Kaija Rahola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaija Rahola
Kaija Rahola elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda 1941.
Kaija Rahola elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda 1941.
Syntymäaika 22. maaliskuuta 1920
Syntymäpaikka Tampere
Kuolinaika 24. kesäkuuta 1962 (42 vuotta)
Kuolinpaikka Ruovesi
Oikea nimi Kaija Lampela
Muut nimet Kaija Marja Rahola
Ammatti elokuvanäyttelijä
Puoliso Viljo Lampela (1941–1962)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kaija Marja Rahola (oik. Kaija Lampela, 22. maaliskuuta 1920 Tampere24. kesäkuuta 1962 Ruovesi) oli suomalainen elokuvanäyttelijä. Raholan ura jäi lyhyeksi. Hänen merkittävimpiä roolejaan oli Ringa Littow elokuvassa Linnaisten vihreä kamari.

Rahola teki näyttelijänuraa ainoastaan elokuvan parissa, eikä hänellä ollut teatterikokemusta. Hän oli tunnustettu 1940-luvun elokuvien "kiltti tyttö", eivätkä hänen roolinsa kohonneet taiteellisesti kovin merkittäviksi. Linnaisten vihreän kamarin lisäksi Rahola näytteli muun muassa elokuvissa Jumalan myrsky (1940), Morsian yllättää (1941), Antreas ja syntinen Jolanda (1941) ja Kuollut mies vihastuu (1944). Rahola osasi myös laulaa, hän oli äänialaltaan sopraano. Sota-aikana hän työskenteli Vaasassa kanttiinilottana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Rahola syntyi Tampereella musikaaliseen perheeseen. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän alkoi suunnitella laulajanuraa, mutta pyrki lopulta elokuvaan. Hän lähetti sisarensa kannustamana kirjeen valokuvansa kera ohjaaja Valentin Vaalalle vuonna 1939. Vaala luki kirjeen palattuaan Aulangolta Helsinkiin näyttelijä Sirkka Sarin traagisen onnettomuuden jälkeisenä päivänä heinäkuun lopulla 1939 ja kutsui Raholan koekuvauksiin. Talvisodan jälkeen Rahola ura lähti nousuun, kun hänet otettiin Suomi-Filmiin. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli avustajana elokuvassa Vihreä kulta, jossa pääosia näyttelivät Hanna Taini ja Olavi Reimas.

Jatkosodan aikaan Rahola työskenteli näyttelemisen ohessa maanpuolustuksessa lottana Vaasassa.

Rahola näytteli 1940-luvulla kahdeksassa elokuvassa. Hän teki muutamia merkittäviä osia sekä draamaelokuvissa että romanttisissa komedioissa. Lehdistö kuvaili häntä "tyttömäiseksi ja suloiseksi". Rahola sai myönteisiä arvioita roolistaan Marttana elokuvassa Antreas ja syntinen Jolanda. Arvostelijan mukaan hän hoiti osansa "ilahduttavan varmasti ja välittömän herttaisesti." Kriitikko piti Raholan edullista ulkomuotoa ja sielukasta olemusta kuin luotuna haaveilevaan ja runolliseen tyttöosaan. Kritiikkiä Rahola sai puutteellisesta replikoinnin taidostaan.lähde?

Raholalla oli kaunis ja kirkas lauluääni, jota hän toisinaan hyödynsi roolihahmoissaan. Harjoituksiin kuului säännöllisiä laulutunteja Hanna Granfeltin opetuksessa. Morsian yllättää-elokuvan kuvausten aikana Rahola suoritti lauluharjoituksia studiossa seuranaan ohjaaja Vaala, naispääosan esittäjä Lea Joutseno sekä säveltäjä Harry Bergström.

Raholan roolisuoritus kartanonneito Ringa Littowina kauhuromanttisessa klassikossa Linnaisten vihreä kamari sai arvostelijoilta sekä kiitosta että kritiikkiä. Hänen sanottiin olevan "viehättävä roolissaan, riehakas ja tyttömäinen", ja toisaalta häntä pidettiin Ringan raisuun ja pirteään hahmoon liian vakavana ja yksitoikkoisena. Kriitikon mukaan Ringan rooli elokuvassa ei vastannut romaanin henkilöä, joka oli "enemmän 'rasavilli' ja reipas", nyt ansioiksi jäivät vain herttaisuus ja vapautuneempi näytteleminen. Rahola soveltui omastakin mielestään paremmin vakaviin rooleihin, vaikka hän rakastikin Ringan hahmoaan, sillä se poikkesi suuresti hänen muista osistaan. Linnaisten vihreä kamari oli Raholan viimeinen merkittävä filmirooli, sen jälkeen hän vetäytyi elokuva-alalta ja keskittyi perhe-elämään.lähde?

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahola avioitui vuonna 1941 ohjaaja ja vänrikki Viljo Lampelan kanssa, joka jatkosodan aikaan toimi hävittäjälentäjänä ja työskenteli Suomi-Filmin lyhytelokuvaosastolla. Pariskunnalle syntyi viisi lasta, joista ensimmäinen oli poika Heikki. Kolmas lapsista on oopperalaulaja Pirkkoliisa Tikka, joka on muun muassa esiintynyt Spede Pasasen elokuvissa, ja neljäs Pekka Lampela, joka toimi Uuno Turhapuro-elokuvien äänittäjänä.

Rahola ei puhunut yksityisasioistaan julkisuudessa, mutta kertoi lehtihaastatteluissa avoimesti urastaan. Ihmisenä Raholaa on luonnehdittu ystävälliseksi, tarmokkaaksi ja iloiseksi, hyvin paljon elokuvahahmojensa kaltaiseksilähde?.

Raholan perhe asui Helsingin Huopalahdessa. Kesiä perhe vietti Ruovedellä sijaitsevassa kesäkodissa, jossa Kaija Rahola kuoli syöpään 42-vuotiaana.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]