Carola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta iskelmälaulajasta. Ruotsalaisesta laulajasta kertoo artikkeli Carola Häggkvist. Nimestä Carola kerrotaan artikkelissa Carola (nimi), jossa myös luetellaan muita samannimisiä henkilöitä.
Carola Standertskjöld

Carola Christina Standertskjöld-Liemola, (o.s. Standertskjöld, 23. maaliskuuta 1941 Helsinki12. marraskuuta 1997 Kirkkonummi)[1] oli 1960-luvun suosituimpia suomalaisia laulajia. Hän esitti jazzahtavaa iskelmämusiikkia, jossa oli usein myös blues- ja soul-vaikutteita.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carolan säännölliset esiintymiset alkoivat vuonna 1962, kun hänestä tuli solisti Esa Pethmanin yhtyeeseen, jonka mukana laulaja kävi keikoilla kotimaan lisäksi myös Puolassa ja Tšekkoslovakiassa. Vuonna 1963 Carola kierteli laajemminkin Euroopassa Hazy Osterwaldin yhtyeen kanssa[2] ja samana vuonna ilmestyi ensimmäisenä singlenä juutalainen kansansävelmä ”Hava nagilah”.

Ensimmäinen suuri hitti oli vuonna 1966 ilmestynyt ”Kielletyt leikit” ja sitä seurasivat 1960-luvulla muun muassa ”Jerusalem” (1968), ”Nuori tumma” (1968), ”Ei aina käy niin kuin haaveillaan” (1967), ”Mä lähden stadiin” (1967) (duetto Lasse Mårtensonin kanssa) sekä ”Rakkauden jälkeen” (1968). 1960-luvulla Carola osallistui euroviisukarsintoihin vuonna 1965 Lasse Mårtensonin sävellyksellä "Ge mig en grabb" ja vuonna 1966 kappaleella "Meren laulu". Vuonna 1965 Carola esiintyi Vaaksa Vaaraa sekä vuonna 1966 Topralli-nimisissä elokuvissa. Carolan esityksiä taltioitiin myös Yleisradion kantanauhoille.

1970-luvun alussa Carola levytti muun muassa hitit ”Penkki, puu ja puistotie” (1971), ”Herrojen kanssa pellonlaidassa” (1971), ”Rakastan saavuthan” (1972) ja ”Yksin” (1972). Vuonna 1971 hän osallistui euroviisukarsintoihin yhdessä Aarno Ranisen kanssa kappaleella ”Ei koskaan”, joka oli myös Ranisen säveltämä.

1970-luvun puolivälissä Carola siirtyi työskentelemään miehensä Georg Liemolan vihannestukussa, mutta palasi 1980-luvulla esiintymislavoille jazz-ohjelmistolla ja levytti vuonna 1980 Aarno Ranisen tuottaman albumin Maria, Maria ja vuonna 1985 Kassu Halosen tuottaman albumin Sydämeen jäi soimaan blues. 1980-luvun lopulla Carola konsertoi muun muassa UMO:n ja Iiro Rantalan kanssa. Viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1988 tehty ”Sydämeni jäi Sorrentoon”, joka ilmestyi kokoelmalevyllä Ciao ciao bambina.

Carola ei tehnyt paljoakaan tavallisia tanssikeikkoja, vaan esiintymiset keskittyivät konserttilavoille, televisioon ja yökerhoihin.

Vuonna 1965 Carola oli mukana TV-ohjelmassa Lumilinna, joka voitti Montreux’n Kultaisen ruusun.

Vasta vuonna 2004 julkaistiin postuumisti pitkäsoitto, joka sisälsi sitä jazz-ohjelmistoa, jonka parissa Carola oli parhaimmillaan; Carola & Heikki Sarmanto Trio -albumin äänitykset tehtiin jo vuonna 1966, mutta niitä ei tuolloin julkaistu.

Carola menehtyi nopeasti edenneeseen Alzheimerin tautiin vuonna 1997. Hän oli aikoinaan naimisissa Lasse Liemolan veljen Georg Liemolan kanssa.[3]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]