Matti Viljanen (muusikko)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matti Johannes Viljanen (24. helmikuuta 1927 Helsinki7. helmikuuta 1987 Mäntsälä)[1] oli suomalainen muusikko ja jazzpioneeri, joka toimi levytyskapellimestarina, sovittajana, harmonikkataiteilijana ja säveltäjänä.

Matti Viljanen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tapanilassa silloisessa silloisessa Helsingin maalaiskunnassa. 1950-luvun alkupuolella Viljanen soitti Olavi Virran yhtyeessä. Hän soitti myös Matti Viljanen Quintetissa ja Eino Grönin yhtyeessä. Viljasen oma yhtye säesti muun muassa Vieno Kekkosta, Juha Eirtoa ja Jorma Lyytistä. Fazer-levy-yhtiön tuotantopäällikkö Toivo Kärki tunnisti Viljasen sovituksista kansainvälisen kynänjäljen ja luonnehti häntä "tulevaisuuden mieheksi".[1][2]

Viljanen toimi studiomuusikkona ja sovittajana etenkin 1950- ja 60-luvulla. Myöhemmin hän teki sovituksia tanssiorkestereille. Olavi Virran tunnetuimpien levytyksien sovituksista monet ovat Viljasen käsialaa. Viljasen ja Virran perheet pitivät tuolloin tiiviisti yhteyttä. Viljanen sovitti myös eri tanssiyhtyeille, big bandeille (muun muassa UMO:lle ja Mosabacka Big Bandille) ja sinfoniaorkesterikokoonpanolle. Sovituksia kertyi radiolle, tv:lle, levytys-konsertti- ja keikkatilaisuuksiin. Hän teki myös jonkin verran elokuvamusiikkia,[1] kuten muun muassa vuonna 1955 "Miss Eurooppaa metsästämässä". 1960-luvun lopulta lähtien Viljanen keskittyi sovitusten kirjoittamiseen ja jätti studiomuusikon paikan Aaro Kurkelalle.[2]

Viljanen oli tehnyt jo 1950- ja 1960-luvuilla soololevytyksiä niin sanotuille savikiekoille ja singlelevyille; näihin levytyksiin kuuluvat muiden muassa marssi Ankkurit ylös (1955), valssi Tonavan aallot (1956) ja Böömiläinen polkka (1961). Hän levytti myös harmonikkaduettoja muun muassa Lasse Pihlajamaan, Jorma Juseliuksen ja Paavo Tiusasen kanssa. Vuonna 1977 Finlandia Recordsin julkaisi albumin Jazz Matti Viljanen.[1]

Matti Viljanen ja Pauli Granfelt olivat 1950-luvulla Olavi Virran yhtyeen kantavia voimia. Vanhoina tapanilalaisina Viljanen ja Granfelt tunsivat toisensa jo lapsuudesta saakka. Pitkillä, ympäri maan ulottuneilla keikkamatkoilla he harjoittelivat esiintymisten välillä usein myös konserttimusiikkia hotellihuoneessa. Viljasen mieltymys alkoholiin koetteli ajoittain miesten muutoin tiivistä ystävyyttä.[3]

Viljaselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1979.[1] Vuonna 1986 Viljanen taltioi Yleisradion kantanauhalle tunnusomaista sointurikasta soittoaan ja sovituksiaan viihdekokoonpanolla.

Vuonna 1998 Warner Music Finland Oy julkaisi 20 Suosikkia-sarjassaan Jaakko Salon ja Pale Saarisen toimittamana Matti Viljasen levytystuotantoa 1950-luvulta aina vuoteen 1978 saakka.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarinen, Pale (toim.): Matti, soita jazzia! Matti Viljasen nuottialbumi. Vantaa: Rytmiryhmä, 1993. ISBN 952-90-4669-3.
  • Saarinen, Pale (toim.): Matti, soita jazzia 2! Matti Viljasen bändisovituksia. Vantaa: Rytmiryhmä, 1996. ISBN 951-97158-0-0.
  • Saarinen, Pale (toim.): Matti, soita jazzia 3! Matti Viljasen nuottialbumi. Järvenpää: Nuottipoljento, 2014. ISBN 979-0-55001-324-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Marjanen, Jari J.: Matti Viljanen Pomus.net. Viitattu 20.10.2015.
  2. a b Pale Saarinen: Ainutlaatuinen sointunero. Kuolleet lehdet: 20 suosikkia -levyn esittelyteksti. Warner Music Finland, 1998.
  3. Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 118. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.