Saara Turunen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saara Turunen (s. 1981 Joensuu)[1] on suomalainen kirjailija ja ohjaaja. Hänen töilleen on ominaista sukupuolen, feminiinisyyden ja taiteen teemojen tarkastelu. Turusen romaaneja ovat Rakkaudenhirviö ja Sivuhenkilö ja hänen näytelmiään Puputyttö, Broken Heart Story ja Tavallisuuden aave. Turusen näytelmiä on käännetty useille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turunen valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009.[1]

Turunen ohjasi Puputyttö-näytelmänsä Teatterikorkeakouluun 2008, josta se poimittiin Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon 2009. Puputyttö on käännetty kahdelletoista eri kielelle, ja siitä on ohjattu muita tuotantoja muun muassa Budapestiin, Barcelonaan, Prahaan ja Meksikoon.[3]

Turusen näytelmä Broken Heart Story on satiirinen ja populaarikulttuurilla leikittelevä teos identiteetistä ja valinnoista. Turunen ohjasi Broken Heart Storyn Q-teatteriin, Helsinkiin 2011[4] Liettuan kansallisteatteriin Vilnaan 2014[5] ja Sala Atrium -teatteriin Barcelonaan 2016[6]. Vuonna 2012 se oli Ingenue-teatterin[7] ohjelmistossa New Yorkissa.

Turusen käsikirjoitus ja ohjaus Tavallisuuden aave (2016) käsittelee normeja ja erilaisuutta. Tekijä on kertonut löytäneensä innoituksen näytelmän muotoon espanjalaisen surrealistin Luis Buñuelin elokuvasta Vapauden aave.[8] Näytelmä sai Helsingin Sanomien arvostelussa täydet viisi tähteä ja suosionsa ansiosta se uusittiin Q-teatterin ohjelmistossa 2017. Teos kutsuttiin myös Tampereen Teatterikesään ja argentiinalaisen Festival Internacional de Dramaturgian [9] ohjelmistoon.

Turusen esikoisromaani Rakkaudenhirviö julkaistiin vuonna 2015. [1] Turunen on kuvannut Rakkaudenhirviötä teokseksi, jossa hän halusi tutkia suomalaisuutta sekä omaa ristiriitaista suhdetta kotimaahansa.[10] Rakkaudenhirviö voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.[11] Turusen toinen romaani Sivuhenkilö, 2018 kuvaa nimettömän kirjailijan elämää vuoden ajan. Teosta on pidetty kiintoisana tilityksenä,[12] ja se on herättänyt keskustelua muun muassa kirjallisuuskaanonin maskuliinisuudesta sekä kritiikin merkityksestä[13].

Turuselle myönnettiin opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinto 2016[14].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät ja ohjaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puputyttö, Lasipalatsi 2007, teksti ja ohjaus, Teatterikorkeakoulu 2008 ja Helsingin Kaupunginteatteri 2009. Muiden ohjaamana mm. Sala Beckett, Barcelona 2010, Centro Cultural del Bosque ja Festival International de Cervantino, Meksiko 2011, Sirály-teatteri ja Vidor-Festivaali, Unkari 2011, Divadlo Letí-teatteri, Praha 2015. Kuunnelmana, ERR Raadioteater, Viro 2012, Radioteatteri, Yleisradio 2014
  • The Little Jesus, 2009, Teatre Lliure, Barcelona
  • Broken Heart Story, Lasipalatsi 2011, teksti ja ohjaus, Q-teatteri 2011, Tampereen Teatterikesä 2012 ja Festival de Almada, Lissabon 2013, Lithuanian National Drama Theatre, Vilna 2014, Sala Atrium, Barcelona 2016 ja Sala Villarroel, Barcelona 2017. Muiden ohjaamana mm. Ingenue-teatteri, New York 2012
  • Broken Heart Fragments, 2011, Obrador d´estiu de la Sala Beckett, Barcelona 2011 ja Turun musiikkijuhlat 2014
  • Tavallisuuden aave, teksti ja ohjaus, Q-teatteri 2016-2017, Tampereen Teatterikesä 2016, muiden ohjaamana mm. Festival Internacional de Dramaturgia 2018 [9]
  • Kim, Lekki & Namwaan, ohjaus ja dramaturgia, Teatteri-Jurkka 2017

Julkaisut kokoelmateoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Minä materiaalina, Jumalainen näytelmä, Dramaturgisia työkaluja, toim. Elina Snicker ja Paula Salminen, LIKE, 2012
  • Kolme osoitetta / Granta, Koti, toim. Aleksi Pöyry ja Minna Castrén, Otava, 2016
  • Minä ja se toinen / Marilyn, Marilyn, Tarinoita ikonista ja ihmisestä, toim. Salla Simukka ja Marika Riikonen, Tammi, 2017    
  • Hanna / Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista, Gummerus 2017

Dramaturgin työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Der imaginäre sibirische Zirkus des Rodion Raskolnikow, Ohjaus: Kristian Smeds, Münchener Kammerspiele, 2012[15]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Turunen, Saara Kirjasampo.fi. Viitattu 30.10.2018.
  2. Teatterin tiedotuskeskus TINFO | Näytelmäkäännöstietokanta (hakusivu) www.tinfo.fi. Viitattu 1.1.2017.
  3. Saara Turunen Kirja.fi. Viitattu 17.12.2014.
  4. Broken Heart Story Näytelmäkulma. Viitattu 17.9.2015.
  5. Saara Turunen. BROKEN HEART STORY (SUDAUŽYTOS ŠIRDIES ISTORIJA) - Lietuvos nacionalinis dramos teatras www.teatras.lt. Viitattu 31.12.2016.
  6. Montse Barcon recomana Broken Heart Story a la Sala Atrium al programa La Tribu de Catalunya Ràdio youtube.com.
  7. Ingenue Theatre: Broken Heart Story www.cprnyc.org. Viitattu 31.12.2016.
  8. Teatteriarvostelu: Q-teatterin uutuudessa kaivaudutaan taitavasti suomalaisen tavallisuuden ytimeen HS.fi. Viitattu 31.3.2016.
  9. a b El fantasma de la normalidad Festival Internacional de Dramaturgia. Viitattu 30.10.2018. (espanjaksi)
  10. Saara Turunen's Blog - Rakkaudenhirviö-romaanista ja sen tekovaiheista - August 25, 2015 06:15 www.goodreads.com. Viitattu 31.3.2016.
  11. Majander, Antti: Saara Turunen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon – romaani syntyi vihasta erilaisuutta pelkäävää Suomea kohtaan HS.fi. 18.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
  12. FORSSTRÖM SEIJA: Kirja-arvio: Tositapahtumiin perustuva Sivuhenkilö on kiintoisa tilitys. https://lansi-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/f1801bbb-f6f3-40f6-a8f8-ab11635fe714, 15.4.2018. Länsi-Savo.
  13. KYLMIEN SEUTUJEN LINNUT: SIVUHENKILÖN VÄÄRINLUENNAT OSA II kylmienseutujenlinnut.blogspot.com. heinäkuuta 23, 2018.
  14. Ministeri Grahn-Laasonen jakoi kahdeksan Suomi-palkintoa 19-12-2016.
  15. Der imaginäre sibirische Zirkus des Rodion Raskolnikow youtube.com.
  16. Helsinki-päivän juhlassa12.6.2018 klo 18 palkittavat hel.fi.
  17. Thalia-juhla 2017 teatterijarjestojenkeskusliitto.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]