Kuollut mies rakastuu
| Kuollut mies rakastuu | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Ilmari Unho |
| Käsikirjoittaja | Ilmari Unho |
| Perustuu | Simo Penttilän alkuperäiskäsikirjoitukseen |
| Tuottaja | Matti Schreck |
| Säveltäjä | George de Godzinsky |
| Kuvaaja | Erkki Majava |
| Leikkaaja | Elle Viljanen |
| Lavastaja | Arvo Kotilainen |
| Pääosat |
Joel Rinne Hilkka Helinä |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 16. elokuuta 1942 |
| Kesto | 91 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 1 458 480 mk |
| Seuraaja | Kuollut mies vihastuu |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kuollut mies rakastuu on Ilmari Unhon ohjaama suomalainen jännityskomediaelokuva vuodelta 1942. Juoni perustuu Simo Penttilän alkuperäiskäsikirjoitukseen.[1] Elokuva on ensimmäinen Kuollut mies -trilogiassa, jota jatkettiin vuosina 1944 ja 1952.
Elokuvan aiheena on politiikkaan ja rahaan liittyvä juonittelu. Varatuomari Aarmalla on kosolti päänvaivaa peitenimiä käyttävistä rikollisista, mutta ”Kuollut mies” auttaa häntä taistelussa konnia vastaan.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsinkiläisen varatuomari Timo Aarman on tarkoitus viedä sinetöity kirje Muursaloon. Joukko rikollisia on vakoillut Timoa ja hänen isäänsä, konsuli Fredrik Ahrmania jo hyvän aikaa. Lähtöjuhlissaan Timo kertoo asiasta eversti Sarmolle eli ”Kuolleelle miehelle”. Pian Sarmo saa konsulin kotiapulaisen Leenan kiinni rysän päältä. Ilmenee, että Leena on konnien asialla ja hänen peitenimensä on "Kaksi Eetä". Toinen konnien aputyttö, ”Kaksi Iitä”, onnistuu auttamaan Leenan pakoon. Rikollisjoukkion pomo on suomalaissyntyinen Thomas Gardener, joka havittelee konsulin hallussa olevia, muuatta Luigi Lopezia koskevia asiakirjoja. Lopez on matkalla Suomeen, ja hänellä on kalavelkoja Gardenerin kanssa. Sarmo juonittelee asiat niin, että konnat saavat käsiinsä väärät asiakirjat.
Sarmo ja ”Kaksi Iitä” tapaavat toisensa hotellissa. ”Kaksi Iitä” sanoo olevansa Liisa Rantola, mutta Sarmo tunnistaa hänet aiemmin kohtaamakseen naiseksi. Sarmon ystävä, kapteeni Mikko Vehmer sattuu olemaan samassa hotellissa. Hän tappelee vorojen apulaisen, ”Kahden Ämmän”, kanssa ja pääsee niskan päälle. Mikko on puhelimessa, kun ”Kaksi Iitä” luulee soittavansa ”Kahdelle Ämmälle” ja sanoo, että tämän tulisi pikimmiten lähteä Muursaloon.
Muursalon kartanossa Sarmo valottaa Timolle Lopezin taustoja. Vuosia sitten Lopez oli Buenos Airesin varakkain mies, mutta hänet vangittiin poliittisista syistä ja hänen varansa takavarikoitiin. Ilmiantajana oli toiminut Gardener. Muursalossa ovat myös Gardener ja ”Kaksi Iitä”; he majailevat matkustajakodissa. Luigi Lopez puolestaan saapuu Helsinkiin. Hän kertoo konsuli Ahrmanille, kuinka Gardener aikoinaan erotti hänet tyttärestään Berita Lopezista. Tytär on sittemmin varttunut tukkukauppias Remmerin luona yhdessä Brita Remmerin kanssa. Timo ja Brita ovat olleet kihloissa, mutta kihlaus on sittemmin purettu.
Sarmo tunkeutuu matkustajakotiin, missä hän kertoo ”Kahdelle Iille” totuuden Gardenerista. ”Kaksi Iitä” puolestaan paljastaa olevansa Berita Lopez. Samalla Berita ja Sarmo tunnustavat rakkautensa toisilleen. Samoihin aikoihin Gardener on tunkeutunut kartanoon ja vanginnut Timon. Samassa yhteydessä paljastuu syy Britan ja Timon kihlauksen purkautumiseen: Gardener oli valehdellut Britalle, että Timo haluaa hänet ainoastaan rahojen tähden. Sarmo tulee salamana vapauttamaan Timon. Yrittäessään pakoon Gardener syöksyy parvekkeelta kuolemaan. ”Kaksi Ämmää” on yhä Mikon vankina. Kun Mikko soittaa Sarmolle, tämä kutsuu hänet kihlajaisiinsa. Myös Brita ja Timo saavat lopulta toisensa.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Hilkka Helinä | … | Berita Eliza Lopez alias Liisa Rantola, "Kaksi Iitä" |
| Joel Rinne | … | eversti evp. Rainer Sarmo, "Kuollut Mies" |
| Tauno Majuri | … | varatuomari Timo Aarma, ent. Ahrman |
| Reino Valkama | … | kapteeni evp. Mikko Vehmer |
| Paavo Jännes | … | konsuli Fredrik Ahrman |
| Santeri Karilo | … | Thomas Gardener |
| Wilho Ilmari | … | señor Luigi Lopez |
| Pentti Saares | … | Harri Temmes, "Kaksi Ämmää" |
| Eine Laine | … | Emilia, Aarman taloudenhoitajatar |
| Rauha Rentola | … | Leena, "Kaksi Eetä" |
| Väinö Kolhonen | … | piccolo |
| Erkki Uotila | … | vahtimestari |
| Arvi Tuomi | … | hovimestari |
| Einari Ketola | … | vahtimestari |
| Kerttu Salmi | … | III lk. kahvilan tarjoilijatar |
| Kalle Rouni | … | Lennart Ström |
| Vilho Ruuskanen | … | mies klubilla |
| Viljo Immonen | … | kitaransoittaja |
| George de Godzinsky | … | pianonsoittaja |
| Vilho Siivola | … | Minkki, Keskusklubin portieeri |
| Uuno Montonen | … | merikapteeni |
| Kaarlo Halttunen | … | Pedro, Lopezin sihteeri |
| Joel Asikainen | … | Jali |
| Liisa Tuomi | … | baarityttö |
| Ida Salmi | … | matkustajakodin emäntä |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuollut mies rakastuu -elokuvan käsikirjoitus syntyi käsikirjoituskilpailun tuloksena. Kilpailu oli julistettu marraskuussa 1940. Simo Penttilä lähetti voittaneen käsikirjoituksensa nimimerkillä Monsieur X. Myös nimi Simo Penttilä on taiteilijanimi, jonka takana on toimittaja Uuno Hirvonen. Jatkosodan vuoksi elokuvan kuvauksia siirrettiin kevääseen 1942. Tarina ajoittuu talvisodan jälkeisiin kuukausiin, jatkosotaan ei viitata. Teoksen keskushahmo eversti evp. Sarmo selittää arvonimessään olevan lyhenteen johtuvan sanoista ”ei viinaa pisaroittain”. Lisänimi ”Kuollut mies” puolestaan syntyi everstiä mukaillen kulttuurisen pelleilyn tuloksena: Sarmon isovaarin nimi oli Sarmoinen, mutta Turun koulussa se muutettiin Dettmaniksi. Suomalaisen kielialueen ulkopuolella Dettman vääntyi englanninkieliseen asuun Deadman - eli ”Kuollut mies”.[2]
Kuollut mies rakastuu oli yleisömenestys,[1], kuten myös sen jatko-osa Kuollut mies vihastuu (1944). Sen sijaan trilogian päättänyt Kuollut mies kummittelee (1952) ei menestynyt.[2]
Pienissä sivuosissa nähdään muun muassa Joel Asikainen ja Kaarlo Halttunen sekä Liisa Tuomi, joka näyttelee baarityttöä.[3]
Kuollut mies rakastuu kuvattiin huhti–kesäkuussa 1942. Konsuli Ahrmanin residenssiä esitti Etelä-Helsingissä Eirassa Armfeltintie 13. Brändön huvilakaupungissa Vanha kelkkamäki 9 puolestaan esitti Muursalon kartanoa. Studiona olivat Munkkisaaren studiot Helsingissä.[3]
Ympäristön ja henkilöiden tyylikkyydessä voi nähdä vastakohdan hakemista sota-ajan ankeudelle.[4]
Televisiossa Kuollut mies rakastuu esitettiin ensi kerran 27. helmikuuta 1960.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kriitikot olivat enimmäkseen tyytyväisiä näkemäänsä. Helsingin Sanomien Paula Talaskiven mielestä elokuvassa oli sopivasti jännitystä ja komediaa, simopenttilämäistä huumoria, jopa hirtehishuumoria, jossa Joel Rinne kunnostautui. Uuden Suomen arvostelija kuitenkin piti toteutusta puutteellisena. Ajan Suunnan kriitikko pani merkille poikkeuksellisen luontevan replikoinnin. Aamulehden kirjoittaja arvioi elokuvan ”riemastuttavaksi tuotteeksi”. Helinä ja Rinne saivat kiitosta näyttelijäsuorituksistaan.[5]
Eräät 1980-luvun kriitikot olivat tylympiä arvioissaan. Tapani Maskula piti elokuvan juonta sekavana, dialogia tyhjin fraasein täytettynä ja dramaturgiaa jahkailevana.[5] Vielä myöhemmin Arto Pajukallio kuitenkin nostaa kerronnan, hahmot ja kokonaistunnelman ”metkan charmanttiseksi”.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 3, Suomen elokuva-arkisto 1993, ISBN 951-37-1019-X
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kava.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yle.fi
- Elokuvan taustoista Elonetin sivulla[vanhentunut linkki]
| ||||||||||||||||