Siiri Rantanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siiri Rantanen

Siiri-Rantanen.jpg

Henkilökohtaiset tiedot
Syntymäaika 14. joulukuuta 1924 (ikä 93)
Syntymäpaikka Tohmajärvi, Suomi
Uran tiedot
Seura Wärtsilän Teräs
Joensuun Kataja
Lahden Hiihtoseura
Pertunmaan Ponnistus
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Naisten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Cortina 1956 3 × 5 km
Pronssia Pronssia Oslo 1952 10 km
Pronssia Pronssia Squaw Valley 1960 3 × 5 km
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Falun 1954 10 km
Hopeaa Hopeaa Falun 1954 3 × 5 km
Hopeaa Hopeaa Lahti 1958 3 × 5 km
Pronssia Pronssia Lahti 1958 10 km
Pronssia Pronssia Zakopane 1962 3 × 5 km

Siiri Johanna ”Äitee” Rantanen (o.s. Lintunen; s. 14. joulukuuta 1924 Tohmajärvi) on suomalainen maastohiihtäjä, joka sai urallaan kolme olympiamitalia ja viisi MM-mitalia. Talviolympalaisissa 1956 hän oli voittamassa viestin olympiakultaa. Rantanen edusti uransa parhaat vuodet Lahden Hiihtoseura ja hiihti arvokisamitalien lisäksi muun muassa 11 Suomenmestaruutta. Hänet valittiin neljä kertaa Vuoden naisurheilijaksi ja uran jälkeen Suomen urheilun Hall of Fameen.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siiri Lintunen syntyi Tohmajärvellä, ja hänne vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Lintunen ja emäntä Anna Puustinen.[1] Sodan takia perhe lähti itärajan tuntumasta evakkoon.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpauran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantanen aloitti hiihtouransa Wärtsilän Teräksessä ja sai ensimmäisen hiihtopalkintonsa vuonna 1944 Teräksen järjestämästä kansallisesta kilpailusta.[2] Vuoden 1946 SM-kilpailut olivat ensimmäiset, joihin Rantanen osallistui. Hän sijoittui 10 kilometrillä 12:nneksi.[1] Rantanen hiihti 1951 Tyyne Widemanin jälkeen toiseksi Ruotsin hiihtokilpailuissa Sundsvallissa 10 kilometrillä.[3]

Olympia- ja maailmanmestaruusmitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantanen edusti parhaimmat kilpavuotensa Lahden Hiihtoseuraa. Naisten hiihto hyväksyttiin vuoden 1952 talviolympialaisiin. Naiset hiihtivät tuolloin vain 10 kilometriä, mutta neljä vuotta myöhemmin mukana oli myös viestihiihto. Oslon olympialaisten naisten 10 kilometrillä Suomi otti kolmoisvoiton. Rantanen sijoittui kolmanneksi Lydia Widemanin ja Mirja Hietamiehen jälkeen.[1]

Hiihdon MM-kilpailuissa 1954 Rantanen sijoittui hopealle sekä 10 kilometrillä että viestissä. Cortinan olympialaisissa 1956 Rantanen oli voittamasa Sirkka Polkusen ja Mirja Hietamiehen kanssa viestin olympiakultaa.[1] Rantanen hiihti 3x5 kilometrin viestin ankkuriosuuden. Hän ratkaisi kultamitalin, kun hän onnistui ottamaan kuusi sekuntia ennen matkaan lähteneen venäläisen Radja Jerošinan kiinni ja ohittamana hänet viimeisessä nousussa. Rantanen hiihti olympialiaissa myös 10 kilometrin, jolla hän sijoittui viidenneksi.[4]

Hiihdon MM-kilpailuissa 1958 Rantanen voitti hopeaa viestissä ja pronssia 10 kilometrillä. Lahden järjestämissä kilpailuissa Rantanen tavoitteli tosissaan 10 kilometrin maailmanmestaruutta, mutta hän jäi suksien epäonnistuneen voitelun takia pronssille. Squaw Valleyn olympialaisissa 1960 hän oli viestihiihdossa pronssilla, samoin MM-kilpailuissa 1962.[1]

Kilpauralta kuntourheilijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantanen edusti uransa viimeiset vuodet Pertunmaan Ponnistajia. Hän oli talvella 1962 kieltäytynyt edustamasta LHS:n viestijoukkuetta SM-kilpailuissa. Seuran muut hiihtäjät olivat toivoneet Rantasen antaman heille mahdolllisuuden hiihtää joukkueessa. Rantanen suostui tähän, sillä hän tiesi voittavansa mitaleja muilta matkoilta.[4] LHS voitti viestihiihton, mutta seura määräsi silti Rantasen kilpailukieltoon. Hän erosi tämän jälkeen lahtelaisseurasta ja siirtyi Pertunmaan Ponnistajiin.[1]

Rantanen voitti urallaan yhteensä 11 Suomenmestaruutta. Lisäksi kovakuntoinen ja monipuolisesti harjoitellut Rantanen voitti 1960-luvulla Suomenmestaruuden myös maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä. Vuoden naisurheilijaksi hänet valittiin 1954, 1956, 1958 ja 1959.[1]

Rantanen hiihti kilpaa pitkään, sillä hän osallistui vielä vuoden 1969 SM-kilpailuihin. 44-vuotias Rantanen sijoittui 5 kilometrillä seitsemänneksi. Hän palasi kilpakuntoilijana radalle, kun 75 kilometriä pitkä Finlandia-hiihto aloitettiin 1970-luvun puolivälissä. Rantanen oli Finlandia-hiihdon nopein nainen sekä 1976 että 1977, jolloin hän oli jo 52-vuotias. Hän hiihti viimeisen täysmittaisen Finlandiansa 71-vuotiaana vuonna 1996.[1]

Perhe ja ammatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siiri Rantanen oli naimisissa varastonhoitaja Kalervo "Kalle" Rantasen kanssa (k. 2004). Heillä on kaksi lasta, vuonna 1946 syntynyt Martti ja vuonna 1949 syntynyt Aarre.[1] Rantanen sai lisänimensä ”Äitee”, sillä hän oli 1950-luvulla jo perheenäiti, mikä oli tuohon aikaan naisurheilullista poikkeuksellista.[5] Työuransa Rantanen teki huonekaluverhoilijana.[1]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siiri Rantasen patsas Lahden urheilukeskuksessa

Lahden kaupunginhallitus myönsi hänelle 1. marraskuuta 1995 Lahti-mitalin numero 35.[6] Vuonna 2000 hän sai Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon.[7] Vuonna 2009 Rantaselle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.[8] Rantanen valittiin 2012 Suomen urheilun Hall of Fameen,[9] ja vuonna 2017 hänet palkittiin Suomen urheilugaalassa Elämänura-palkinnolla.[10]

Vuonna 2015 hän sai täyden urheilijaeläkkeen ensimmäisenä Suomessa.[11] Rantanen hiihti Lahden MM-kisoissa kunniakierroksen vuonna 2017, jolloin hän oli 92-vuotias.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Rantanen, Siiri (1924–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Arponen: Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
  2. a b Stubin, Teemu: Tässä on Siiri Rantasen ensimmäinen hiihtopalkinto Iltalehti. 14.12.2014. Alma Media Oyj. Viitattu 6.12.2017.
  3. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 349. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  4. a b Stubin, Teemu: Äitee ei unohdu - eikä unohda Iltalehti. 14.12.2014. Alma Media Oyj. Viitattu 6.12.2017.
  5. Siiri Rantanen (s. 14.12.1924) Suomen urheilun Hall of Fame. Urheilumuseo. Viitattu 6.12.2017.
  6. Äitee - Suomen hiihtokuningatar Siiri Rantanen
  7. Pro Urheilu -palkinnot jaettu
  8. "Äitee" Rantaselle merkittävä kunnianosoitus 27.3.2009. YLE. Viitattu 28.3.2009.
  9. Hall of Fame täydentyi neljällä nimellä Yle Urheilu. 16.1.2012. Yleisradio. Viitattu 6.12.2017.
  10. Husu, Atte: Siiri ”Äitee” Rantanen, 92, sulatti Urheilugaalan yleisön sydämet juhlapuheellaan: ”Menohalut ovat kovat” Ilta-Sanomat. 17.1.2017. Sanoma. Viitattu 6.12.2017.
  11. Parkkinen, Jaakko: Ensimmäiset urheilijaeläkkeet myönnettiin - lista täynnä legendoja 23.7.2015. Yle. Viitattu 19.1.2017.
  12. Olympiavoittaja Siiri Rantanen palaa MM-kisaladulle: "Kunhan näkevät, että olen vielä elossa" yle.fi. Viitattu 3.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]