Heikki Savolainen (urheilija)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Savolainen nojapuilla Los Angelesin kesäolympialaisissa 1932.
Savolainen nojapuilla Los Angelesin kesäolympialaisissa 1932.
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 1948 hevonen
Kultaa Kultaa Lontoo 1948 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1932 rekki
Pronssia Pronssia Amsterdam 1928 hevonen
Pronssia Pronssia Los Angeles 1932 moniottelu
Pronssia Pronssia Los Angeles 1932 nojapuut
Pronssia Pronssia Los Angeles 1932 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Berliini 1936 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Helsinki 1952 joukkuekilpailu
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pariisi 1931 (epäv.) moniottelu
Kultaa Kultaa Pariisi 1931 (epäv.) rekki
Hopeaa Hopeaa Basel 1950 joukkuekilpailu
Telinevoimistelun olympiamitalisti, lääkintämajuri Heikki Savolainen sotatehtävissä joukkosidontapaikalla vuonna 1943.

Heikki Ilmari Savolainen (28. syyskuuta 1907 Joensuu[1]29. marraskuuta 1997 Kajaani) oli lääkäri ja yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista telinevoimistelijoista, kaksinkertainen olympiavoittaja. Olympiauransa aikana Savolainen voitti yhdeksän mitalia: kaksi kultamitalia, yhden hopean ja kuusi pronssia. Hän oli myös voimistelun epävirallinen maailmanmestari vuodelta 1931.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savolaisen vanhemmat olivat Otto Savolainen ja Hilja Sofia Kaskinen ja puoliso vuodesta 1033 Aune Mirja Karhumäki. Savolainen pääsi ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1927 ja valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta vuonna 1931. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 1939.[1] Savolainen asui 1930-luvulla muun muassa Helsingissä, Hyvinkäällä, Vaasassa ja Vierumäellä. Hän palveli talvisodassa pataljoonanlääkärinä ja jatkosodassa lääkintämajurin (1941) arvoisena kenttäsairaalan päällikkölääkärinä. Savolaiselle myönnettiin sota-ansioista VR 3 tl.k. vuonna 1943 ja reservin lääkintäeverstiluutnantin arvo vuonna 1966.

Sotien jälkeen hän aloitti kaupunginlääkärinä Kajaanissa, jossa hän toimi eläkkeelle siirtymisensä saakka. Savolainen oli lääkintöneuvos ja hänet vihittiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden kunniatohtoriksi 1982. Hänelle on myönnetty lisäksi Suomen urheilun suuri ansioristi. Savolainen on haudattu perhehautaan Kajaanin hautausmaalle. Hänelle pystytettiin 28. syyskuuta 2007 muistomerkki Kajaanin Rantapuistoon. [2] Kajaanin varuskunnan urheilutalo- ja uimahallirakennus Hoikankankaalla on nimetty hänen etunimensä mukaan Heikinhalliksi.

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savolaisen kilpailu-ura huipulla kesti kuusi olympiadia, kaikkiaan 24 vuotta eli vuodet 19281952. Amsterdamissa 1928 hän voitti pronssia hevosella, mikä oli Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen henkilökohtainen voimistelumitali. Samoin hänen viimeinen mitalinsa oli pronssinen kotikisojen joukkuekilpailussa kaikkien aikojen vanhimpana voimistelumitalistina (44-vuotiaana) voitettu. Savolainen vannoi myös olympiavalan Helsingin olympialaisten avajaisissa 1952. Yhdessä Harri Kirvesniemen, Merlene Otteyn, Aleksei Nemovin ja Franziska van Almsickin kanssa Savolaisella on ennätykselliset kuusi olympiakisojen pronssimitalia.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksi olympiakultaa Lontoo 1948 (joukkuekilpailu, hevonen)
  • Olympiahopeaa Los Angeles 1932 (rekki)
  • Olympiapronssia Amsterdam 1928 (hevonen), Los Angeles 1932 (moniottelu, nojapuut ja joukkuekilpailu), Berliini 1936 (joukkuekilpailu) ja Helsinki 1952 (joukkuekilpailu)
  • Lisäksi olympiakisoissa neljäs rekillä 1952, viides joukkuekilpailussa 1928, nojapuilla 1948 ja rekillä 1952 sekä kuudes moniottelussa 1928 ja permannolla 1932

Los Angelesin kisoissa 1932 Savolainen ja Einari Teräsvirta sijoittuivat rekillä samoilla pisteillä toiseksi. Suomen joukkue päätti antaa hopeamitalin Savolaiselle ja pronssin Teräsvirralle. Lontoossa 1948 Savolainen jakoi hevosella kullan tasapistein Veikko Huhtasen ja Paavo Aaltosen kanssa.

  • Epävirallisissa, Kv. voimisteluliiton FIG:n 50-vuotisjuhlien kunniaksi pidetyissä MM-kilpailuissa Pariisissa 1931 kaksi kultaa (moniottelu ja rekki)
  • MM-hopeaa Basel 1950 (joukkuekilpailu)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 579. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Museoviraston lausuntoja -tiedote 31/2007.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marttinen, Eero: Heikki Savolainen: Voimistelun jättiläinen. WSOY, Helsinki. 2006. ISBN 951-0-32236-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heikki Savolainen (urheilija).