Jukka Gustavson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Poliitikosta kertoo artikkeli Jukka Gustafsson.
Jukka Gustavson
Jukka Gustavson Kanneltalossa maaliskuussa 2013
Jukka Gustavson Kanneltalossa maaliskuussa 2013
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1951 (ikä 72)
Muusikko
Aktiivisena 1967–
Tyylilajit blues, soul, funk, jazz, progressiivinen rock, pop
Soittimet urut, piano, syntetisaattorit, lyömäsoittimet
Yhtyeet Hollymakers, TOJ Limited, The Roosters, Wigwam, Sahti, Trio Eero Raittinen, Jukka Gustavson ja Nono Söderberg, Zekosto, Hottoe, Organ Fusion Band
Levy-yhtiöt Love Records, Kerberos, Ponsi, Beta, Texicalli, RockAdillo

Jukka Rainer Gustavson (s. 17. lokakuuta 1951 Sipoo)[1] on suomalainen kosketinsoittaja, laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Suomiprogen pioneerina[2] pidetty Gustavson tunnetaan erityisesti sähköurkurina, laulajana ja Wigwam-yhtyeen aikaisesta tuotannostaan.

Muusikon ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku ja Wigwam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Wigwam

Gustavsonin ensimmäisiä yhtyeitä olivat porvoolainen Hollymakers ja Toj Limited, joita seurasi vuosina 1967–1969 The Roosters. Kesällä 1969 Gustavson liittyi Wigwamiin, joka oli alun perin perustettu Kristianin taustayhtyeeksi. Ronnie Österbergin, Mats Huldénin ja Nikke Nikamon trioon oli liittynyt laulajaksi englantilainen Jim Pembroke. Gustavson soitti Wigwamissa vuosina 1969–1974 ja oli mukana yhtyeen neljällä ensimmäisellä levyllä.[2] Wigwamin vuoden 1974 Being-levyä on luonnehdittu joskus Gustavsonin ensimmäiseksi soololevyksi, sillä hän on säveltänyt ja sanoittanut suurimman osan sen materiaalista.[3] Vuonna 1977 Gustavson vieraili Wigwamin Dark Album -levyllä ja on vieraillut Wigwamin joillakin paluukeikoilla.[2] Hän palasi Wigwamin kokoonpanoon yhtyeen 50-vuotisjuhlakiertueella vuonna 2018.[4]

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Gustavson on julkaissut useita sooloalbumeita, joista ensimmäinen, Yksin yhdessä -baletin orkesterin kanssa levytetty ...jaloa ylpeyttä yletän... ylevää nöyryyttä nousen[5], julkaistiin vuonna 1978. Tämä kuten myös Gustavsonin toinen albumi Valon vuoksi (1979) on sävelletty Kansallisoopperan kokeelliseen balettiesityksen. Gustavsonin tärkein 1970-luvun lopun kokoonpano oli Sahti, joka ei koskaan levyttänyt, mutta jonka muusikoita soittaa Gustavsonin albumilla Toden toistoa (1981) sekä myöhemmin Hottoe-kokoonpanossa albumilla Toinen maisema (2006).

Kolmannen levynsä jälkeen Gustavson ei päässyt levyttämään yli kymmeneen vuoteen, eikä hän 1980-luvulla myöskään soittanut yhtään keikkaa. Henkensä pitimiksi hän työskenteli ensin postinjakajana Sipoossa, ja oikuttelevan mopon tehtyä tämän työn vaikeaksi hän työskenteli 35 vuotta siivoojana. “Se oli mukavan meditatiivista hommaa: samalla pystyi miettimään sävellysprobleemeja.”[6] Tuohon aikaan hän teki musiikkia vaimonsa Leenan tanssiteoksiin Eriääri (1983), Syvyyden pinnalla (1985) sekä Väreilyä - synesteettinen synteesi (1988).

Vuonna 1992 julkaistiin Gustavsonin piano- ja syntetisaattoripohjainen Bluesion ja kolme vuotta myöhemmin meri-aiheinen teemalevy Kadonnut häviämättömiin. Vuosikymmenen lopulla Gustavson hankki briteistä käytetyt Hammond-urut, jotka ovat pääsoittimena pääosin instrumentaalilla jazz-soololevyllä Moments (1999), jonka kokoonpano myös keikkaili Moments-nimellä. Näihin aikoihin Gustavson alkoi keikkailla myös muissa kokoonpanoissa, kuten Sahti-levyn muusikoista koostuneessa Hot Toessa ja Jang Vans -nimellä aloittaneessa kokoonpanossa, jonka nimeksi vaihtui myöhemmin Jukka Gustavson Organ Fusion Band. Kokoonpanon ensimmäinen albumi Between Fire and Ice julkaistiin vuonna 2003. Yhtye soittaa myös yksin Gustavsonin nimissä julkaistulla levyllä Kiiltomato, kynttilänliekki, kuu ja aurinko (2005) sekä toisena yhtyeenä levyllä Community Jazz (2009). Jälkimmäisen levyn toisena yhtyeenä soittaa Björkenheim-Gustavson Quartet. Vuonna 2012 Gustavson julkaisi uusimman levynsä Root & Stalk & Flower Music jälleen Organ Fusion Bandin kanssa. Levyllä soittaa myös Esa Onttosen johtama jousiorkesteri.

Muut kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita levyttäneitä kokoonpanoja ja artisteja, joiden yhtyeissä Gustavson on soittanut ovat SF-Blues, Markus Nordenstreng, Hoedown, Björn Krause, Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Band, Hiljaistenmiestenlaakso ja Strandberg Project. Lisäksi hän on vieraillut muun muassa muun muassa Maarit Hurmerinnan, T. T. Oksalan, Jussi Raittisen ja Remu Aaltosen albumeilla.[2]

Soittimet ja esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustavsonia pidetään yhtenä Suomen taitavimmista kosketinsoittajista. 1970-luvulta lähtien hän on käyttänyt soittaessaan muun muassa Fender Rhodes -sähköpianoa, syntetisaattoreita sekä erityisesti sähköurkuja – aikaisemmin Lowreytä ja 1990-luvun lopusta lähtien Hammondia. Levyillä hän on kuitenkin soittanut Finnvoxin Hammond-urkuja jo aiemmin. Gustavsonin esikuvia ovat esimerkiksi Steve Winwood, Jimmy Smith ja Stevie Wonder.[7] Gustavsonin tekemä kappale "In Gratitude" Wigwamin vuoden 1970 Tombstone Valentine -albumilla on omistettu Winwoodille.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustavsonin puoliso on tanssija-koreografi Leena Gustavson, jonka tanssiteoksiin hän on säveltänyt musiikkia.[3] Hän on ollut teini-iästä lähtien kasvissyöjä.[8] Gustavson ja hänen vaimonsa ovat kuuluneet vuodesta 1979[3] Jehovan todistajiin.[9] Gustavsonin sisar on näyttelijä Marjorita Huldén ja veli Spitfires-yhtyeen laulaja-rumpali Mika-Rainer Gustavson.[10][11]

Gustavsonille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014, jolloin hän lopetti 35-vuotisen leipätyönsä siivoojana.[12][13] Hänellä havaittiin eturauhassyöpä vuonna 2021.[8]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wigwam

Soolotuotanto

Muita merkittäviä levytyksiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 131. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. ↑ a b c d Pale Saarinen: Progelegendan vahva paluu Selvis 2/2012. Viitattu 6.6.2012.
  3. ↑ a b c Harri Uusitorppa, Rockin etsijä on nyt vahvassa vireessä, Helsingin Sanomat 17.10.2011 sivu C 4
  4. ↑ Fräntilä, Jarkko: Iloisia uutisia progen ystäville – Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertue saapuu syksyllä myös Ouluun ja Jyväskylään Rumba. 27.07.2018. Viitattu 22.5.2023.
  5. ↑ Pale Saarinen: Progelegendan vahva paluu Suomen musiikintekijätJulkaistu: 22.10.2013Muokattu: 26.5.2018
  6. ↑ Miska Rantanen: Wigwam ikuisesti. Suomalaisen rockin kivijalka täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Kappaleet soivat yhä.. Helsingin Sanomat, 11.8.2018, s. C 1–2. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.4.2018.
  7. ↑ Jukka Gustavson Organ Fusion Band Musiikkitalolla personal.inet.fi. Arkistoitu 25.5.2007. Viitattu 22.5.2008.
  8. ↑ a b Hirvasnoro, Tarja: Herkkä ote. ET-lehti, 3.5.2023 (9/2023), s. 8-14. Sanoma.
  9. ↑ Meriläinen, Mikko: Jukka Gustavsonin kyselytunti Wigwam Nuclear Netclub. 1.12.2003. Viitattu 24.3.2008.
  10. ↑ Onko Ihmeidentekijät-sarjassa näytelleet Marjorita ja Alexis Huldén sukua toisilleen? Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu, Kirjastot.fi. Viitattu 8.3.2021.
  11. ↑ Yliherne, Ulla: Sipoolaisrokkarit viettävät 45-vuotisjuhlaa – Spitfires suuntaa juhlakiertueelle Sipoon sanomat. 14.6.2019. Viitattu 19.5.2023.
  12. ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
  13. ↑ Aikansa superbändi Wigwam palaa keikkalavoille – huippukosketinsoittaja ei tehnyt 80-luvulla yhtään keikkaa: teki 30 vuotta töitä siivoojana Ilta-Sanomat. 8.9.2018. Viitattu 8.9.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jukka Gustavson.
Auktoriteettitunnisteet: Taiteenala Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jukka_Gustavson&oldid=21574867”