Puhelinmyynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Telemarkkinointitoimisto

Puhelinmyynti tai telemarkkinointi on etämyynnin ja suoramarkkinoinnin muoto, jossa tarjolla olevaa tuotetta markkinoidaan ja kauppa tehdään puhelimitse. Telemarkkinoinnin keinoin tapahtuvana kauppana voidaan pitää myös edustajalle (oman yrityksen tai asiakasyrityksen) kanssa sovittua tapaamista. Puhelinmyynti kasvoi runsaasti etenkin 1990-luvulla. Kuluttajansuojalain mukaan puhelinmyynnissä on heti puhelun alussa kerrottava, että kyseessä on myyntipuhelu. Puhelinmyynnissä kuluttajalla on 14 vuorokauden ajan tuotteen saapumisesta mahdollisuus perua kauppa. Asiakkalle on lähetettävä kaupasta kirjallinen vahvistus, jossa on oltava tiedot kaupan perumista varten.

Puhelinmyynnistä voi kieltäytyä ilmoittautumalla puhelinmyynnin kieltävään rekisteriin. Suomen Kuluttajaliitto ry. on ollut huolissaan siitä, että markkinointikieltoa ei aina noudateta.[1] Kieltoa voi tehostaa ilmoittamalla esimerkiksi Väestörekisterikeskuksen puhelin- tai nettipalvelussa, ettei halua tietojaan Väestötietojärjestelmästä luovutettavan markkinointitarkoituksiin.[2] Samoin Ajoneuvoliikennerekisteriin voi tehdä luovutuskiellon Liikenteen turvallisuusviraston, Trafin, kautta sähköisesti tai puhelimitse.[3] Myös pankeille, vakuutusyhtiöille ja muille tahoille, joissa on jo asiakkaana, voi lähettää erillisen kiellon markkinoida lisää esimerkiksi säästämis- tai vakuutuspalveluita.

Puhelinmyynnin haitaksi on koettu myös se, että ihmiset vastaavat vieraisiin numeroihin aiempaa harvemmin. Tämä on kasvava ongelma esimerkiksi viranomaisille, Kelalle tai Itellan lähetysten jakajille.[4]

Lapsille tulevat markkinointipuhelut johtuvat usein tahattomasti siitä, että lasten kännykkäliittymät näkyvät virallissa tiedostoissa vanhempien nimillä. Tämän voi välttää muuttamalla lasten liittymänumerot salaisiksi ja kehottamalla lapsia välttämään omien puhelinnumeroidensa kirjoittamista kilpailu- tai arpajaislipukkeisiin.

Puhelimitse tapahtuvaa myyntityötä tekevät myyntineuvottelijat, jotka yleensä voivat soittaa tietokoneavusteisesti asiakkaille. Soittojärjestelmä soittaa jatkuvasti taustalla rekisterin numeroihin ja asiakkaan vastatessa puheluun yhdistyy se vasta siinä vaiheessa vapaana olevalle myyntineuvottelijalle, tai myyntineuvottelija voi itse tietokoneelta valita asiakkaansa esimerkiksi hänen iän, työn ja ostohistoriansa perusteella. Myyntineuvottelijan työpaikkana voi olla muun muassa Call Center tai Contact Center. Puhelinmyyntityö on yleensä yhä useammin ulkoistettu asiakasyrityksen toimesta. Työ voi olla joko inbound- tai outbound-perustaista, eli myyntineuvottelija ottaa vastaan asiakkaan puheluita tai sitten soittaa asiakkaan suuntaan.

Suomen Postin teettämän tutkimuksen mukaan puhelinmyynti on vähiten pidetty osoitteettoman suoramarkkinoinnin muoto. Tutkimuksen mukaan 61 % kuluttajista ei halua tai ei voi ottaa vastaan myyntipuheluita ja 5 % kuluttajista pitää sitä mieluisimpana muotona.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]