Paavo Tiusanen
Paavo Kalervo Tiusanen (11. tammikuuta 1931 Helsinki – 2. heinäkuuta 2018 Vantaa[1]) oli suomalainen harmonikansoiton lehtori ja harmonikkataiteilija.[2] Hän oli Viljo Vesterinen -killan perustajajäsen-sihteeri 1977–1994.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavo Tiusanen aloitti harmonikansoiton 11-vuotiaana opettajanaan Helge Pahlman ja teoriaopintojaan hän myöhemmin suoritti yliopettaja Unto Saarisen johdolla.[3]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen harmonikkamestaruuden hän voitti neljä kertaa: 1949, 1952, 1953 ja 1954 sekä Pohjoismaisen nuorisokilpailun 1.palkinnon 1952 ja CMA:n maailmanmestaruuskilpailun pronssimitalin Helsingissä 1965.[2][3][4] Suomen mestaruuden tenniksen sekanelinpelissä hän voitti Kerstin Jämsénin kanssa sarjassa naiset 65, miehet 70. Tasavallan presidentti Risto Ryti myönsi hänelle hengenpelastusmitalin 1944.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavo Tiusasen sävellys-, sovitus- ja esiintymisskaala oli laaja – klassisesta kevyeen. Radion sinfoniaorkesterin solistina hän esitti Pietro Deiron harmonikkakonserton George de Godzinskyn johdolla 1952. Samoihin aikoihin hän piti harmonikkakonsertit Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Fazerin musiikkikoulun opettajana Tiusanen oli 1965–1975, minkä jälkeen hän piti yksityistä harmonikkaopistoa Helsingissä vuoteen 1990. Opetusministeriö myönsi hänelle erivapauden harmonikansoiton lehtorin toimiin 1976 ja valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1991 lähtien.
Luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiusanen oli Suomen Harmonikkaliiton 1.varapuheenjohtaja 1976–1978 ja kunniajäsen, Viljo Vesterinen -killan sihteeri-rahastonjoitaja 1977–1994 ja kunniajäsen sekä hän sai kultaisen ansiomerkin. Hän toimi harmonikansoiton arvostelutuomarina monissa kilpailuissa, muun muassa Viljo Vesterisen valtakunnallisissa kilpailuissa 1978–1993.
Julkaisut ja levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavo Tiusanen on laatinut Harmonikansoiton Alkeisoppikirjan ABC ja tehnyt levytyksiä yhteensä noin 30, muun muassa Lasse Pihlajamaan, Matti Viljasen, Jorma Juseliuksen, Veikko Huuskosen, Kalevi Nyqvistin, Aaro Kurkelan ja Kari Tolvasen kanssa sekä soololevyttänyt säveltämiään fuugia ja inventioita.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 5.8.2018, sivu C 15
- ↑ a b Otavan Iso Musiikkisanakirja 5, s. 467. Helsinki: Otava, 1979. Suomi
- ↑ a b Tapio Laine & Olli Palonen: Säkkijärven Perilliset, s. 21, 22, 34, 35, 74, 75, 80, 82-89. Jyväskylä: Gummerus, 2002. ISBN 951-98796-1-7. Suomi
- ↑ Hanuri-lehti 4/2010, s. 54. Vammala: Suomen Harmonikkaliitto RY., 1979. ISSN 0780-0959. Suomi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paavo Tiusasen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Paavo Tiusasen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Paavo Tiusasen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||
