Carola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta iskelmälaulajasta. Ruotsalaisesta laulajasta kertoo artikkeli Carola Häggkvist. Nimestä Carola kerrotaan artikkelissa Carola (nimi), jossa myös luetellaan muita samannimisiä henkilöitä.
Carola Standertskjöld

Carola Christina Standertskjöld-Liemola, (o.s. Standertskjöld, 23. maaliskuuta 1941 Helsinki12. marraskuuta 1997 Kirkkonummi)[1] oli 1960-luvun suosituimpia suomalaisia laulajia. Hän esitti jazzahtavaa iskelmämusiikkia, jossa oli usein myös blues- ja soul-vaikutteita. Hän oli suomenruotsalaisesta aatelisperheestä, puhui viittä kieltä ja pystyi esiintymään yhdeksällä kielellä.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carolan säännölliset esiintymiset alkoivat vuonna 1962, kun hänestä tuli solisti Esa Pethmanin yhtyeeseen, jonka mukana laulaja kävi keikoilla kotimaan lisäksi myös Puolassa ja Tšekkoslovakiassa. Vuonna 1963 Carola kierteli laajemminkin Euroopassa Hazy Osterwaldin yhtyeen kanssa,[3] ja samana vuonna ilmestyi ensimmäisenä singlenä juutalainen kansansävelmä ”Hava nagilah”.

Ensimmäinen suuri menestyskappale oli vuonna 1966 ilmestynyt ”Kielletyt leikit” ja sitä seurasivat 1960-luvulla muun muassa ”Jerusalem” (1968), ”Nuori tumma” (1968), ”Ei aina käy niin kuin haaveillaan” (1967), ”Mä lähden stadiin” (1967) (duetto Lasse Mårtensonin kanssa) sekä ”Rakkauden jälkeen” (1968). 1960-luvulla Carola osallistui euroviisukarsintoihin vuonna 1965 Lasse Mårtensonin sävellyksellä "Ge mig en grabb" ja vuonna 1966 kappaleella "Meren laulu". Vuonna 1965 Carola esiintyi elokuvissa Vaaksa vaaraa sekä vuonna 1966 Topralli. Carolan esityksiä taltioitiin myös Yleisradion kantanauhoille.

1970-luvun alussa Carola levytti muun muassa kappaleet ”Penkki, puu ja puistotie” (1971), ”Herrojen kanssa pellonlaidassa” (1971), ”Rakastan saavuthan” (1972) ja ”Yksin” (1972). Vuonna 1971 hän osallistui euroviisukarsintoihin yhdessä Aarno Ranisen kanssa kappaleella ”Ei koskaan”, joka oli Ranisen säveltämä.

1970-luvun puolivälissä Carola siirtyi työskentelemään miehensä Georg Liemolan vihannestukussa, mutta palasi 1980-luvulla esiintymislavoille jazz-ohjelmistolla ja levytti vuonna 1980 Aarno Ranisen tuottaman albumin Maria, Maria ja vuonna 1985 Kassu Halosen tuottaman albumin Sydämeen jäi soimaan blues. 1980-luvun lopulla Carola konsertoi muun muassa UMO:n ja Iiro Rantalan kanssa. Viimeiseksi levytykseksi jäi tehty ”Sydämeni jäi Sorrentoon” (1988), joka ilmestyi kokoelmalevyllä Ciao ciao bambina.

Carola ei tehnyt paljoakaan tavallisia tanssikeikkoja, vaan esiintymiset keskittyivät konserttilavoille, televisioon ja yökerhoihin.

Vuonna 1965 Carola oli mukana televisio-ohjelmassa Lumilinna, joka voitti Montreux’n Kultaisen ruusun.

Vasta vuonna 2004 julkaistiin postuumisti albumi, joka sisälsi sitä jazz-ohjelmistoa, jonka parissa Carola oli parhaimmillaan; Carola & Heikki Sarmanto Trio -albumin äänitykset tehtiin jo vuonna 1966, mutta niitä ei tuolloin julkaistu.

Carola sairastui alle 50-vuotiaana Alzheimerin tautiin ja kuoli siihen vuonna 1997 56-vuotiaana. Hän oli aikoinaan naimisissa Lasse Liemolan veljen Georg Liemolan kanssa.[4] Loppuvuodesta 1992 lähtien Carola vietti loppuelämänsä pysyvässä laitoshoidossa.[5]

Tuija Wuori-Tabermann kirjoitti Carolasta kirjan Sydämeen jäi soimaan blues (Helsinki Music Company, 2011, ISBN 9789526704456). [6]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]