Heikki Silvennoinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heikki Silvennoinen
Heikki Silvennoinen Kiuruvedellä Kiuruveden Iskelmäviikolla heinäkuussa 2007
Heikki Silvennoinen Kiuruvedellä Kiuruveden Iskelmäviikolla heinäkuussa 2007
Syntymäaika 27. huhtikuuta 1954 (ikä 64)
Syntymäpaikka Kiviapaja, Sääminki
Oikea nimi Heikki Johannes Silvennoinen
Ammatti kitaristi, laulaja, näyttelijä
Merkittävät roolit Useita rooleja
(Kummeli)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Heikki Johannes Silvennoinen (s. 27. huhtikuuta 1954 Kiviapaja, Sääminki[1]), lempinimeltään Kangasalan Clapton,[2] on suomalainen kitaristi, laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä. Silvennoinen tunnetaan parhaiten televisiosarjasta Kummeli, joka alkoi vuonna 1991.[2] Kummeli-sketsiviihdesarjassa hän on mukana sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana.

Heikki Silvennoinen omistaa oman tuotantoyhtiön Pirkka-Hämeen Apina & Gorilla Oy. Timo Kahilaisen kanssa hän omistaa Kummeli-tuotantojen takana olevan Porkkana Ryhmä Oy:n. Porkkana Ryhmä Oy on televisiotuotantojen lisäksi tuottanut mainoselokuvia.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet

Heikki Silvennoinen sai kolmevuotislahjaksi punaisen lelukitaran. Ensimmäisen akustisen Landola-merkkisen kitaran hän sai isältään 13-vuotiaana.[3] Silvennoinen sahasi Landolan kahtia ja yritti tehdä siitä sähkökitaran. Äiti osti sittemmin pojalle Kent-merkkisen kitaran. Äiti ja isoäiti kannustivat Heikkiä kitaransoittamiseen.[4]

Tabula Rasa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvennoinen soitti 1972–1977 toimineessa Tabula Rasa -yhtyeessä,[2] joka oli tunnetuimpia progressiivisen rockin edustajia Suomessa. Tabula Rasan debyyttilevyn aikoihin Silvennoiselle alkoi selkiytyä, että hänen tulisi keskittyä musiikkiin elämässään. Silvennoista ei ole totuttu myöhemmin liittämään progeen, mutta Tabula Rasan riveissä hän sävelsi useimmat yhtyeen kappaleista.

Tabula Rasa pääsi vuonna 1973 lämmittelemään Wigwamia ja teki sen jälkeen kaksi albumia Love Recordsille studiossa Tukholmassa. Näihin aikoihin alkoi yleisestikin Suomirockin ja Manserockin nousu. Tabula Rasa kuitenkin hajosi 1977 elämänkatsomuksellisiin ristiriitoihin.[2]

Tabula Rasan jälkeen hän on toiminut tuottajana useiden eri artistien levyillä vuosien varrella. Äänittäjän ammattitaidon hän hankki 1970-luvun lopulla Tampereen Kyttälänkadun kellarissa sijainneessa studiossa.[2]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Silvennoinen oli ollut Tabula Rasan kantavia voimia, häntä kiinnosti enemmän blues-pohjainen rock, jota hän ryhtyi soittamaan 1980-luvulla yhtyeissä Frendz ja Catwalk ja Q.Stone.[2] Viimeksi mainitun hän perusti vuonna 1987 yhdessä Mikko Kuustosen, Mikko Löytyn ja Sakari Löytyn kanssa. Q.Stone julkaisi kaikkiaan neljä albumia.

Mikko Kuustonen jätti yhtyeen kolmannen levyn jälkeen vuonna 1993 ja keskittyi soolouraansa. Silvennoinen osallistui Kuustosen 1990-luvun soololevyille kitaristina lukuun ottamatta vuonna 1992 julkaistua Abrakadabraa. Silvennoinen soitti myös useita kitaraosuuksia 1980-luvun alussa tamperelaisen rokkipappi Tarvo Laakson albumille Sähköpaimen (1981). Muun muassa Laakson kappaleen Krusifiksin juurella kitarasoolot ovat Silvennoisen käsialaa.

Silvennoisen kitarana ennen 1990-lukua oli Gibson Les Paul 1957.[5]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa Silvennoinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa itseironisesti nimettynä Mature And Cool. Se sisälsi hänen omia kappaleitaan ja cover-version Creamin tunnetuksi tekemästä, Blind Willie Reynoldsin kappaleesta ”Outside Woman Blues”. Silvennoisen toinen levy ”Bobcat” ilmestyi vuonna 1997. Sen tunnetuimpia raitoja olivat hänen oma kappaleensa ”Sun Don’t You Shine” sekä Jimi Hendrixin säveltämä kappale ”Fire”.

Levyn kannessa Silvennoinen esitti kiitoksensa idoleilleen Peter Greenille, Eric Claptonille, Jimi Hendrixille ja Stevie Ray Vaughanille (joista hän on tavannut Claptonin ja Vaughanin).

Vuodesta 1993 Silvennoisen kitarana on ollut Matti Nevalaisen tekemä Flying Finn -merkkinen sähkökitara.[6][7]

Seuraava levy, “Sweet Surrender”, ilmestyi kahden vuoden päästä 1999.

2000-luku

Vuonna 2000 Silvennoinen julkaisi omalla levymerkillään ”Blues Blue Sky” -levyn, jossa hän versioi tuttuja blues-klassikoita. Vuoden 2003 albumilla “Miehet kaatuu” Silvennoinen laulaa ensimmäistä kertaa suomeksi. Viimeisin Heikki Silvennoisen albumi on vuonna 2010 julkaistu Peace of Mind, jolla laulukieli on palannut englanniksi. Rumban haastattelussa 2014 Silvennoinen puhuu suhteestaan bluesiin seuraavasti:[8]

”Blues on yksinkertaista musiikkia, jota on vaikea soittaa. Pitää unohtaa turhat tekniset hienoudet, pistää silmät kiinni ja antaa fiiliksen viedä. Proge oli välivaihe elämässäni, kun taas blues on musiikkia, josta aloitin.”


Kummeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummeli-televisiosarja syntyi alun perin kokeiluvideon perusteella[2] yhdessä Olli Keskisen kanssa. Silvennoisella oli ryhmässä eniten erilaisia roolihahmoja (esimerkiksi Mauno Ahonen, Martti Mielikäinen, metallimies Matti Näsä, puutyön opettaja Harri ”Höylä” Soikkeli, hevikitaristi Pertti “Speedy” Keinonen ja Jaakko Parantainen).

Sketseissä hänet nähtiin erityisesti Timo Kahilaisen aisaparina. Silvennoinen arvioi sarjan suosion johtuneen siitä, että Suomessa oli siihen aikaan tilausta “pöhköhuumorille”. Helsingin Sanomien haastattelussa 2014 hän sanoi rooleistaan seuraavaa:[2]

Olen ollut aina kova pelleilemään, ja näin se kostautui. Muusikon ja koomikon roolit eivät ole silti niin erilaisia: kyse on eläytymisestä, improvisoinnista, esiintymisestä sekä tarkasta ajoituksesta.

1990-luvulla Kummelin suosion ollessa suurimmillaan, Silvennoista hämmästytti se, että valtaosalla sen katsojista ei ollut aavistustakaan hänen kitaristinkyvyistään.[2]

”Yllätin tuplasti, kun musiikki-ihmisillä ei ollut tietoa humoristisesta puolestani.”

Kummeli on jatkanut olemassaoloaan elokuvien ja televisio-ohjelmien muodossa ja Silvennoinen on ollut mukana keskeisenä hahmona ryhmän kaikissa vaiheissa. Paras Kummelisketsi on Silvennoisen mukaan ”Ladojen kokoontumisajot”, koska sen innoittamana ruvettiin pitämään oikeita Ladojen kokoontumisajoja.

Silvennoinen on myös sanonut, että hän on saanut parhaat Teosto-tulonsa Kummeli-hahmo Matti Näsän kappaleesta “Jumankauta juu nääs päivää”, joka on hänen mukaansa ”sävelletty, sanoitettu, sovitettu ja varmaan nauhoitettukin 20 minuutissa”.

Huolimatta suosiosta Silvennoinen on kuitenkin vielä 1990-luvun puolivälin jälkeen ansainnut rahaa talonmiehen töitä tekemällä.lähde?

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa perustettiin Suomi-bluesin “superyhtyeSF-Blues. Se alkoi Silvennoisen, Pepe Ahlqvistin ja Dave Lindholmin yhteisprojektina, jossa bassoa soitti Mikko Löytty ja rumpuja Jani Auvinen. He tekivät yhdessä levyn, jossa oli noin kolmasosa kunkin johtohahmon sävellyksiä. SF-Blues kiersi Suomea yli 40 keikan verran vuonna 2002. Seuraavana vuonna Lindholmin paikalle tuli Erja Lyytinen ja SF-Blues alkoi toimia Silvennoisen ja Ahlqvistin yhtyeenä, johon kutsutaan vuorollaan aina uudet vierailijat.

Vuonna 2004 yhtye oli tauolla, mutta 2005 vierailijoiksi kutsuttiin Jukka Tolonen ja Mikko Kuustonen, joiden kanssa myös tehtiin levy Joutomailla. Nyt vierailijoina olivat Eero Raittinen ja Jukka Gustavson. Silvennoinen lainasi myös äänensä Autot-elokuvan Martille sekä Karvakamujen metsänvartija Mäntylälle.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvennoinen on ollut naimisissa kaksi kertaa ja hänellä on viisi lasta.[9] Avioliitto Tiina Keskisen kanssa solmittiin 1983.[10] Avioliitosta Toni Lähteenmäen kanssa 1998—2008 hänellä on kaksi 1992 ja 1995 syntynyttä poikaa.[11]

Helsingin Sanomien 60-vuotishaastattelussa vuonna 2014 Silvennoinen kertoi olleensa raittiina jo 20 vuotta:[2][12]

Viinasta oli kehkeytymässä minulle vakava ongelma, mutta onneksi sain lopetettua kokonaan. Kahteenkymmeneen vuoteen en ole juonut mitään, ilman tupakkaa olen ollut kymmenen.


Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säveltäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Elokuva Rooli
1995 Kummeli Stories useita rooleja ¹ ²
1997 Kummeli Kultakuume Elmeri Hautamäki / Kyrpä-Jooseppi
1998 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Pertti ”Speedy” Keinonen
2006 Kummelin Jackpot Pertti ”Pera” Järvelä ²
2008 Kummeli Alivuokralainen Pauli Bergström ²
2009 Ralliraita Seppo ”Sladi” Pesonen ¹
2011 Roskisprinssi Saastamoinen
Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri Heimo Kakelberg / sotilas
2013 Vuonna 85 Iso G
2014 Kummeli V Monkki Mähönen / Antti / Arvo Hakala / Hesekiel Toukka / Make / Barock / Bill Excalibur ¹ ²
2015 Risto Räppääjä ja Sevillan saituri Risto vanhana

¹ myös käsikirjoittajana, ² säveltäjänä

Televisioelokuvat
Vuosi Elokuva Rooli
2003 Beatlehem herrasmies
2004 Nyrölä 3 poliisi Virtanen
Televisiosarjat
Vuosi Sarja Rooli
1991–1992 Q-Klubi yhtyeen jäsen
1991–2004 Kummeli useita rooleja ¹ ² ³
1996 Lihaksia ja luoteja Pyykkö ¹ ² ³
Kummeli Stories useita rooleja ¹ ³
1996–1997 Fakta homma Erkkilä (vieraileva näyttelijä jaksoissa Vetää hapoille taas ja Rakkautta ja rasvasoluja)
1997 Aatami & Beetami useita rooleja ¹
1998 Lääkärit tulessa Väinö Kärsäkäs ³
1999, 2009–2010, 2015 Herra Heinämäen Lato-orkesteri useita rooleja
1999 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies Pertti ”Speedy” Keinonen
2000–2001 Mankeli useita rooleja ¹ ² ³
2002 Jurismia! useita rooleja, Kalervo Kolli
2003 Kaverille ei jätetä Martti Petteri Himanen (vieraileva näyttelijä jaksossa Ostaja)
2007 Hopeanuolet Helander
2009 Suomen Las Vegas Jim Salabim
2010 Jim Salabim Taikashow Jim Salabim
2011–2012 Uusi päivä Jyri Piilinen
2014 Brändärit rakennusmestari (vieraileva näyttelijä jaksossa Tarkastus)
Putous Mauno Ahonen (vieraileva näyttelijä 6. tuotantokauden 8. jaksossa)
Justimus esittää: Fuck the Police iskä
2015 Koomikot oma itsensä
Latela oma itsensä
2016 Kummeli V Monkki Mähönen / Antti / Arvo Hakala / Hesekiel Toukka / Make / Barock / Bill Excalibur ¹ ³
2018 Kummeli esittää: Kontio & Parmas Otso Kontio ¹ ³
Gaala useita rooleja ¹

¹ myös käsikirjoittajana, ² tuottajana, ³ säveltäjänä

Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

¹ myös käsikirjoittajana, ² ohjaajana

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Sihvonen: Kummeli: ”Itkettäjiä on tässä maassa ihan tarpeeksi” (Haastattelu ilmestyi Seuran 75-vuotisjuhlanumerossa 19/2009.) Seura. 12.12.2012. Viitattu 31.8.2014.
  2. a b c d e f g h i j Harri Uusitorppa: Kitaristista kuoriutui koomikko. Kummeli-mies Heikki Silvennoisen kanssa ei kukaan tule haastamaan riitaa. Helsingin Sanomat, 27.4.2014, s. C 33.
  3. "Piirsi omalla paskallaan seinään" - Kummeli-tyyppien ensitapaaminen ja muita hulluja juttuja Episodi.fi. Viitattu 6.6.2018.
  4. "Sahattu Landola" - Joulukassi-studiossa kummi Heikki Silvennoinen, osa 1 - Operaatio Joulukassi | Anna joulu jokaiselle www.joulukassi.fi. Viitattu 6.6.2018.
  5. "Sahattu Landola" - Joulukassi-studiossa kummi Heikki Silvennoinen, osa 1 - Operaatio Joulukassi | Anna joulu jokaiselle www.joulukassi.fi. Viitattu 6.6.2018.
  6. "Sahattu Landola" - Joulukassi-studiossa kummi Heikki Silvennoinen, osa 1 - Operaatio Joulukassi | Anna joulu jokaiselle www.joulukassi.fi. Viitattu 6.6.2018.
  7. Finnish Guitar Works - Artists www.flyingfinnguitars.fi. Viitattu 6.6.2018.
  8. Kummeli-koomikko Heikki Silvennoinen kertoo Speedystä & Sakusta, musiikista ja nihkeistä kriitikoista - Rumba.fi Rumba.fi. Viitattu 6.6.2018.
  9. Kummeli-mies on kovan luokan blueskitaristi Viitattu 6.6.2018.
  10. Kummelit saivat alkunsa Olli Keskisen isosiskon mennessä naimisiin Heikki Silvennoisen kanssa - Basso Basso. 5.10.2015. Viitattu 6.6.2018.
  11. Kummeli-tähti muutti erilleen perheestään Ilta-Sanomat. 23.11.2007. Viitattu 6.6.2018.
  12. Heikki Silvennoinen avautuu rajusta alkoholismistaan Kummelit-uutuuskirjassa mtv.fi. Viitattu 6.6.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Heikki Silvennoinen.