollut mies vihastuu | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Ilmari Unho |
| Käsikirjoittaja |
Simo Penttilä Ilmari Unho |
| Tuottaja | Matti Schreck |
| Säveltäjä | George de Godzinsky |
| Kuvaaja |
Kalle Peronkoski (sisäkuvat) Erkki Majava (ulkokuvat) |
| Leikkaaja | Elle Hongisto |
| Lavastaja | Ville Salminen |
| Pääosat |
Joel Rinne Regina Linnanheimo Kaija Rahola Reino Valkama |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1944 |
| Kesto | 95 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kuollut mies vihastuu on Ilmari Unhon vuonna 1944 ohjaama jännityskomedia, jossa eversti Rainer Sarmo eli ”kuollut mies” etsii alamaailman johtajaa. Elokuva on yksi kolmesta Simo Penttilän omien tarinoidensa pohjalta käsikirjoittamasta Kuollut mies -sarjan elokuvasta[1].
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eversti Sarmo (Joel Rinne) kohtaa kauniin pianistin Maria Lichterin (Regina Linnanheimo) ja johtaja Josef Hakimina esiintyvän rahanväärentäjän (Ville Salminen).[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Joel Rinne | … | eversti evp. Rainer Sarmo, "kuollut mies" |
| Regina Linnanheimo | … | pianisti Maria Lichter |
| Kaija Rahola | … | pankkineiti Leila Varta |
| Reino Valkama | … | kapteeni evp. Mikko Vehmer |
| Ville Salminen | … | "johtaja" Josef Hakim |
| Rauli Tuomi | … | kemigrafi Raimo Varta |
| Eine Laine | … | Lyyli Montola eversti Sarmon ja kapt. Vehmerin kodinhoitajatar |
| Ture Junttu | … | "johtaja" Riku Aallos |
| Vilho Siivola | … | Pauli Rönn |
| Oiva Luhtala | … | Lukki |
| Matti Lehtelä | … | Vänä |
| Arvo Lehesmaa | … | Moravian ministeri Zeewick |
| Jorma Nortimo | … | Moravian lähetystösihteeri Barrio |
| Paavo Jännes | … | valtiollisen poliisin päällikkö Merkkilä |
| Pentti Saares | … | palvelija Moravian lähetystössä |
| Elli Pihlaja | … | nainen kutsuilla |
| Eero Kilpi | … | vieras lähetystössä |
| Simo Osa | … | vieras lähetystössä |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan tapahtumien ajankohta on jatkosota, jolloin pimennysverhot ja vakoilijavaara ovat arkipäivää. Myös itse elokuvan tekoon sota vaikutti, sillä lopputöitä jouduttiin Helsingin pommitusten vuoksi lykkäämään, ja ensi-iltakin siirtyi usealla kuukaudella. Sarmo oli edellisessä kuollut mies -elokuvassa kihlautunut, mutta tässä ei morsianta näy ja Sarmo on poikamies. Elokuvaan tehtiin myöhemmin muutoksia, joiden taustalla oli ilmeisesti Suomen ja Neuvostoliiton solmima rauha. Suomi-filmin myöhemmässä videoversiossa vuodelta 1990 on mukana myös poistettuja jaksoja.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva viehätti monia kriitikoita: ”kotimaisen elokuvatuotannon paras tähänastinen saavutus”, ”Erikoisen herkulliseksi sen tekee aktuelli huumori”, joku kuitenkin huomautti juonen kulun onnahtelusta. Näyttelijöitä kiitettiin, ja erityisesti Joel Rinteen loistavaan roolisuoritukseen kiinnitettiin huomiota.[4]
Erään myöhemmän kriitikon mukaan sekavan elokuvan kestävintä antia ovat Kalle Peronkosken kuvaus, Ville Salmisen lavastukset ja George de Godzinskyn musiikki.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuollut mies rakastuu. Yle.fi. Viitattu 4.6.2011.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 5.11.2011, s. D 15.
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi. Viitattu 13.8.2013.
- ↑ Lehdistöarvioita Elonet.fi. Viitattu 13.8.2013.
- ↑ AL: Kuollut mies vihastuu. Päivän elokuvia, Tv-maailma 32/2013 s. 17.
| ||||||||||||||||