Arja Saijonmaa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arja Saijonmaa
Arja Saijonmaa 2014-9462.jpg
Arja Saijonmaa esiintymässä Tukholmassa vuonna 2014.
Syntynyt 1. joulukuuta 1944 Mikkeli (ikä 71)
Kotipaikka Suomi
Aktiivisena 1969–
Tyylilajit poliittinen musiikki, iskelmä, chanson, etnomusiikki
Laulukieli suomi
ruotsi
norja
espanja
italia
kreikka
saksa
ranska
Ammatit freelancer-taiteilija
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Allstar
Fazer finnlevy
Love Records
Polydor
Scandia
SonyBMG

Arja Enni Helena Saijonmaa (s. 1. joulukuuta 1944[1] Helsinki[2]) on suomalainen laulaja ja kirjailija, joka on luonut uraa myös ulkomailla. Hän asuu nykyään Tukholmassa, mutta välillä myös Pariisissa ja Helsingissä[3].

Saijonmaa alkoi esiintyä laulajana ja näyttelijänä 1960-luvulla. Hänen ulkomainen uransa alkoi 1970-luvun alussa, kun hänet kiinnitettiin solistiksi Mikis Theodorakisin maailmankiertueeseen.[4] Saijonmaa on 1970-luvun lopulta lähtien tehnyt pääosan taiteellisesta työstään Ruotsissa. Monipuolisen laulu-uransa aikana hän on esittänyt muun muassa poliittisia lauluja, ranskalaisia chansoneita, etnomusiikkia, suomalaisia tangoja ja ruotsalaista diskoiskelmää[5]. Saijonmaa on levyttänyt suomeksi, ruotsiksi ja useilla muilla kielillä. Hänet on koko uransa ajan tunnettu myös poliittisena aktivistina. Hän pyrki RKP:n sitoutumattomana ehdokkaana Euroopan parlamenttiin 1996[6] ja kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2003, mutta hänen saamansa äänimäärät jäivät vaatimattomiksi.[7]

Lapsuus- ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa varttui hammaslääkäri-isän ja pianistiäidin tyttärenä ja oppi soittamaan pianoa jo ennen kuin oppi lukemaan. Mozartin pianokonserton hän osasi soittaa 12-vuotiaana. Perheessä harrastattiin musiikin lisäksi teatteria, ja Arja opiskeli alaa vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Palattuaan Yhdysvalloista takaisin Suomeen Arja aloitti opiskelut Sibelius-Akatemian solistilinjalla.[8] Saijonmaa kirjoitti ylioppilaaksi 1964 Mikkelissä ja aloitti sen jälkeen opinnot Helsingin yliopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja myöhemmin vielä Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän valmistui 1992 filosofian kandidaatiksi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa nousi julkisuuteen 1960-luvun poliittisesta laululiikkeestä. Hän liittyi vasemmistoradikaaliin Ylioppilasteatteriin vuosikymmenen puolivälissä ja osallistui muun muassa Lapualaisoopperan kantaesitykseen. Myöhemmin Saijonmaa toimi Ylioppilasteatterin johtoryhmässä ja ohjasi teatterille näytelmät Lakko ja Tapaus Suomi vuonna 1970. Vuonna 1969 hän teki ensimmäiset levytyksensä. Ensimmäinen menestyskappale oli Kaj Chydeniuksen ja Aulikki Oksasen Puhu minulle rakkaudesta.

Saijonmaa kiinnitettiin 1970-luvun alussa solistiksi Mikis Theodorakisin maailmankiertueeseen. Jo tätä ennen vuonna 1968 hän oli tulkinnut kreikkalaisia lauluja Kabaree demokratiasta -näytelmässä.[9] Saijonmaa ja Theodorakis julkaisivat vuonna 1977 Ruotsissa levyn Det är tid att sjunga sånger, josta tuli suurmenestys.[8] Sen jälkeen Saijonmaa on tehnyt pääosan taiteellisesta työstään Ruotsissa. Hän levytti 1979 chileläisen Inti-Illimani-orkesterin kanssa Violeta Parran lauluja. Jag vill tacka livet (Gracias a la vida) on yksi Saijonmaan suurimmista menestyslauluista. Tämän laulun hän esitti Olof Palmen hautajaisissa 1986 ja saksankielisenä versiona Leben, ich sag’ Danke Willy Brandtin hautajaisissa 1992.

Saijonmaa levytti 1980-luvulla enimmäkseen iskelmä- ja tangomusiikkia, muun muassa suomalaisia ikivihreitä sävellyksiä ruotsiksi Anders Ekdahlin sovittamina, Tukholman Poliisikuoron ja Hovikapellin jousien säestämänä. Albumi levytettiin ruotsiksi nimellä Sånger från asfalt och ängar ja samoja taustoja hyödyntäen pian myös suomeksi nimellä Ruotsiin ja takaisin. Jälkimmäisestä Saijonmaa sai uransa ensimmäisen kultalevyn Suomessa. Vuonna 1983 hän teki tunnetuimman suomenkielisen levytyksensä Ystävän laulu, joka oli alun perin venäläisen trubaduurin Vladimir Vysotskin sävellys Juha Vainion suomentamana.

Vuonna 1986 ilmestynyt kokoelma Valitut laulut toi Saijonmaalle toisen kultalevyn Suomessa. Kaupallisesti menestynein albumi on 1987 ilmestynyt Högt över havet, jota on myyty Ruotsissa yli 200 000 kappaletta. Ruotsissa Saijonmaa on saanut kolme kultalevyä ja yhden timanttilevyn. Kaikkiaan hänen levyjään on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta.

Arja Saijonmaa vuonna 2011 Göteborgin kirjamessuilla kirjansa En ung naken kvinna julkistamistilaisuudessa.

Saijonmaa on osallistunut neljästi euroviisukarsintoihin: kahdesti Suomen karsintoihin (Talvilintu 1971 ja Gabriela 1990) ja kahdesti Ruotsin karsintoihin (Högt över havet 1987, 2. sija häviten pisteellä voittajasävelmälle. Myöhemmin laulusta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Second Chance Contestin voittaja. Vad du än trodde så trodde du fel vuonna 2005)[10].

Loppusyksystä 2011 Saijonmaa teki konserttikiertueen eri puolilla Suomea.[11] Vuosina 20132014 Saijonmaa teki Riksteaternin kanssa Den hemliga stranden – Salaisella rannalla -omaelämäkerralliskiertueen, joka ulottui Ruotsista Suomeen ja kertoi hänen ja Theodorakisin uran ja yhteistyön alkuvaiheista[12][13].

Elokuva, teatteri ja TV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa on tehnyt joitakin elokuva- ja teatterirooleja. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Pohjan tähteet (1969), Punatukka (1969), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979), Charlotte Löwensköld (1979) sekä Havlandet (1985). Vuonna 1988 Saijonmaa esitti Zarah Leanderia Tähdenlento-musikaalissa. Lisäksi Saijonmaalla on ollut kabaree- ja revyyesityksiä muun muassa Tukholman Hamburger Börs -yökerhossa, Pariisin Olympia-teatterissa, Bertolt Brechtin perustamassa Berliner Ensemblessa sekä Yhdysvalloissa. Saijonmaa kuului myös Canto General -oratorion kantaesittäjiin Maria Farantourin ja Petros Pandisin kanssa. Hän esiintyi vuonna 2007 ruotsalaisessa Stjärnorna på slottet -ohjelmassa ja myöhemmin vuonna 2011 myös ohjelman suomalaisversiossa, Linnan tähdissä.[14]

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa on julkaissut kirjan suomalaisesta saunasta, joka julkaistiin ensin norjaksi, myöhemmin myös japaniksi, ruotsiksi ja suomeksi.[15] Saijonmaan omaelämäkerrallinen kirja Nuori alaston nainen – Mikis ja minä ilmestyi 2011, se on julkaistu suomeksi, ruotsiki, norjaksi ja kreikaksi.[9].[16] Kirja julkaistiin myöhemmin myös kreikaksi.[17]

Ihmisoikeustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 Saijonmaa kutsuttiin YK:n pakolaisavun hyväntahdonlähettilääksi. Tässä ominaisuudessa hän on vieraillut noin 50 pakolaisleirillä eri puolilla maailmaa. Vuonna 1994 Saijonmaa organisoi Harry Belafonten ja Zubin Mehtan kanssa konsertin Oslon Spektrumissa Lähi-idän rauhansopimuksen kunniaksi. Saijonmaa teki 1970- ja 1980-luvuilla runsain mitoin kulttuurityötä Chilen ja Kreikan sotilasjunttia sekä Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan. Hän on osallistunut myös taiteilijoiden rauhanliikkeen toimintaan.

Syksyllä 2015 Saijonmaa aloitti työnsä YK:n UN Women -järjestön hyväntahdonlähettiläänä Ruotsissa[18].

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa valittiin Aftonbladet-lehden yleisöäänestyksessä Ruotsin karismaattisimmaksi naiseksi 1985. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto ja vuoden naissolistin Emma-palkinto. Vuonna 1988 Saijonmaalle myönnettiin Eleanor Roosevelt -säätiön palkinto työstä ihmisoikeuksien hyväksi. Vuonna 2006 hän oli ehdolla Iskelmä-Finlandia -palkinnon saajaksi.[19] Vuonna 2011 Saijonmaa jakoi Oslossa Carnegie Art Awardin, joka on yksi maailman suurimmista taidepalkinnoista, suomalaiselle Heikki Marilalle. Saijonmaata ennen palkinnon ovat jakaneet esimerkiksi kuningatar Margareta, Vigdís Finnbogadóttir, kruununprinsessa Victoria, Tarja Halonen ja kuningatar Sonja.[20]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkieliset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laula kanssani toveri (1972)
  • Arja Saijonmaa & Mikis Theodorakis (1972)
  • Koko yön minun poikani valvoi (1973)
  • Huomenta sydämeni (1975)
  • Jokainen arkiaamu (1979)
  • Miten voin kyllin kiittää (1979)
  • Ruotsiin ja takaisin - kultalevy (1981)
  • Ystävän laulu (1983)
  • Arja Saijonmaa & George de Godzinsky Finlandia-talossa (1986)
  • Yhteinen taivas ja maa (1989)
  • Paijaa mua (1993)
  • La Cumparsita (1994)
  • Sydänten silta (2000)
  • Rakkaus on rohkeutta (2006)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinkieliset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Det är tid att sjunga sånger – kultalevy (1977)
  • Arja Saijonmaa & Mikis Theodorakis i Stockholms konserthus (1978)
  • Jag vill tacka livet - kultalevy (1979)
  • Sånger från asfalt och ängar – kultalevy (1981)
  • Leksaker och parfym (1982)
  • Högt över havet – timanttilevy (1987)
  • Arja sjunger Zarah (1988)
  • Samma himmel samma sol (1989)
  • La Cumparsita (1994)
  • En bro av gemenskap (1999)
  • Dig har jag kär... – Min svenska sångbok (2014)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tango Jalousie (1984)
  • Det bästa av Theodorakis (1985)
  • Arja's bästa (1994)
  • Guldkorn (2000)
  • 100% (2CD) (2002)
  • Vad du än trodde så trodde du fel (2005)

Muita levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • En soisi sen päättyvän (1970) (Jim Pembroken, Tarleena Sammalkorven ja Pepe Willbergin kanssa)
  • Es ist Zeit (1983)
  • Canto General (1975)
  • Kvinnen (1986)
  • Mikis & Arja (2CD) (1996)
  • Bara du kommer (1998)
  • Nära (2003)

Vierailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työväenlauluja (1969)
  • V.I. Lenin 1870-1970 (1970)
  • Perkele! Lauluja Suomesta (1971)
  • Kiila 35 (1971)
  • Plastic Maailma (1971)
  • Kissa vieköön! Uusrahvaanomaisia ralleja (1972)
  • Rauha, ystävyys, solidaarisuus (1973)
  • Työn armeijan marssi ja muita poliittisia lauluja (1974)
  • Minulla on ystävä – Arvo Turtiaisen 70-vuotispäivän juhlalevy (1974)
  • Suojele luontoa, ihmistäkin (1975)
  • Alternativ festival i Stockholm 17.–22.3.1975 (1975)
  • 2. Helsingin laulufestivaali 13.–20.11.1977 (1977)
  • Inti Illimani i Sverige (1980)
  • Isin kanssa (2004)
  • Havet och kärleken (2007)
  • Snurra min jord (2010)

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arjan saunakirja. Uudistettu, laajennettu käännös ruotsinkielisestä alkuteoksesta. Suom. Jaana Nikula. Maarianhamina: PQR, 2010. ISBN 978-952-5705-29-4.
  • Nuori alaston nainen. Mikis ja minä. Suom. Tuula Syvänperä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25221-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jeanette Björkqvist ym.: Minun kaupunkini. Tunnetut suomalaiset kertovat Helsingistä.
  • Tony Latva & Petri Tuunainen, Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004 ISBN 951-0-27817-3
  • Timo Kallinen: Ylioppilasteatteri 1926-1976.
  • Risto Rantala: Kuka kukin on 2007. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista.
  • Juha Rantala: Arja Saijonmaa. Julkaisussa Pop. Levyjenkeräilijän erikoislehti, ISSN 1456-1964, 2001 n:o 1.
  • Matti Rinne: Kiila 1936-2006. Taidetta ja taistelua.
  • Ilpo Saunio: Laulu ottaa kantaa. Aineistoa 1970-luvun laululiikkeestä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Äänen voimalla Elävä arkisto. 2.12.2014. Yle. Viitattu 3.12.2014.
  2. Tiippana, Ari: Arja Saijonmaa: ”Laulan kaikille ja osallistun asioihin, jotka katson tärkeiksi” Länsi Savo. 21.9.2014. Viitattu 3.12.2014.
  3. Fakta om Arja Saijomaa] piratforlaget.se Luettu 14.2.2016
  4. Elävä arkisto: Theodorakis 6.3.2014. Yle Teema. Viitattu 3.12.2014.
  5. Iskelmäfinlandia 2006: Arja Saijonmaa yle.fi Viitattu 20.4.2014
  6. YLE Arkisto - EU-vaalikuumetta 1996 Viitattu 15.6.2014
  7. Saijonmaa RKP:n kansanedustajaehdokkaaksi mtv.fi Viitattu 20.4.2014
  8. a b Latva & Tuunainen, s. 379
  9. a b Liisa Talvitie: Salaisella rannalla. Apu, 2011, 77. vsk, nro 39, s. 32–37. Helsinki: A-lehdet. .
  10. Eurovision.wikia - Arja Saijonmaa eurovision.wikia.com Viitattu 15.2.2015
  11. Arja Saijonmaa jakaa Carnegie-palkinnon, HS.fi Viitattu 15.12.2011
  12. Arja Saijonmaa kristallikruunujen alla apu.fi Viitattu 20.4.2014
  13. Arja - Riksteatern riksteatern.se Viitattu 20.4.2014
  14. MTV3.fi - Linnan tähdet: Arja Saijonmaa lupaa yksityisiä paljastuksia Viitattu 6.12.2012
  15. MTV3.fi - Linnan tähdet: Arja Saijonmaa lupaa yksityisiä paljastuksia Viitattu 6.12.2012
  16. Arja Saijonmaa esiintyy Jyväskylän kirjamessuilla Viitattu 5.3.2012
  17. culturenow.gr - Μια νέα γυναίκα αποκαλύπτεται. Η συνάντηση με τον Μίκη - Arja Saijonmaa (kreikaksi) Viitattu 14.7.2014
  18. Naistenpäivän vieraana Arja Saijonmaa sverigesradio.se Viitattu 7.4.2016
  19. Iskelmäfinlandia 2006: Arja Saijonmaa yle.fi Viitattu 21.7.2015
  20. "Arja Saijonmaa jakaa Carnegie-palkinnon", Helsingin Sanomat, 28.10.2011 Luettu 21.9.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]