Kaija Rahola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaija Rahola
Henkilötiedot
Koko nimi Kaija Lampela
Syntynyt 22. maaliskuuta 1920
Tampere
Kuollut 24. kesäkuuta 1962 (42 vuotta)
Ruovesi
Ammatti elokuvanäyttelijä
Puoliso Viljo Lampela (1941–1962)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Kaija Marja Rahola
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kaija Marja Rahola (oik. Kaija Lampela, 22. maaliskuuta 1920 Tampere24. kesäkuuta 1962 Ruovesi) oli suomalainen elokuvanäyttelijä. Hän näytteli lyhyen uransa aikana kahdeksassa elokuvassa, joista merkittävin oli Linnaisten vihreä kamari (1945).

Rahola teki näyttelijänuraa ainoastaan elokuvan parissa, eikä hänellä ollut teatterikokemusta. Hän oli tunnustettu suomalaisen elokuvan ”kiltti tyttö”, ja näytteli Linnaisten vihreän kamarin lisäksi muun muassa elokuvissa Jumalan myrsky (1940), Morsian yllättää (1941), Antreas ja syntinen Jolanda (1941) ja Kuollut mies vihastuu (1944). Rahola osasi myös laulaa ja oli äänialaltaan sopraano. Sota-aikana hän työskenteli Vaasassa kanttiinilottana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Rahola syntyi Tampereella musikaaliseen perheeseen. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän alkoi suunnitella laulajanuraa, mutta pyrki lopulta elokuvaan. Hän lähetti sisarensa kannustamana kirjeen valokuvansa kera ohjaaja Valentin Vaalalle vuonna 1939. Vaala luki kirjeen palattuaan Aulangolta Helsinkiin näyttelijä Sirkka Sarin traagisen onnettomuuden jälkeisenä päivänä heinäkuun lopulla 1939 ja kutsui Raholan koekuvauksiin. Talvisodan jälkeen Rahola ura lähti nousuun, kun hänet otettiin Suomi-Filmiin. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli avustajana elokuvassa Vihreä kulta, jossa pääosia näyttelivät Hanna Taini ja Olavi Reimas.

Jatkosodan aikaan Rahola työskenteli näyttelemisen ohessa maanpuolustuksessa lottana Vaasassa.

Rahola näytteli 1940-luvulla kahdeksassa elokuvassa. Hän teki merkittäviä osia sekä draamaelokuvissa että romanttisissa komedioissa. Lehdistön käyttämät kuvaukset hänestä olivat ”tyttömäinen” ja ”suloinen”. Rahola sai myönteisiä arvioita sivuosastaan elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda.

Raholalla oli kaunis lauluääni, jota hän toisinaan hyödynsi roolihahmoissaan. Harjoituksiin kuului säännöllisiä laulutunteja Hanna Granfeltin opetuksessa. Elokuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Rahola lauloi osan kappaleesta ”Seitsemän tuntia onnehen”.

Raholan viimeinen merkittävä roolisuoritus oli kartanonneito Ringa Littow Vaalan ohjaamassa kauhuromanttisessa elokuvassa Linnaisten vihreä kamari.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahola avioitui vuonna 1941 ohjaaja ja vänrikki Viljo Lampelan kanssa, joka jatkosodan aikaan toimi hävittäjälentäjänä ja työskenteli Suomi-Filmin lyhytelokuvaosastolla. Pariskunnalle syntyi viisi lasta. Heistä kolmas on oopperalaulaja Pirkkoliisa Tikka, joka on muun muassa esiintynyt Spede Pasasen elokuvissa, ja neljäs Pekka Lampela, joka toimi Uuno Turhapuro -elokuvien äänittäjänä.

Raholan perhe asui Helsingin Huopalahdessa. Kesiä perhe vietti Ruovedellä, jossa Kaija Rahola kuoli syöpään 42-vuotiaana.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]