Leea Klemola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leea Klemola
Syntymäaika 16. elokuuta 1965 (ikä 52)
Syntymäpaikka Veteli
Aktiivisena 1989–
Oikea nimi Leea Elisabet Klemola
Ammatti näyttelijä, vapaa ohjaaja ja näytelmäkirjailija
Merkittävät roolit Eevi (Neitoperho)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Leea Klemola (s. 16. elokuuta 1965 Veteli) on suomalainen näyttelijä, vapaa ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Hän opiskeli näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa vuosina 1987–1991 ja on myöhemmin myös opettanut näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa ja Helsingin taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Klemola toimii Aurinkoteatterin taiteellisena johtajana.[1]

Klemola aloitti työnsä teatterinäyttelijänä, mutta hän on näytellyt myös monissa suomalaisissa elokuvissa kuten Pelon maantiede, Miehen työ ja Kerron sinulle kaiken. Klemola on ohjannut näytelmiä muun muassa Kuopion kaupunginteatteriin ja Tampereen Teatteriin. Hänet on palkittu useilla suomalaisilla teatteri- ja elokuva-alan palkinnoilla sekä Pro Finlandia -mitalilla.

Ura teatteriohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemola aloitti 22-vuotiaana näyttelijäopintonsa Teatterikorkeakoulussa. Valmistuttuaan vuonna 1991 hän oli perustajajäsenenä Aurinkoteatterissa. Sen jälkeen Klemola toimi teatterin taiteellisena johtajana lähes kymmenen vuoden ajan, kirjoitti teatterille näytelmiä ja sai toteuttaa taiteellisia näkemyksiään vapaasti. Uran alkuajoista asti Klemolan näytelmät ovat sisältäneet erikoista ja roisia mustaa huumoria, kiroilua, ryyppäämistä ja lavalla ryömimistä. Näytelmissä naiset voivat olla miehiä ja roolihahmojen niminä käytetään usein eläinten tai esineiden nimiä.[2]

Vuodet Aurinkoteatterin johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemola kirjoitti Aurinkoteatterille näytelmiä yhdessä Pentti Halosen kanssa. Heidän kirjoittamansa näytelmät Kahelianainen (1995), Seksuaali (1998) ja Anne Krankin päiväkirja (2001) olivat provosoivia ja korostivat voimakkaasti seksuaalisuutta. Näytelmissä käsiteltiin erilaisia tabuja, muun muassa lähisukulaisten välistä seksuaalista jännitettä ja heidän romanttista rakkauttaan.

Seksuaalissa kuvataan Siittään kaupungin nuorison seksuaalista umpisolmua. Näytelmän hahmoista Kati Pöyhtäri (Heli Sutela) ei taivu suhteeseen Wulffin Hellun (Sari Viitasalo) kanssa, koska haluaa veljeään. Nuorison kanssa toimiva kulttuurisihteeri Eerika Haapalainen (Irma Junnilainen) kuvataan lesboseksuaalisesti vapautuneena. Lähes kolmituntiseksi venytetyssä näytelmässä ohjaaja Klemola testasi yleisöään pitkitetyillä, elokuvamaisilla kohtauksia.

Kutsu Kuopion kaupunginteatteriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion kaupunginteatterin johtaja Heikki Kujanpää pyysi Klemolan ohjaamaan teatteriin uuden näytelmän. Ehdoiksi Kujanpää asetti ainoastaan sen, että Klemola kirjoittaa ja ohjaa näytelmän itse. Näin kehittyi tragikomedia nimeltä Jessika – vapaana syntynyt (2002). Kyseessä on teini-ikäisen ja angstisen Jessikan kasvukertomus.

Näytelmä kuvaa Timmerbackan perhettä kahden viikon ajan. Perheessä eletään myrskyisää aikaa. Äiti, Eija on hermoromahduksen partaalla. Perheen tytär, Jessika yrittää irtaantua nöyryyttävästä suhteesta epävakaaseen poikaystäväänsä. Vaikka näytelmän pääroolissa on teini-ikäinen tyttö, Klemola valitsi roolin esittäjäksi iäkkään naisnäyttelijän (Kuopion kaupunginteatterin kantaesityksessä 62-vuotias Auli Poutiainen).

Näytelmässä käsitellään häpeää ja nöyryytyksen kokemuksia, jotka ovat ulkonaisesti pieniä, mutta nuoren tytön sisällä suuria. Perheen sisäistä dynamiikkaa kuvataan lämpimästi. Elämän pienet tapahtumat saavat absurdeja mittasuhteita. Klemolalle tyypillisesti henkilöt paisuttavat näytelmässä tunteitaan ja kiroilevat jatkuvasti, näin Jessikan äiti: ”Äiti täälä Jessika kulta. Äiti perkele. Äiti äiti. Äiti on joka paikassa. Näin tässä tietysti kävi ku yrittää pysyä poissa tieltä nii tapahtuu tämmöstä jotain aivan hirviää. Ei sun tarvi mulle mitään sanua. Ampua pitäs tämmönen hirviöäiti.”

Arktisen tragedian synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmäkirjailijana ja ohjaajana Klemola tuli laajan yleisön tuntemaksi Kokkola-näytelmällä, jota luonnehdittiin "arktiseksi tragediaksi". Kriitikot kiittivät näytelmää muun muassa koskettavaksi, rohkeaksi, viisaaksi ja hurjaksi. (kantaesitys 10.12.2004 Tampereen Teatterissa)[3] Klemola palkittiin näytelmän ansiosta Olavi Veistäjä -palkinnolla. Aurinkoteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistyönä syntynyt esitys kutsuttiin myös Moskovan New Drama Festivaalille 26. syyskuuta 2005.

Klemola on käyttänyt näytelmissään myös näyttelijöitä, joilla ei ole aikaisemppa kokemusta näyttelijäntyöstä. Kokkola-näytelmää tekemään Leea Klemola otti mukaan veljensä Klaus Klemolan ja tämän kaverit Jussi Rantamäen ja Juho Kuosmasen. Miehillä oli myös keskeiset roolit Tampereen Teatterin kantaesityksessä. Näytelmän käsikirjoitusvaiheessa ryhmä kiersi Grönlantia ja pohti yhteisöllisyyttä, miehenä olemista ja väkivaltaa.

Kokkola-näytelmässä Klaus Klemolan esittämä Piano Larsson pyörittää henkilöhuolintafirmaa, joka auttaa kaikkia pulaan joutuneita. Larssonin bussin lisäksi keskeinen tapahtumapaikka Zeppelinin perheen baari, jossa emäntänä on pilleristi Maura (Mari Turunen) ja portsarina Marja-Terttu (Heikki Kinnunen). Marja-Terttu rakastaa intohimoisesti kaksoisveljeään Sakua (Raimo Grönberg). Nöyryyttäminen ja nöyryytys on jälleen Klemolan tekstin yhtenä teemana.

Näytelmien jatko-osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemola on kirjoittanut näytelmilleen myös jatko-osia. Kokkola sai jatkoa, kun Kohti kylmempää – Retkikunta jääkauteen tuli ensi-iltaan 15. helmikuuta 2008 Tampereen Teatterissa. Näytelmässä kuvataan portsarina toimivaa Marja-Terttu Zeppeliniä, joka pyörittää maailman pohjoisinta grilliä. Marja-Terttu haluaa paeta tunteitaan ja seksuaalisuuttaan mahdollisimman kylmään paikkaan. Näin Marja-Tertusta tulee osa suomalais-grönlantilaista retkikuntaa, jonka tavoiteena on pelastaa maailma ilmastotuholta ja perustaa uusi yhteiskunta. Matkan aikana erikoislaatuisen retkikunnan mukaan siunaantuu milloin minkäkinlaista porukkaa.

New Karleby -näytelmä on arktisen trilogian kolmas ja viimeinen osa. Näytelmä kuvaa Piano Larssonin paluuta kotiinsa sen jälkeen, kun uuden yhteiskunnan rakentaminen on epäonnistunut ja miehen avioliitto on tuhoutunut. Edellisisistä näytelmistä tuttujen kummajaishahmojen galleriaa täydentävät mm. Afrikasta siirtotyöläisiksi saapuneet täplähyeenat. Näytelmässä yritetään ymmärtää erilaisia tapoja, joiden avulla ihmiset yrittävät kestää elämäänsä.

Klemola kirjoitti myös Jessika – Vapaa syntynyt -näytelmälle jatko-osan nimeltä Jessikan pentu, joka esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa vuonna 2012. Näytelmä kääntää tavalliset asetelmat päälaelleen. Näytelmän keskiössä on jälleen Timmerbackan perhe. Nyt Jessikasta on kasvanut äiti, joka kärsii "vanhemmuuden traumoista". Jessika ymmärtää menettäneensä yhteyden mieheensä ja lapsiinsa. Pelastaakseen tilanteensa hän päättää järjestää koulutusleirin, joka palauttaisi perheen takaisin luontoon, menneisyyteen, jolloin ihmiset vielä välittivät toisistaan.

Klemola on hakenut näytelmäteksteihinsä innostusta matkustelemalla eri puolilla maailmaa. Vuoden 2013 alkupuolella Klemola matkusti Mongoliaan hakemaan inspiraatiota Suomen viimeistä maatilaa käsittelevään näytelmäänsä. Klemolan ohjaama ja yhdessä Klaus Klemolan kanssa käsikirjoittama Maaseudun tulevaisuus -näytelmä kantaesitettiin Kansallisteatterissa marraskuussa 2014. Se esitettin joulukuussa myös Yle Teemalla yhdessä näytelmän syntyvaiheita ja Mongolian-matkaa kuvaavan dokumentin kanssa.[4]

Teatterityön lisäksi Klemola on herättänyt huomiota kirjoittamillaan kolumneilla. Klemola aiheutti kohun vuonna 2001 kirjoitettuaan Talouselämä-lehteen kolumnin, jossa luonnehti Miss Suomen Heidi Willmanin ja tämän isän perhe-elämää insestiseksi.[5]

Klemolan kirjoittamat/ohjaamat näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omat näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahelianainen (Käsikirjoitus yhdessä Pentti Halosen kanssa. Kantaesitys Aurinkoteatteri 1995)
  • Seksuaali (Käsikirjoitus yhdessä Pentti Halosen kanssa. Kantaesitys Aurinkoteatteri 1998)
  • Anne Krankin Päiväkirja (Käsikirjoitus yhdessä Pentti Halosen kanssa. Kantaesitys Aurinkoteatteri 2001)
  • Jessika - Vapaana syntynyt (Käsikirjoitus ja ohjaus. Kantaesitys Kuopion kaupunginteatteri 2002)
  • Kokkola (Käsikirjoitus ja ohjaus. Kantaesitys Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 10.12.2004, Aurinkoteatterin ensi-ilta 10.3.2005)
  • Kohti kylmempää – Retkikunta jääkauteen (Käsikirjoitus yhdessä Klaus Klemolan kanssa, ohjaus. Kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 15.2.2008)
  • "New Karleby" (Käsikirjoitus yhdessä Klaus Klemolan kanssa, ohjaus. Kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 2011)
  • Jessikan pentu (Käsikirjoitus ja ohjaus. Kantaesitys Kuopion kaupunginteatteri 2012)
  • Mammoth (Jessikan pentu) (Käsikirjoitus ja ohjaus. Pleasance Theatre King Dome, Edinburgh 2013)[6]
  • "Vaimoni, Casanova" (käsikirjoitus ja ohjaus), kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa 13.9.2016)
  • Maaseudun tulevaisuus (Käsikirjoitus yhdessä Klaus Klemolan kanssa, ohjaus. Kantaesitys Kansallisteatterissa 2014.)[7]

Muita ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • W.A. Mozart: Figaron häät (Kokkolan ooppera, ensiesitys 2006)
  • Alban Berg: Lulu (Kokkolan ooppera, ensiesitys 2009)
  • Miehen kuolema (Korjaamoteatteri, ensiesitys 2013)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / TV-elokuva Rooli
1985 Isänmaan rakastaja
1989 Hyrrä Hyrrä
Talvisota Aino
1990 Olinkin jo lähdössä
95 oktaania Sari
1992 Kultainen vasikka Liina
Kauhun millimetrit
Tuhlaajapoika Laura Saarela
1993 Kili kali
P(l)ain Truth Rudi tyttönä
1994 Rondaus Tii
Marja Anne
1995 Maa jossa kuolemaa ei ole
1997 Neitoperho Eevi Rantanen
1999 Vaarallinen kevät Maija
2000 Pelon maantiede Maaru Tang
2003 Dark Side of the Car
2004 Lasileuka Gunni
2005 Caasha Kirsi
Hokkasen näköinen nainen Junkkonen
2007 Miehen työ Katrin assistentti
2008 Yksinen
Kummeli Alivuokralainen hoitaja Rautiainen
2009 Missä on missä? pappi
Skavabölen pojat äiti
2013 Kerron sinulle kaiken Maarit
2015 Kätilö Aune
2016 Jättiläinen
2017 Yösyöttö kätilö

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisiosarja Rooli
1990 Aaveita ja valkoisia valheita
1998 Rakkauden tanssi Päivi Ano
2000 Samaa sukua, eri maata Kanerva
2002 Yhteinen huone
2003 Täysin työkykyinen Leea Tuomioja
2009 Presidentin kanslia
2016 Roba keski-ikäinen rouva

Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
2002 Kissojen valtakunta äiti Yoshioka
2003 Sammakoiden ennustus kilpikonna

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden nuori lausuja 1987
  • Paras naispääosa, Jussi-patsas 1997: Eevi Rantanen Neitoperhossa
  • Paras naisnäyttelijä, Festival du Cinéma Nordique, Rouen 1998: Eevi Rantanen Neitoperhossa
  • Teatteriliiton Vuoden näytelmä 2005: "Kokkola"
  • Olavi Veistäjä -palkinto 2005 (palkinto myönnetään valtakunnallisesti merkittävästä, tuoreesta, ajankohtaisesta teatteriteosta): "Kokkola"
  • Paras draamakäsikirjoitus, Venla 2007 yhteistyössä Kaarina Hazardin kanssa: Hopeanuolet
  • Pro Finlandia -mitali[8]
  • Paras naispääosa, Jussi-patsas 2013: Maarit Kerron sinulle kaikessa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leea Klemolasta Aurinkoteatterin uusi taiteellinen johtaja. Helsingin Sanomat, 22.2.1994. maksullinen verkkoversio Viitattu 26.10.2009.
  2. Kaukonen, Hertta-Mari: Teatterin auteur Aviisi. 2011. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta.
  3. Tampereen teatteri - Kokko-näytelmän esittely [vanhentunut linkki]
  4. Maaseudun tulevaisuus Yle Teemalla 5.12. Kansallisteatteri. Viitattu 7.7.2017.
  5. Ylen Tositarina-ohjelman esittely [vanhentunut linkki]
  6. Edinburgh Fringe -teatterifestivaalin esittely
  7. Maaseudun tulevaisuus Yle Teemalla 5.12. Kansallisteatteri. Viitattu 7.7.2017.
  8. Pro Finlandia sai Leea Klemolan hämilleen Yle Uutiset. 1.12.2009. Viitattu 7.12.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]