Alexi Laiho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta muusikosta. Aleksi Laiho on myös suomalainen jalkapalloilija.
Alexi Laiho
Alexi Laiho Elbriot -festivaaleilla Saksassa vuonna 2017.
Alexi Laiho Elbriot -festivaaleilla Saksassa vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt8. huhtikuuta 1979
Espoo
Kuollut29. joulukuuta 2020 (41 vuotta)
Helsinki
Ammatti muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Alexi, Allu, Wildchild
Aktiivisena 19932020
Tyylilajit melodinen death metal
power metal
neoklassinen metalli
thrash metal
sinfoninen black metal
Soittimet kitara, viulu, laulu
Yhtyeet Children of Bodom
Sinergy
Kylähullut
Impaled Nazarene
The Local Band
Bodom After Midnight
Levy-yhtiöt Spinefarm Records
muita levy-yhtiöitä

Alexi ”Wildchild” Laiho (oik. Markku Uula Aleksi Laiho;[1] 8. huhtikuuta 1979 Espoo29. joulukuuta 2020 Helsinki[2]) oli laulaja-kitaristi ja Children of Bodom -yhtyeen perustajajäsen.

Laiho oli ensimmäinen suomalainen kitaristi, josta on tehty artikkeli arvostettuun Guitar World -lehteen. Laiho myös valittiin Guitar World -lehden vuoden 2009 lukijaäänestyksessä parhaaksi metallikitaristiksi.[3] Samassa äänestyksessä taakse jäivät muun muassa Kirk Hammett, Slash ja Zakk Wylde. Myös Soundi-lehti rankkasi Laihon parhaaksi soolo- ja metallikitaristiksi. Vuonna 2011 Laiho voitti maailman parhaan metallikitaristin tittelin brittiläisen Total Guitar -lehden lukijaäänestyksessä[4]

Laiho käytti ESP:n kitaroita. ESP valmistaa myös Laihon mukaan nimettyä kitaramallia ESP Alexi Laiho.[1] Laiho käytti ennen Jackson-merkkisiä kitaroita.[5]

Laihosta ilmestyi vuonna 2019 Petri Silaksen kirjoittama ja Johnny Knigan julkaisema elämäkertakirja Kitara, kaaos & kontrolli.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexi Laiho syntyi Espoossa huhtikuussa 1979. Laihon perheeseen kuuluivat hänen lisäkseen isosisko, isä Heikki ja äiti Kristiina. Laihon varhaislapsuuden aikana perhe muutti usein: viisivuotiaana Laiho oli ehtinyt asua jo neljässä eri osoitteessa. Ala-asteelta yläasteelle Laiho oli melko epäsosiaalinen lapsi. Hän joutui puhutteluihin ja jälki-istuntoihin esimerkiksi töhrittyään kuvaamataidontunneilla muiden oppilaiden piirroksia.[6]

Laiho aloitti viulun soittamisen seitsemänvuotiaana osittain sen vuoksi, että hänen molemmat vanhempansa harrastivat musiikkia. Viulu korvautui kuitenkin kitaralla, kun Laiho käänsi viulunsa kitaran asentoon ja rämpytti sitä. Hänen ensimmäisen sähkökitaransa oli Tokai Stratocaster, jonka hän sai 11-vuotiaana[6]. Heavy metalin Laiho löysi isosiskonsa kaseteilta, joissa oli Dingon seurana muun muassa Poisonin, Kissin ja W.A.S.P:n musiikkia. Myöhemmin mukaan tulivat Sepultura, Stone, Pantera ja Megadeth, jotka johtivat Laihon black- ja death metal -yhtyeiden luo ja tietyssä vaiheessa hän ei kuunnellut mitään muuta kuin rajuinta mahdollista black ja death metalia[6].

Musiikillista koulutustaan Laiho jatkoi Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa, jossa hän soitti T.O.L.K. -nimisessä yhtyeessä. Sivuinstrumenttina hänellä oli piano. Vaikka Laihosta tuntuikin toisinaan turhauttavalta soittaa tiettyjä opeteltavia kappaleita, hän oli kuitenkin käsittänyt Steve Vain Passion and Warfaren kuultuaan, ettei kitaran soittamisessa voi edetä kovin pitkälle pelkän itseopiskelun kautta[6].

Laiho lopetti opiskelun peruskoulun jälkeen ja keskittyi soittamiseen. Soiton ohessa hän teki sekalaisia pikkutöitä kuten puhelinmyyntiä ja työskenteli yrityksissä, jotka järjestivät erilaisia festivaaleja.[6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Children of Bodom[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 kitaristi Aleksi Laiho ja rumpali Jaska Raatikainen perustivat yhtyeen nimeltä IneartheD, joka myöhemmin sai nimekseen Children of Bodom.

Children of Bodom soitti ensimmäisen keikkansa Helsingin Lepakossa 31. lokakuuta 1997 toimien norjalaisen sinfonista black metallia soittavan Dimmu Borgirin lämmittelijänä.

Children of Bodom soitti vuoden 2008 Metal Hammer Golden Gods Awardsissa, jossa Laiho palkittiin "Best Shredder" -palkinnolla. [7]

Vuoden 2019 marraskuussa Children of Bodom ilmoitti lopettavansa yli 20-vuotisen uransa Hexed -kiertueen viimeisten keikkojen jälkeen.

Children of Bodom soitti viimeisen keikkansa 15. joulukuuta 2019 Helsingin jäähallissa.

Laiho soitti ja lauloi yhtyeessä sen lopettamiseen asti vuoteen 2019, jona aikana se oli ehtinyt julkaista kymmenen studioalbumia ja nousta yhdeksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä yhtyeistä.[8]

Bodom After Midnight[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Children of Bodomin jälkeen Laiho ja Daniel Freyberg jatkoivat uusien soittajien kanssa Bodom After Midnight -yhtyeessä. Kokoonpano ehti kuitenkin levyttää vain kolme kappaletta ennen Laihon kuolemaa.[9][2]

Sinergy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinergy oli toiminnassa 1997–2006, jona aikana julkaistiin kolme studioalbumia. Sinergyn neljännen albumin oli tarkoitus tulla vuonna 2005, mutta albumia ei saatu ikinä viimeisteltyä Children of Bodomin kiireisen aikataulun takia.

Muita yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiho soitti kitaraa ja lauloi vuosina 2004–2007 suomalaisessa punk rock-yhtyeessä Kylähulluissa. Hän perusti yhtyeen sivuprojektiksi yhdessä Klamydia -yhtyeen laulajan Vesku Jokisen ja Sinergyssä sekä To/Die/Forissa vaikuttaneen rumpali Tonmi Lillmanin kanssa.

Laiho esiintymässä The Local Bandin kanssa Jyväskylässä vuonna 2016.

1990-luvun loppupuolella hän soitti lyhytaikaisesti Impaled Nazarenessa ja Thy Serpentissä. Laiho jätti Impaled Nazarenen voidakseen keskittyä paremmin Sinergyyn ja Children of Bodomiin.

Vuonna 2013 Laiho perusti The Local Band -nimisen superyhtyeen yhdessä The 69 Eyesin rumpalin Jussi 69:n kanssa. Ideana oli soittaa heidän lempiyhtyeidensä (mm. Mötley Crüe, Poison, Bon Jovi) kappaleita. Laulajaksi valikoitui Reckless Loven Olli Herman ja bassoon Santa Cruzin Archie Cruz. Yhtye soitti mm. Japanissa Saitama Super Arenalla 17 000 ihmisen edessä sekä lämmitteli Hollywood Vampiresia Helsingin Kaisaniemen puistossa.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laihoa kutsuttiin usein visionääriksi, joka palautti röyhkeyden ja melodisuuden metallimusiikkiin post-grungen ja nu metalin aikaan. Hänen soittotyylinsä ja etenkin soolot saivat vahvasti vaikutteita black metalista, power metalista sekä klassisesta musiikista.

Laiho sai urallaan maailmanlaajuisesti arvostusta ja suosiota kitaransoittotaidoillaan. AllMusicin mukaan Laiho oli "laajalti kehuttu yhtenä genrensä kovimmista."[10]. Vuonna 2004 Guitar Worldin 100 parasta kaikkien aikojen metallikitaristia -arvostelussa Laiho päätyi sijalle 96. [11] Myöhemmin Guitar World mainitsi Laihon olevan yksi 50 kaikkien aikojen nopeimmista kitaristeista. [12] Vuonna 2011 Total Guitar teki kyselyn kaikkien aikojen parhaimmasta metallikitaristista; mukana oli 20 kitaristia (mm. Zakk Wylde, John Petrucci, Dimebag Darrell sekä Yngwie Malmsteen). Laiho äänestettiin sijalle 1 saaden yli 20% äänistä. [13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiho avioitui vuonna 2002 Sinergyn laulajan Kimberly Gossin kanssa, joka on myös ollut osa-aikaisena kosketinsoittajana Children of Bodomissa ja Dimmu Borgirissa. Pari muutti erilleen vuonna 2004.[6] Laiho asui kuollessaan avoliitossa australialaisen Kelli Wright-Laihon kanssa, joka oli ottanut jo Laihon sukunimenkin yhdistelmänimeensä, mutta he eivät ehtineet virallisesti avioitua, koska Alexi Laiho ei ollut koskaan virallisesti eronnut Kimberly Gossista.[14]

Laiho asui osittain Australiassa.[15] Hän vieraili muun muassa Hans Välimäen Hansin matkassa -ohjelmassa.[16]

Terveys ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiholla oli henkilökohtaisia ongelmia, muun muassa nuorempana ahdistus- ja paniikkihäiriöitä. Vuonna 1998 Sinergyn ensilevyn äänitysten aikaan Ruotsissa hän yritti itsemurhaa ottamalla yliannostuksen lääkkeitä. Hänet kuitenkin ehdittiin pelastaa ja hänet lähetettiin Espooseen Jorvin sairaalaan toipumaan[6]. Vuonna 2016 julkaistussa Error – Mielen häiriöitä -kirjassa Laiho kertoi kärsivänsä ahdistuneisuushäiriöstä ja kroonisesta unettomuudesta.[17] Laiho oli saanut vapautuksen asevelvollisuudesta.[6]

Laiholla oli pitkään ongelmia alkoholin kanssa. Aloitettuaan ammattimuusikon uran 18-vuotiaana hän käytti alkoholia päivittäin. Alkoholista seurasi vatsahaava ja ruokatorven repeytyminen, joiden vuoksi hän oli useamman kerran sairaalahoidossa. Heinäkuussa 2012 Laiho oli Children of Bodomin kanssa kiertueella Oslossa, kun hänet jouduttiin kiidättämään sairaalan kivuliaan vatsahaavan vuoksi. Tämän jälkeen Laiho ymmärsi alkoholisoituneensa, mutta ei halunnut mennä hoitoon.[18]

Laiho kuoli 29. joulukuuta 2020 ja kuolemasta tiedotettiin julkisuuteen 4. tammikuuta 2021.[19] Laihon lesken Kimberly Gossin mukaan ruumiinavauskertomus kertoi Laihon kuolinsyyksi alkoholin aiheuttaman maksan rasvarappeutumisen ja haiman sidekudostumisen. Laihon elimistössä oli myös särkylääkkeitä, opioideja ja unilääkkeitä.[20]

Laiho on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle.[21] Hänet haudattiin joulukuussa 2021.[22]

Sivuprojektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiho esiintyi 7. marraskuuta 2007 ilmestyneellä Guitar Heroes -instrumentaalialbumilla, jolle suomalaiset kitaristit sävelsivät oman taidonnäytteensä.[23]

Laiho teki vuoden 2015 Helsingin juhlaviikoille tilaustyönä kappaleen ”#100guitarsfromhel”, jolla soittaa sata sähkökitaristia.[24][25]

Laihon viimeinen ennen kuolemaa julkaistu kappale oli tammikuussa 2020 ilmestynyt Pyhimyksen ”Fuck the World”, jonka yhdeksi säveltäjäksi hänet on merkitty. Hän soittaa kappaleessa kitarasoolon.[26][27]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inearthed


Children of Bodom


Sinergy


Kylähullut


Impaled Nazarene


Warmen


The Local Band


Bodom After Midnight

Vierailut muiden artistien albumeilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ville Vedenpää, Juha Rissanen, Marja Väänänen & Anna Hurtta: Henkilökuva: Miten Alexi Laihosta tuli maailman paras hevikitaristi? Yle Uutiset. 8.8.2015. Viitattu 8.8.2015.
  2. a b Hurmas, Mira: Alexi Laihon hautajaisista kuva julki – rakkaalta koskettava teksti Ilta-Sanomat. 4.2.2021. Viitattu 4.2.2021.
  3. Guitar World rankkasi maailman parhaaksi: Alexi Laiho rankattiin parhaaksi metallikitaristiksi Savon Sanomat. 26.3.2009. Viitattu 8.8.2015.
  4. Alexi Laiho nappasi jälleen parhaan metallikitaristin tittelin Helsingin Sanomat. 21.3.2011. Viitattu 21.3.2011.
  5. KNAC.COM – Features – Alexi Laiho Interview KNAC. Viitattu 28.12.2018.
  6. a b c d e f g h Alanko & Silas 2006, s. 185–194.
  7. Alexi Laiho – Defender Of The Faith. The Metal Channel. 6.1.2021. Viitattu 22.10.2021. (englanniksi)
  8. 20 vuotta Children Of Bodomia: "Levy-yhtiö vaati lempeämpää laulutyyliä" Yle Uutiset. Viitattu 26.10.2020.
  9. Juutilainen, Joni: Alexi Laihon kipparoima Bodom after Midnight aloitti keikkailun – kokonainen show katsottavissa fanien kuvaamana Inferno. 25.10.2020. Pop Media. Viitattu 5.1.2021.
  10. Alexi Laiho Songs, Albums, Reviews, Bio & More AllMusic. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  11. BLABBERMOUTH.NET - GUITAR WORLD's 100 Greatest Heavy Metal Guitarists Of All Time web.archive.org. 2.9.2011. Viitattu 21.10.2021.
  12. 50 Fastest Guitarists of All Time - Guitar World web.archive.org. 11.5.2011. Viitattu 21.10.2021.
  13. Matthew Parker: The 20 Greatest Metal Guitarists Ever MusicRadar. 18.3.2011. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  14. IS: Yllätyspaljastus! Alexi Laiho olikin yhä naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa www.iltalehti.fi. Viitattu 19.1.2021.
  15. Ylimutka, Leena: Alexi Laiho juhli hääpäiväänsä vain kuukautta ennen kuolemaansa Iltalehti. 4.1.2021. Viitattu 4.1.2021.
  16. Kurkista Alexi Laihon elämään Mtv.fi[vanhentunut linkki]
  17. Korpela, Tanja: Kitaravirtuoosi Alexi Laiho eli rankan elämän - avautui vaikeuksista elämäkerrassaan: ”Päädyin vähäksi aikaa suljetulle” Iltalehti. 4.1.2021. Viitattu 7.1.2021.
  18. Korpela, Tanja: Kitaravirtuoosi Alexi Laiho eli rankan elämän - avautui vaikeuksista elämäkerrassaan: ”Päädyin vähäksi aikaa suljetulle” Iltalehti. 4.1.2021. Viitattu 7.1.2021.
  19. Alexi Laihon kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa – "Muistosi on kylvetty sydämiimme" mtvuutiset.fi. 4.2.2021. Viitattu 7.3.2021.
  20. Ripaoja, Anttijussi: Leski paljastaa: Alexi Laihon kuolinsyy selvisi Ilta-Sanomat. 5.3.2021. Viitattu 5.3.2021.
  21. Kostiainen, Pasi: Alexi Laiho saatiin haudattua liki vuoden odotuksen jälkeen Ilta-Sanomat. 11.12.2021. Viitattu 11.12.2021.
  22. Pasi Kostiainen: Alexi Laiho saatiin haudattua liki vuoden odotuksen jälkeen Ilta-Sanomat. 11.12.2021. Viitattu 16.12.2021.
  23. Imperiumi.net www.impe.fi. Viitattu 28.12.2018.
  24. #100guitarsfromhel Helsingin juhlaviikot. Helsingin Juhlaviikot. Viitattu 5.1.2021.
  25. Juutilainen, Joni: Jäikö Alexi Laihon 100 Guitars from Hel -spektaakkeli katsomatta? Nyt on mahdollisuus korjata tilanne Inferno. 16.8.2015. Pop Media. Viitattu 5.1.2021.
  26. Kappaleen tiedot Fono.fi. Yle. Viitattu 5.1.2021.
  27. a b Määttä, Jasmin: Alexi Laihon toistaiseksi viimeisin julkaistu levytys oli Pyhimyksen kanssa tehty yhteistyö: ”Hän oli tosi iloisen ja vapautuneen oloinen” MTV Uutiset. 5.1.2021. MTV. Viitattu 5.1.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]