Neitoperho (vuoden 1997 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neitoperho
Elokuvan juliste, Matti Helariutta, Matti Räsänen, 1997.
Elokuvan juliste, Matti Helariutta, Matti Räsänen, 1997.
Ohjaaja Auli Mantila
Käsikirjoittaja Auli Mantila
Säveltäjä Anki, Pepe Willberg, Carola
Kuvaaja Heikki Färm
Pääosat Leea Klemola, Robin Svartström, Rea Mauranen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Ensi-ilta 1997
Kesto 96 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Neitoperho (engl. The Collector) on suomalainen Auli Mantilan ohjaama elokuva vuodelta 1997. Se on tarinaltaan synkkä trilleri, johon dialogi kuitenkin tuo huumoria. Leea Klemola näyttelee pääosan aggressiivista ja manipuloivaa nuorta naista.

Elokuva oli osa kahta laajempaa 1990-luvun ilmiötä. Ensinnäkin se on road-elokuva, jossa tielle lähtevä päähenkilö on nainen, ja toisekseen juuri sama nainen purkaa turhautumistaan käyttämällä fyysistä väkivaltaa. Neitoperhossa käännetään perinteinen mieskeskeinen rakenne ja road-elokuvien miehen vapautta korostava kokemus päälaelleen.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosassa Leea Klemola esittää nuorta, työtä vieroksuvaa ja läheisriippuvaista Eeviä. Eevi haluaisi elää ilmaiseksi sisarensa Amin (Elina Hurme) luona, mutta tämä karkottaa elätettävänsä valmiiksi maksettuun vuokra-asuntoon. Eevi turhautuu hylätyksi tulemisen kokemuksesta ja anastaa Amin käteisrahat sekä tämän auton ja lähtee ajelemaan päämäärättömästi. Matkallaan Eevi jatkaa rikosten tekemistä. Hän muun muassa pahoinpitelee liftarin (Robin Svartström) ja tämän jyväskyläläisen naisystävän, Anjan (Rea Mauranen), ennen kiinnijäämistään.[2][3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auli Mantila kertoo saaneensa inspiraation elokuvaan John Fowlesin romaanista Neitoperho (engl. The collector) vuodelta 1963.[4] Samaan John Fowlesin romaanin perustuu William Wylerin vuonna 1965 ohjaama elokuva Neitoperho (engl. The collector).[5]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo 2000-luvulla lehdistössä tunnistettiin Neitoperhon juonen ja tarinan edistyksellisyys. Elokuva kertoo tien päälle lähtevästä naisesta, joka on etääntynyt yhteisön asettamista arvoista ja käyttäytymissäännöistä. Kriitikoista ainoastaan Marko Ahonen puhui elokuvasta erittäin negatiivissävytteisesti. Tosin muitakin arvostelijoita hieman häiritsi päähenkilön vastenmieliseksi koettu luonne.[6]

Klemola palkittiin roolisuorituksestaan Jussi-patsaalla. Elokuva valittiin muun muassa Venetsian elokuvajuhlien ohjelmistoon 1997.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Römpötti, Tommi: Vieraana omassa maassa. Suomalaiset road-elokuvat vapauden ja vastustuksen kertomuksina 1950-luvun lopusta 2000-luvulle. Jyväskylän yliopisto, 2012. ISBN 978-951-39-5233-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Römpötti 2012, s. 245, 262.
  2. Neitoperho Elonetissä
  3. a b Jari Kuosmanen: Auli Mantila, teoksessa Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3.
  4. Neitoperho Elonetissä
  5. The collector Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  6. Römpötti 2012, s. 262, 277–278.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.