Oiva Luhtala
| Oiva Luhtala | |
|---|---|
 Oiva Luhtala vuonna 1943 elokuvassa Jees ja just. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Oiva Armas Luhtala |
| Syntynyt | 11. helmikuuta 1911 Helsinki |
| Kuollut | 8. marraskuuta 1977 (66 vuotta) Kööpenhamina |
| Ammatti | näyttelijä, teatterinjohtaja |
| Lapset | Seppo Luhtala |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1937–1965 |
| Merkittävät roolit |
Kalle Ryhmy (Ryhmy ja Romppainen, Jees ja just) |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Oiva Armas Luhtala (11. helmikuuta 1911 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 8. marraskuuta 1977 Kööpenhamina, Tanska) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja. Luhtalan tunnetuin rooli on Ryhmy ja Romppainen -elokuvien vääpeli Kalle Ryhmy. Hänen aisaparinaan, vänrikki Ville Romppaisena oli Reino Valkama. Elokuvia tehtiin yhteensä kolme vuosina 1941, 1943 ja 1952. Luhtala sai ainoan Jussi-palkintonsa sivuosasuorituksesta elokuvassa Herra ja ylhäisyys (1944)[1], jossa hän näytteli sotilaspalvelija Tlacaa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtala esiintyi 25 vuoden aikana yhteensä lähes neljässäkymmenessä elokuvassa, joista ensimmäinen oli Koskenlaskijan morsian vuonna 1937. Lisäksi hän teki pieniä sivurooleja muun muassa aatedraamassa Aktivistit (1939) ja sotilasfarssissa Kersantilleko Emma nauroi? (1940). Luhtalan filmiroolit olivat sotilaiden lisäksi muun muassa talonmiehiä, tukkilaisia ja konnia. Hänen viimeinen elokuvaroolinsa oli Vihtori Vainolainen elokuvassa ”Ei se mitään!” sanoi Eemeli (1962).
Luhtala työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1937–1941 sekä Tampereen Työväen Teatterissa 1944–1950. Hänen taiteellisesti huomattavimpia roolejaan näyttämöllä olivat Loppiaisaaton Narri, Göran Persson näytelmässä Erik IV sekä Hamletin Kuningas. Vuodesta 1950 alkaen hän johti kuuden vuoden ajan Lappeenrannan kaupunginteatteria. Vuosina 1961–1965 hän toimi Kemin kaupunginteatterin johtajana. Luhtalan merkittäviä ohjaustöitä olivat Niskavuoren Heta, Toreadorin valssi, Naimapuuhat, Arkkienkelit eivät vedä höplästä ja Täällä Pohjantähden alla.
1960-luvulla Luhtala oli mukana televisiosarjassa Seitsemän veljestä, jossa hän näytteli Timoa.
Oiva ja Pirkko Luhtalan poika on teatteriohjaaja ja -johtaja Seppo Luhtala.
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
| 1937 | Koskenlaskijan morsian | Peura-Joopi |
| 1938 | Jääkärin morsian | jääkäri |
| 1939 | Aktivistit | Olavi, aktivisti |
| Punahousut | korpraali Kaartinen | |
| 1940 | Kersantilleko Emma nauroi? | rintatautinen reserviläinen |
| 1941 | Ryhmy ja Romppainen | vääpeli Kalle Ryhmy |
| 1942 | Neljä naista | Eemel Karlsson |
| 1943 | Jees ja just | vääpeli Kalle Ryhmy |
| 1944 | Kuollut mies vihastuu | Lukki |
| Herra ja ylhäisyys | Tlaca, sotilaspalvelija | |
| 1946 | ”Minä elän” | Albert Stenvall, ”Alpertti” |
| 1952 | "Jees, olympialaiset", sanoi Ryhmy | Kalle Ryhmy |
| 1958 | Niskavuoren naiset | opettaja Vainio |
| 1960 | Kankkulan kaivolla | Juuso Möhlänen |
| Oho, sanoi Eemeli | tukkilainen | |
| 1961 | Kaasua, komisario Palmu! | talonmies |
| 1962 | ”Ei se mitään!” sanoi Eemeli | Vihtori Vainolainen |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 333. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oiva Luhtala Elonetissä.
|
