Kullervo Linna

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Kullervo ”Lutu” Linna (24. marraskuuta 1911 Helsinki19. lokakuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen muusikko, kapellimestari ja säveltäjä.

Elämänvaiheet ja ura muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullervo Linna oli ”stadin kundi”, syntyjään Hermannin työläiskaupunginosasta. Hänen isänsä oli amatöörimuusikko ja harrastelijanäyttelijä, jolta hän sai innostuksen opetella 12-vuotiaana soittamaan mandoliinia. Rummut olivat kuitenkin myöhemmin hänen pääinstrumenttinsa. Hänen muusikon uransa alkoi koulun orkesterissa ja jatkui myöhemmin työväen soittokunnissa. Siinä ohessa hän opiskeli konservatoriossa.

Vuonna 1929 hän perusti Aroniz-nimisen orkesterin, jossa toimi kapellimestarina ja rumpalina. Seuraavana vuonna hän perusti Orkesteri Puijon, jossa soitti myös rumpuja. Hän oli mukana 1930-luvulla vielä Fox ja Night Stars -nimisissä yhtyeissä, kunnes liittyi Dallapé-orkesterin riveihin 1940. Hän pysyi Dallapén jäsenenä vuoteen 1947, jolloin kokosi ensimmäisen hänen omissa nimissään toimineen orkesterin.

Kullervo Linnan orkesteri esiintyi 1950-luvulla muun muassa Helsingin Linnanmäellä ja kiertueilla. Vuonna 1958 Yleisradion viihdeosaston päällikkö Antero Alpola kutsui hänet esiintymään hupailuohjelmaan Kankkulan kaivolla. Syntyi seitsenmiehinen 1930-luvun tanssimusiikkia parodioiva orkesteri, joka toimi aluksi Pumppu-Veikot-nimisenä. Myöhemmin yhtyeen nimeksi vakiintui Humppa-Veikot.

Kullervo Linnan oma orkesteri jatkoi toimintaansa Humppa-Veikkojen ohessa, joskin hieman matalammalla profiililla. Lisäksi oli ajoittain toiminnassa myös Kullervo Linna Big-Band, jonka kokoonpano vaihteli ja koostui suureksi osaksi Kullervo Linnan orkesterissa ja Humppa-Veikoissa soittaneista muusikoista.

Kullervo Linna sävelsi monta suosituksi tullutta kappaletta, joista tunnetuin on valssi Kultainen nuoruus. Tämä kappale voitti Yleisradion iskelmäsävellyskilpailun 1949, ja Eero Väre levytti sen saman vuoden lokakuussa. Myöhemmin sen ovat levyttäneet muun muassa Olavi Virta 1962 ja Aikamiehet 1970. Hänen muita tunnettuja sävellyksiään ovat tango Iltarusko ja hidas valssi Unteni vaalea lilja.

Hän keräsi talteen kaiken henkilöhistoriaansa liittyneen materiaalin, kuten lehtileikkeet, työsopimukset, keikkapäiväkirjat jne. Tämä materiaali on antanut myöhemmin mahdollisuuden tutkia muun muassa orkesterien ja niiden jäsenten tuloja, elinolosuhteita ja niin edelleen. Keikoilla oli aikaa tapettavana, ja pieni puuhastelu paperitöiden parissa oli Kullervo Linnalle tervetullutta ajankulua.

Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 51-13-336. Hautakiveen on hakattu nuotit Kultaisen nuoruuden kohdasta ”...ei kultainen nuoruus jää unholaan...”.

Kullervo Linna säätiöi Teosto- ja muut tekijänoikeuskorvauksensa jaettavaksi tunnustuspalkintoina ja apurahoina kevyen musiikin säveltäjille, sanoittajille ja esiintyjille. Apurahoja on jakanut Linnan kuoleman jälkeen Kullervo Linnan Säätiö.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja. Otava, 1986.
  • Einari Kukkonen: Hiljaa soivat balalaikat. Gummerus, 1986.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]