Maunu Mikael Kohijoki (26. syyskuuta1923Huittinen – 24. tammikuuta2008Pori) oli suomalainenkokoomuksen kansanedustaja. Kohijoki syntyi Huittisissa ja hänen vanhempansa olivat maanviljelijät Viljo Valfrid Kohijoki ja emäntä Lyydia Maria Kohijoki (o.s. Kärkäs). Maunu Kohijoki toimi sittemmin Porin kunnan- ja kirkkovaltuustossa. Kansanedustaja hän oli vuosina 1987−1995 ja presidentin valitsijamies vuonna 1988.
Koulutukseltaan Kohijoki oli poliisi ja toimi vuosina 1963–1986 komisariona liikkuvassa poliisissa. Hän kirjoitti liikenneturvallisuudesta lehtiin ja teki asiasta esityksiä televisioon. Sotilasarvoltaan Kohijoki oli kersantti. Hän osallistui jatkosotaan vuonna 1941 ja haavoittui Tolvajärvellä vuonna 1944.
Kohijoki suoritti vuonna 1962 peräti kolme tutkintoa, poliisipäällystön virkatutkinnon, Helsingin yliopistossa hän suoritti oikeuslääkeopin ja oikeuspsykiatrian kurssin. Liikenneturvallisuus oli varsin tärkeä asia Kohijoelle, vuosina 1969–1987 hän toimi Vakavien liikennevahinkojen tutkijalautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana Satakunnassa. Tultuaan vuonna 1987 valituksi eduskuntaan, Kohijoki oli liikennevaliokunnan jäsen lähes koko kansanedustajan uransa ajan, vuosina 1987–1994.
Kohijoki avioitui vuonna 1961 peruskoulunopettaja Eliisa Kohijoen, o.s. Saari, kanssa. Maunu ja Eliisa Kohijoen ainoaksi jäänyt lapsi, vuonna 1969 syntynyt poika on varatuomari Heikki Mikael Kohijoki. Heikki Kohijoki valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1995 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1996. Hän on toiminut aikaisemmin muun muassa. vuosina 1997–2000 Tullihallituksessa tullisihteerinä sekä tullissa tulliylitarkastajana. Vuodesta 2006 alkaen hän toimi vajaan 10 vuoden ajan Puolustusvoimissa sotilaslakimiehenä. Vuonna 2013 hän aloitti apulaissyyttäjänä Länsi-Uudenmaansyyttäjänvirastossa Espoon päätoimipaikassa, jossa toimii nykyisin aluesyyttäjänä.
