Pauli Granfelt

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pauli Henrik Granfelt (9. heinäkuuta 1921 Helsingin mlk23. syyskuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen muusikko. Granfelt on eräs Suomen kaikkien aikojen käytetyimmistä sessiomuusikoista. Hänet tunnetaan erityisesti viulistina, mutta hän soitti myös mandoliinia, trumpettia, vetopasuunaa ja kitaraa lukuisia kertoja levytyksissä, elokuvissa, televisiossa, radiossa ja esiintymislavoilla.

Pauli Granfelt vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin mlk:n Tapanilassa, jossa hänen isänsä Gottfrid Granfelt toimi harrastajapelimannina mm. paikallisella Mosabackan lavalla. Myös Gottfrid Granfeltin velipuoli Gunnar Mård oli tunnettu pelimanni. Pauli Granfelt opiskeli vuodesta 1935 lähtien viulunsoittoa Leo Funtekin ja musiikin teoriaa Aarre Merikannon johdolla Sibelius-Akatemiassa (silloisessa Helsingin Musiikkiopistossa), josta hän valmistui 1939.

Granfeltin ura alkoi 1930-luvulla tanssikeikoilla Segno- ja White Swing Band -yhtyeissä, josta hän siirtyi sen ajan huippukokoonpanoon: Eugen Malmsténin johtamiin Rytmi-Poikiin. 1940-luvun alussa alkoivat työt elokuvamuusikkona (muun muassa Kulkurin valssi, Pekka ja Pätkä -elokuvat, Suomisen perhe -elokuvat ja Eemeli-elokuvat). Sota-aikana Granfelt oli mukana viihdytyskiertueilla rintamalla yhdessä opiskelutoverinsa Joonas Kokkosen kanssa. Sotien jälkeen hän soitti trumpettia Erkki Ahon ja Ossi Aallon big bandeissä. 1946 Toivo Kärki kiinnitti Granfeltin omaan yhtyeeseensä, jota seurasi Olavi Virran yhtye. 1960- ja 1970-luvuilla Granfelt oli ajoittain mukana myös Kullervo Linnan Humppa-Veikoissa, mm. yhtyeen Amerikan-kiertueilla, sekä Dallapé-orkesterissa.

1950-luvulta lähtien Granfeltia kuultiin lukuisten iskelmätähtien levyillä alkaen Henry Theelistä ja Tapio Rautavaarasta Laila Kinnuseen ja Esa Pakariseen. Jos iskelmälevyllä oli viuluosuus, sen soittaja oli luultavasti Pauli Granfelt. Granfelt on itse arvioinut olleensa muusikkona mukana kaikkiaan noin 12 000 levytyksessä.

1950-luvulla Granfelt ja harmonikansoittaja Matti Viljasen olivat Olavi Virran yhtyeen kantavia voimia. Pitkillä keikkamatkoilla yhtyeen taitavimmat muusikot Granfelt ja Viljanen harjoittelivat esiintymisten lomassa myös konserttimusiikkia. Toisinaan Viljasen mieltymys alkoholiin koetteli miesten muutoin tiivistä ystävyyttä. Virran yhtyeen hajottua 1960-luvulla siinä soittaneet Granfelt, basisti Alvi Palho ja rumpali Tage Manninen siirtyivät Jorma Juseliuksen yhtyeeseen.[1]

1970-luvulla Granfelt esiintyi Lauantaitanssit-ohjelman studio-orkesterissa ja oli mukana tekemässä Erkki Junkkarisen albumia Ruusuja hopeamaljassa. Tämän lisäksi hän opetti viulunsoittoa Vantaan musiikkiopistossa, keikkaili Jorma Juseliuksen yhtyeen kanssa ja sovitti PSO-levy-yhtiön iskelmiä. Yhtyeen solisteina esiintyivät Henry Theelin ja Erkki Junkkarisen lisäksi mm. Kauko Käyhkö, Arttu Suuntala, Veikko Tuomi, Mikko Järvinen ja Eija-Sinikka. Eri solistien kanssa yhtyeelle kertyi useita kymmeniä albumeja; esimerkiksi Granfeltin ja Junkkarisen yhteistyön tuloksena syntyi 15 albumia. Yhtye teki lisäksi muutaman albumin ilman laulusolistia sekä joitakin tallenteita myös Yleisradion kantanauhoille. Pauli Granfeltin pitkäaikaisia muusikkoystäviä ja yhteistyökumppaneja olivat edellä mainittujen lisäksi mm. harmonikansoittajat Aaro Kurkela ja Seppo Leino, rumpali Tage Manninen, trumpetisti ja kapellimestari Ossi Runne sekä kapellimestari Arthur Fuhrmann.

Pauli Granfelt oli mukana Aki Kaurismäen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat vuonna 1996.

Presidentti Urho Kekkonen myönsi vuonna 1973 Granfeltille Director musices -arvonimen.

Granfelt on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 104-5-51.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 118. Helsinki: Ajatus Kirjat Oy, 2005.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]