Siirry sisältöön

Laura Birn

Wikipediasta
Laura Birn
Laura Birn vuonna 2025.
Laura Birn vuonna 2025.
Henkilötiedot
Koko nimi Laura Eveliina Birn
Syntynyt25. huhtikuuta 1981 (ikä 44)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 2000–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Laura Eveliina Birn (s. 25. huhtikuuta 1981 Helsinki)[1] on suomalainen näyttelijä.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birn opiskeli Teatteri­korkea­koulussa vuosina 2002–2007 ja valmistui vuonna 2008. Hänet tunnetaan rooleistaan elo­kuvissa Helmiä ja sikoja (2003), Lupaus (2005), Joulutarina (2007), 8 päivää ensi-iltaan (2008), Ralliraita (2009), Puhdistus (2012), Vuo­saari (2012), Leijonasydän (2013) ja Helene (2020)[2]. Vuonna 2014 hänellä oli pieni rooli yhdys­valtalaisessa elo­kuvassa Tanssi haudoilla.[3]

Birnin tunnettuja televisiosarjarooleja ovat Karjalan kunnailla (2007), Suojelijat (2008), Morsian (2008),Virta (2011), Apple TV+:n sarja Foundation[4] (2021–2025) ja Elisa Viaplayn Munkkivuori (2022).

Teatterin puolella Birnin läpi­murto­rooli oli Siskon rooli Ari-Pekka Lahden esikois­näytelmässä Sydän­maa, jota esitettiin Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa näytäntö­kautena 2005–2006. Syksyllä 2006 Birn nähtiin KOM-teatterissa Marjo Niemen käsi­kirjoittamassa näytelmässä Odotus­aika on maksullista puhe­aikaa. Vuonna 2011 hän näytteli Q-teatterissa Saara Turusen käsi­kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Broken Heart Story.[5]

Vuonna 2013 Birn sai parhaan naispääosan Jussin elo­kuvasta Puhdistus (2012). Samana vuonna hänelle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto.[6] Birnin yhdessä Anna Paavilaisen kanssa käsikirjoittama lyhytelokuva Kaksi ruumista rannalla voitti parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnon 2020.[7] Kultainen Venla 2022 -gaalassa Birn palkittiin vuoden sivuosanäyttelijänä tv-sarjasta Munkkivuori.[8]

Vuonna 2024 Suomen Kuvalehti kirjoitti, että julkisten verotietojen perusteella Birn on kaikkien aikojen isopalkkaisin suomalaisnäyttelijä.[9]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birnillä on kaksi lasta.[10][9][11]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Laura Birnin filmografia ja esiintymiset
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Puhdistus (PDF) Solar Films. Viitattu 11.9.2018.
  2. ↑ Antti J. Jokisen suurelokuva Helene saa ensi-iltansa 17.1.2020 – traileri ja juliste nyt julki Nordisk Film Finland. 17.10.2019. Viitattu 13.11.2019.
  3. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Laura Birn on hiljainen uhri Holly­woodin sadistisessa murha­trillerissä (Nyt-liite) Helsingin Sanomat. 18.9.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 14.12.2014.
  4. ↑ Taneli Topelius: Laura Birn oli uimapuvussa rannalla, kun hän sai puhelun oudosta numerosta – pian hän löysi itsensä kansainvälisestä jättisarjasta Ilta-Sanomat. 15.10.2021. Viitattu 6.6.2022.
  5. ↑ Broken Heart Story Q-teatteri. Arkistoitu 14.12.2014. Viitattu 14.12.2014.
  6. ↑ Ministeri Arhin­mäki jakoi elo­kuva-, kuva-, media- ja valo­kuva­taiteen valtion­palkinnot 1.11.2013. Opetus- ja kulttuuri­ministeriö. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 25.11.2013.
  7. ↑ Jussi-gaala 2020 voittajat Jussi-gaala. 14.10.2020. Viitattu 6.6.2022.
  8. ↑ Körkkö, Hilla: Jani Volasen Munkki­vuori sai eniten Kultainen Venla -palkintoja. Helsingin Sanomat, 20.1.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2023.
  9. ↑ a b Kinnunen, Kalle: Miten Hollywoodiin pääsee, Laura Birn? Suomen Kuvalehti. 30.5.2024. Viitattu 20.12.2025.
  10. ↑ Näyttelijä Laura Birn synnytti esikoisensa MTV Uutiset. MTV Oy. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 3.10.2015.
  11. ↑ Kansainvälisellä uralla loistava pienen lapsen äiti Laura Birn: "Minun ei ole tarvinnut valita työn ja perheen välillä" Anna Magazine. 2.1.2020. Viitattu 20.12.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laura Birn.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laura_Birn&oldid=23778551”