Seija Karpiomaa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seija Karpiomaa
Seija-Karpiomaa-1958.jpg
Syntynyt 4. heinäkuuta 1932 Viipuri
Kotoisin Viipuri
Kuollut 28. kesäkuuta 2002 (69 vuotta) Helsinki
Aktiivisena 19571962
Tyylilajit iskelmä
Laulukieli suomi
Soittimet laulu

Seija Karpiomaa-Myllys (4. heinäkuuta 1932 Viipuri28. kesäkuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen 1950–1960-luvun vaihteessa levyttänyt iskelmälaulaja, joka muistetaan tumman täyteläisestä alttoäänestään.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seija Karpiomaan lapsuuteen ja nuoruuteen vaikuttivat vahvasti talvi- ja jatkosota, joiden vuoksi hän joutui kahdesti lähtemään evakkoon. Monien ikätoveriensa tavoin hän ehti olla myös sotalapsena Ruotsissa. Hänen innostuksensa musiikkiin alkoi varhain. 10-vuotiaana hän oli jo taitava huuliharpisti ja hiukan myöhemmin instrumentiksi vaihtui kitara. Musiikkiharrastuksen ohella hän oli myös lahjakas piirtäjä. Ennen siirtymistään musiikkimaailmaan hän työskenteli kultasepänliikkeen myyjänä ja Hotelli Vaakunan pääkassana Helsingissä.[1]

Laulajanura alkoi solistina Helge Pahlmanin orkesterissa vuonna 1957 ja samana vuonna Karpiomaa voitti iskelmälaulukilpailut Helsingin työväentalolla. Voiton jälkeen laulaja sai kiinnityksen Scandian tuotantopäällikkönä uraansa aloitelleen Jaakko Salon orkesterin solistiksi Brita Koivusen ja Annikki Tähden rinnalle. Hän keikkaili viikonloppuisin, mutta työskenteli edelleen arkisin myyjänä Forumin äänilevyliikkeessä. Ensimmäinen single Delfiinipoika / Maruzzella levytettiin Scandialle vuonna 1957 ja se oli suuri menestys. Muita tunnetuimpia levytyksiä olivat Tango notturno (1958), Vanha musta (1960) ja Novgorodin ruusu (1961).[1]

Seija Karpiomaan ura jäi verrattain lyhyeksi, sillä hän lauloi enemmänkin harrastuksekseen ja omaksi ilokseen. Hän ei missään vaiheessa suunnitellut ammattimaista iskelmätähden uraa eikä keikkailu pidemmän päälle jaksanut innostaa. Viimeiseksi levytykseksi jäi Kuutamolla, jonka George de Godzinsky sävelsi Tabe Slioorista kertovaan elokuvaan Se alkoi omenasta vuonna 1962. Karpiomaa oli myös itse mukana muutamassa elokuvassa vuosina 1959–1960.[2]

Seija Karpiomaan elämää alkoi 1990-luvun lopulla varjostaa vakava sairaus, joka osoittautui munuaissyöväksi. Viimeiset kolme vuotta hän oli pysyvässä sairaalahoidossa ja hän menehtyi vain vajaata viikkoa ennen 70-vuotissyntymäpäiväänsä.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD-kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Delfiinipoika / Maruzella (1957)
  • Muistojen virta / Tummia ruusuja (1957)
  • Maria dolores / Vanha mustalainen (1958)
  • Tango notturno / Nukkuos rakas (1958)
  • Olet kohtaloni / Valkoisia sireenejä (1958)
  • Sataman valot / Särkyneen toiveen katu (1959)
  • Kitarani soi hiljaa / Siipirikko (1960)
  • Vanha musta / Unta pustan nähdä tahdon (1960)
  • Kun liekki sammuu / Seison sateessa (1960)
  • Sydämen sävel (Seija Karpiomaa) / Tuo tumma ilta lokakuun (Vieno Kekkonen) (1960)
  • Novgorodin ruusu / O canganceiro (1961)
  • Kuutamolla / Ihmeellinen yö (1962)

EP-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muistojen virta (Seija Karpiomaa) / Tummia ruusuja (Seija Karpiomaa) / Kuutamossa sulle laulan (Sing Song Sisters) / Tupa Kanadassa (Sing Song Sisters) (1957)
  • Maria dolores / Olet kohtaloni / Valkoisia sireenejä / Vanha mustalainen (1958)
  • Tango notturno (Seija Karpiomaa) / Nukkuos rakas (Seija Karpiomaa) / Ensi kerran (Annikki Tähti) / Hawaijin unelmia / (Annikki Tähti) (1958)
  • Muistelo (Seija Karpiomaa) / Tulipunaruusut (Seija Karpiomaa) / Pieni polku (Annikki Tähti) / Suurin onni (Kipparikvartetti) / Valkea satu (Annikki Tähti) (1959)
  • Saaristolaishakkailu (Seija Karpiomaa) / Amalia (Kipparikvartetti)/ Erokirje heilille (Kipparikvartetti) / Heilini sinisistä silmistä (Veikko Tuomi) / Luutnantin sydän (Eino Virtanen) / Rakkauden valtakunta (Veikko Tuomi) (1959)
  • Sataman valot (Seija Karpiomaa) / Särkyneen toiveen katu (Seija Karpiomaa) / Kuinka paljon rakkautta (Brita Koivunen) / Äidin tyttö (Brita Koivunen) (1959)
  • Suo sana vain (Seija Karpiomaa) / Usein itken illoin (Seija Karpiomaa) / Kaunis satu vain (Annikki Tähti) / Kaunis valhe (Annikki Tähti) / Revontulten maa (Annikki Tähti) (1959)
  • Vain hiukan (Seija Karpiomaa) / Lasisydän (Brita Koivunen) / Niin rakastunut sinuun (Vieno Kekkonen) / Punaiset purjeet (Annikki Tähti) (1959)
  • Kun liekki sammuu (Seija Karpiomaa) / Seison sateessa (Seija Karpiomaa) / Ikävä (Kauko Holm) / Lennä mun lempeni laulu (Kauko Holm) (1960)
  • Neiti neiti / O canganceiro / Unta pustan nähdä tahdon / Vanha musta (1961)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Latva & Tuunainen, s. 166–167.
  2. http://www.elonet.fi/name/he4yde/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]