Kalervo Kummola
Kalervo Juhani Kummola (s. 21. marraskuuta 1945 Raisio) on suomalainen jääkiekkovaikuttaja ja entinen kansanedustaja.
Suomen jääkiekkoliiton hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 1975, varapuheenjohtaja 1990–1997 ja puheenjohtaja 1997–2016.[1] Hän on toiminut Suomen edustajana Kansainvälisen jääkiekkoliiton liittokokouksissa vuodesta 1976.[2] IIHF:n hallitukseen hän nousi vuonna 1998 ja on toiminut IIHF:n varapuheenjohtajana vuodesta 2003.[1]
Sisällysluettelo
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulutukseltaan Kummola on merkonomi (1965). Keskikoulun hän suoritti vuonna 1963. Kummola pelasi jääkiekkoa maalivahtina Turun alasarjajoukkueissa vuoteen 1967 asti.[3] Kummola on pelannut jalkapalloa Åbo IFK:n reservijoukkueessa.[4] Sotilasarvoltaan hän on reservin majuri.[5]
Kummola äänestettiin Jääkiekon SM-liiga:n ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi vuonna 1975.[2] Vuonna 1987 Kummola ryhtyi toisena perustajista tuotantoyhtiö VipVisionin toimitusjohtajaksi. Se tuotti muun muassa Hockey Night-ohjelmaa.[2] Vuonna 1988 hän osti liigasta pudonneen, talousvaikeuksissa olleen Jokerit ja houkutteli Hjallis Harkimon mukaan Jokereihin vuonna 1990.[2] Kummola oli seuran pääomistaja vuosina 1988–1991 ja hallituksen jäsen vuoteen 2002.[1]
Kummola on toiminut Tampereen kaupunginvaltuustossa 15 vuotta ja Kokoomuksen kansanedustajana yhden kauden.[2] Hän toimi Tampere-talon toimitusjohtajana vuodesta 2004 vuoteen 2011.[6] Kummola oli yksi Tampere Unitedin perustajista ja omistajista.[4] Hän oli vuonna 1979 perustamassa Suomen Jääkiekkomuseota, joka aateloi hänet Jääkiekkoleijonaksi numerolla 106 vuonna 1996[1].
Jääkiekon MM-kisoissa 2012 kohua herätti paloturvallisuuteen vedoten yleisöstä poistetut Kalervo Kummolan vastaiset lakanat ja niiden heiluttajat.[7]
Toimittaja Pentti Sainio julkaisi vuonna 2014 kirjan Kummolan kääntöpiiri, jonka mukaan Kalervo Kummola muun muassa oli voimakkaasti mukana Hartwall-areenan eri vaiheissa.[8]
Kalervo Kummola ajaa nuuskan täyskieltoa jääkiekkoilun piirissä. Suomen jääkiekkoliitto on jo säännöissään kieltänyt kaikki tupakkatuotteet pelaajien ja toimitsijoiden tiloissa.[9]
Huhtikuussa 2016 Kummolalle myönnettin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.[10]
Kesäkuussa 2016 Kummolalle myönnettiin pääkonsulin arvonimi.[11]
Luottamus- ja työtehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja 2003–
- Tampere Unitedin hallituksen jäsen 2007–
- Tampere-talon Toimitusjohtaja 2004-2011
- Suomen Olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja 27.10.2004–
- Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja 1997–2016
- Suomen Jääkiekkoliiton hallituksen jäsen 1975–
- Jääkiekon Euroopan liigan varapuheenjohtaja
- Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen 14.6.1993–17.11.2004
- Kokoomuksen kansanedustaja 1999–2003
- Suomen Jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja 1990–1997
- Vuoden 1997 MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja
- Jääkiekon SM-liigan toimitusjohtaja 1975–1987
- Suomen Jääkiekkoliiton määräaikainen toimitusjohtaja 1983–1984
- TPS:n markkinointipäällikkö 1974–1975
- Kiekko-67:n perustaja, puheenjohtaja 1967–1977
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Jääkiekkoleijonat Kalervo Kummola Suomen jääkiekkomuseo.
- ↑ a b c d e Kalervo Kummola osaa käskeä mutta myös hymyillä kauniisti HS.fi. 2.3.2013. Helsingin Sanomat Kuukausiliite.
- ↑ Harju, Rauno: Mies myrskynsilmästä. Jääkiekkolehti, 1995, nro 9, s. 67.
- ↑ a b Silvennoinen, Santtu: Pallo haltuun!. Iltalehti, 2009, nro 13.8., s. 10.
- ↑ Kummola, Kalervo Juhani Kokoomus.
- ↑ Kalervo Kummola jättää Tampere-talon toimitusjohtajan tehtävät Aamulehti.fi. 24.5.2011.
- ↑ Kummola-lakanoitten kanssa ottelua seuranneita poistettiin Areenalta - katso kuvasarja Iltasanomat.fi. 6.5.2012.
- ↑ Kummola-kirjan kirjoittaja: Käsittämättömän rajuja toimia Yle.fi. 3.4.2014.
- ↑ Jaakko Parkkinen: Kummolan ajama nuuskakielto näkyy jo Kiekkoliiton omissa säännöissä YLE Urheilu. 5.11.2015. Viitattu 5.11.2015.
- ↑ Pekka Lassila: Presidentti Niinistö myöntää Kalervo Kummolalle urheilun suuren ansioristin Aamulehti. 8.4.2016. Viitattu 8.4.2016.
- ↑ Tasavallan presidentti myönsi 66 arvonimeä (Tasavallan presidentin esittely 17.6.2016) 17.6.2016. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 18.6.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sainio, Pentti: Kummolan kääntöpiiri. Urheiluviihteen kulissien takaista peliä. Helsinki: Into, 2014. ISBN 978-952-264-279-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kummolan tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Kalervo Kummola Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Eero Akaan-Penttilä | Pirjo-Riitta Antvuori | Kaarina Dromberg | Leena Harkimo | Olli-Pekka Heinonen (1999–2002)1 | Pertti Hemmilä | Anne Holmlund (2002–)1 | Jyri Häkämies | Timo Ihamäki | Ville Itälä | Ilkka Kanerva | Seppo Kanerva (1999–2002)2 | Kari Kantalainen | Juha Karpio | Marjukka Karttunen | Jyrki Katainen | Paula Kokkonen | Riitta Korhonen | Jari Koskinen | Kalervo Kummola | Pekka Kuosmanen | Esko Kurvinen | Jouni Lehtimäki | Suvi Lindén | Markku Markkula | Hanna Markkula-Kivisilta | Pertti Mäki-Hakola | Olli Nepponen | Sauli Niinistö | Tuija Nurmi | Maija Perho | Sirpa Pietikäinen | Kirsi Piha | Pekka Ravi | Petri Salo | Sari Sarkomaa | Kimmo Sasi | Timo Seppälä | Juhani Sjöblom | Marja Tiura | Martti Tiuri | Irja Tulonen | Riitta Uosukainen | Raija Vahasalo | Jari Vilén | Lasse Virén | Ben Zyskowicz
1 Olli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
2 Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
