Jukka Gustavson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Poliitikosta kertoo artikkeli Jukka Gustafsson.
Jukka Gustavson
Jukka Gustavsson.JPG
Jukka Gustavsson Kanneltalossa maaliskuussa 2013
Syntynyt 17. lokakuuta 1951 (ikä 63)
Kotipaikka Sipoo
Aktiivisena 1967
Tyylilajit blues, soul, funk, jazz, progressiivinen rock, pop
Soittimet urut, piano, syntetisaattorit, lyömäsoittimet
Yhtyeet Hollymakers, TOJ Limited, The Roosters, Wigwam, Sahti, Trio Eero Raittinen, Jukka Gustavson ja Nono Söderberg, Zekosto, Hottoe, Organ Fusion Band
Levy-yhtiöt Love Records, Kerberos, Ponsi, Beta, Texicalli, RockAdillo

Jukka Rainer Gustavson (s. 17. lokakuuta 1951 Sipoo) on suomalainen kosketinsoittaja, laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Suomi-Progen pioneerina[1] pidetty Gustavson tunnetaan erityisesti sähköurkurina, laulajana ja Wigwam-yhtyeen aikaisesta tuotannostaan.

Gustavsonin ensimmäisiä yhtyeitä olivat porvoolainen Hollymakers ja Toj Limited, joita seurasi vuosina 1967–1969 The Roosters. Kesällä 1969 Gustavson liittyi Wigwamiin, joka oli alun perin perustettu Kristianin taustayhtyeeksi. Ronnie Österbergin, Mats Huldénin ja Nikke Nikamon trioon oli liittynyt laulajaksi englantilainen Jim Pembroke. Gustavson soitti Wigwamissa vuosina 1969–1974 ja oli mukana yhtyeen neljällä ensimmäisellä levyllä.[1] Wigwamin Being-levyä on luonnehdittu joskus Gustavsonin ensimmäiseksi soololevyksi, sillä hän on säveltänyt ja sanoittanut suurimman osan sen materiaalista.[2] Vuonna 1977 Gustavson vieraili Wigwamin Dark Albumilla ja on soittanut Wigwamin joillakin paluukeikoilla.[1]

Jukka Gustavson on julkaissut 11 sooloalbumia, joista ensimmäinen, Yksin Yhdessä orkesterin kanssa levytetty ...jaloa ylpeyttä yletän... ylevää nöyryyttä nousen, julkaistiin vuonna 1978. Tämä kuten myös Gustavsonin toinen albumi Valon vuoksi (1979) on sävelletty Kansallisoopperan kokeelliseen balettiesityksen. Gustavsonin tärkein 1970-luvun lopun kokoonpano oli Sahti, joka ei koskaan levyttänyt, mutta jonka muusikoita soittaa Gustavsonin albumilla Toden toistoa (1981) sekä myöhemmin Hottoe -kokoonpanossa albumilla Toinen maisema (2006). Kolmannen levynsä jälkeen Gustavson ei päässyt levyttämään yli kymmeneen vuoteen, mutta teki musiikkia vaimonsa Leenan tanssiteoksiin Eriääri (1983), Syvyyden pinnalla (1985) sekä Väreilyä - synesteettinen synteesi (1988). Vuonna 1992 julkaistiin Gustavsonin piano- ja syntetisaattoripohjainen Bluesion ja kolme vuotta myöhemmin meri-aiheinen teemalevy Kadonnut häviämättömiin. Vuosikymmenen lopulla Gustavson hankki briteistä käytetyt hammond-urut, jotka ovat pääsoittimena pääosin instrumentaalilla jazz-soololevyllä Moments (1999), jonka kokoonpano myös keikkaili Moments-nimellä. Näihin aikoihin Gustavson alkoi keikkailla myös muissa kokoonpanoissa, kuten Sahti-levyn muusikoista koostuneessa Hot Toessa ja Jang Vans -nimellä aloittaneessa kokoonpanossa, jonka nimeksi vaihtui myöhemmin Jukka Gustavson Organ Fusion Band. Kokoonpanon ensimmäinen albumi Between Fire and Ice julkaistiin vuonna 2003. Yhtye soittaa myös yksin Gustavsonin nimissä julkaistulla levyllä Kiiltomato, kynttilänliekki, kuu ja aurinko (2005) sekä toisena yhtyeenä levyllä Community Jazz (2009). Jälkimmäisen levyn toisena yhtyeenä soittaa Björkenheim-Gustavson Quartet. Vuonna 2012 Gustavson julkaisi uusimman levynsä Root & Stalk & Flower Music jälleen Organ Fusion Bandin kanssa. Levyllä soittaa myös Esa Onttosen johtama jousiorkesteri.

Muita levyttäneitä kokoonpanoja ja artisteja, joiden yhtyeissä Gustavson on soittanut ovat SF-Blues, Markus Nordenstreng, Hoedown, Björn Krause, Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Band ja Hiljaistenmiestenlaakso. Lisäksi hän on vieraillut muun muassa muun muassa Maarit Hurmerinnan, T. T. Oksalan, Jussi Raittisen ja Remu Aaltosen albumeilla.[1]

Gustavsonia pidetään yhtenä Suomen taitavimmista kosketinsoittajista. 1970-luvulta lähtien hän on käyttänyt soittaessaan muun muassa Fender Rhodes -sähköpianoa, syntetisaattoreita sekä erityisesti sähköurkuja – aikaisemmin Lowreytä ja 1990-luvun lopusta lähtien Hammondia. Levyillä hän kuitenkin soittanut Finnvoxin Hammond-urkua jo aiemmin. Gustavsonin esikuvia ovat esimerkiksi Steve Winwood, Jimmy Smith ja Stevie Wonder.[3] Gustavsonin tekemä kappale "In Gratitude" Wigwamin Tombstone Valentine -albumilla on omistettu Winwoodille.

Gustavsonin puoliso on tanssija-koreografi Leena Gustavson, jonka tanssiteoksiin hän on säveltänyt musiikkia.[2] Gustavson on kuulunut vuodesta 1979[2] Jehovan todistajiin,[4].

Gustavsonille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[5]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wigwam

Soolotuotanto

Muut merkittävät levytykset

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pale Saarinen: Progelegendan vahva paluu Selvis 2/2012. Viitattu 6.6.2012.
  2. a b c Harri Uusitorppa, Rockin etsijä on nyt vahvassa vireessä, Helsingin Sanomat 17.10.2011 sivu C 4
  3. Jukka Gustavson Organ Fusion Band Musiikkitalolla
  4. Meriläinen, Mikko: Jukka Gustavsonin kyselytunti Wigwam Nuclear Netclub. 1.12.2003. Viitattu 24.3.2008.
  5. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.