Paavo Tiusanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavo Tiusanen 81-v. kuvassaan 2012

Paavo Kalervo Tiusanen (11. tammikuuta 1931 Helsinki2. heinäkuuta 2018 Vantaa[1]) oli suomalainen harmonikansoiton lehtori ja harmonikkataiteilija;[2]Viljo Vesterinen -killan perustajajäsen-sihteeri 197794.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Tiusanen aloitti harmonikansoiton 11-vuotiaana opettajanaan Helge Pahlman ja teoriaopintojaan hän myöhemmin suoritti yliopettaja Unto Saarisen johdolla.[3]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen harmonikkamestaruuden hän voitti neljä kertaa: 1949, 1952, 1953 ja 1954 sekä Pohjoismaisen nuorisokilpaillun 1.palkinnon 1952 ja CMA:n maailmanmestaruuskilpailun pronssimitalin Helsingissä 1965.[2][3][4] Suomen mestaruuden tenniksen sekanelinpelissä hän voitti Kerstin Jämsénin kanssa sarjassa naiset 65, miehet 70. Tasavallan Presidentti Risto Ryti myönsi hänelle hengenpelastus -mitalin 1944.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Tiusasen sävellys-, sovitus- ja esiintymisskaala on laaja – klassisesta kevyeen. Radion Sinfoniaorkesterin solistina hän esitti Pietro Deiron harmonikkakonserton George de Godzinskyn johdolla 1952. Samoihin aikoihin hän piti harmonikkakonsertit Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Fazerin musiikkikoulun opettajana Tiusanen oli 19651975, minkä jälkeen hän piti yksityistä harmonikkaopistoa Helsingissä vuoteen 1990. Opetusministeriö myönsi hänelle erivapauden harmonikansoiton lehtorin toimiin 1976 ja valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1991 lähtien.

Luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Harmonikkaliiton 1.varapuheenjohtaja 197678; kunniajäsen. Viljo Vesterinen -killan sihteeri-rahastonjoitaja 197794; kunniajäsen ja kultainen ansiomerkki. Hän toimi harmonikansoiton arvostelutuomarina monissa kilpailuissa mm. Viljo Vesterisen valtakunnallisissa kilpailuissa 197893.


Julkaisut ja Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Tiusanen on laatinut Harmonikansoiton Alkeisoppikirjan ABC ja tehnyt levytyksiä yhteensä noin 30, mm. Lasse Pihlajamaan, Matti Viljasen, Jorma Juseliuksen, Veikko Huuskosen, Kalevi Nyqvistin, Aaro Kurkelan ja Kari Tolvasen kanssa sekä soololevyttänyt säveltämiään fuugia ja inventioita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 5.8.2018, sivu C 15
  2. a b Otavan Iso Musiikkisanakirja 5, s. 467. Keuruu: Otava, 1979. Suomi
  3. a b Tapio Laine & Olli Palonen: Säkkijärven Perilliset, s. 21, 22, 34, 35, 74, 75, 80, 82-89. Jyväskylä: Gummerus, 2002. ISBN 951-98796-1-7. Suomi
  4. Hanuri-lehti 4/2010, s. 54. Vammala: Suomen Harmonikkaliitto RY., 1979. ISSN 0780-0959. Suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]