Erja Lyytinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erja Lyytinen
Erja Lyytinen Otava Happy Jazzissa 2007
Erja Lyytinen Otava Happy Jazzissa 2007
Henkilötiedot
Syntynyt 7. heinäkuuta 1976 (ikä 43)[1]
Kuopio, Suomi
Muusikko
Aktiivisena 1999 -
Tyylilajit blues rock
Soittimet kitara
Levy-yhtiöt Ruf RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Kotisivut

Erja Lyytinen (s. 7. heinäkuuta 1976 Kuopio)[1] on suomalainen blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä.

Lyytinen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiosta 1995. Sen jälkeen hän on opiskellut Suomessa vuosina 1995–1997 Kuopion Konservatoriossa musiikinohjaajan linjalla sekä vuosina 1998–2003 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosastolla, jossa hän oli ensimmäinen sähkökitaraa pääaineenaan opiskellut nainen[2]. Lisäksi hän on opiskellut musiikkia Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Sibelius-Akatemiasta Lyytinen valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2010. Opinnäytteensä hän teki Son Housen delta-soittotyylistä[3].

Lyytinen on musikaalisesta perheestä ja piti varhaisnuoruudessaan sellaisista levyistä kuin Kuopiosta myös kotoisin olevan Tarotin Spell of Iron (1986) ja Follow Me Into Madness (1988). Vanha fanisuhde johti myöhemmin siihen, että Tarotin laulaja Marco Hietala tuli vierailevaksi laulusolistiksi Lyytisen vuoden 2010 albumilla Voracious Love olevalle kappaleelle ”Bed of Roses”.

Uransa aikana Lyytinen on avannut esityksiä muun muassa Robert Plantille[4], Focus-yhtyeelle[5], ja Tom Jonesille[6]. Näiden lisäksi hän on esiintynyt Joe Bonamassan[7] , Sonny Landrethin[8], Jennifer Battenin[9] ja Carlos Santanan[10] kanssa.

Erja Lyytinen valittiin vuonna 2017 "Vuoden parhaaksi blues-kitaristiksi" European Blues Awards-äänestyksessä[11][12] ja vuoden 2019marraskuussa hän sijoittui Guitar World -lehden "Maailman parhaat blueskitaristit" -äänestyksessä sijalle 14, ollen toiseksi paras eurooppalainen, heti Eric Claptonin jälkeen.[13]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus- ja opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erja Lyytinen aloitti kitaransoiton 15-vuotiaana.[14] Samoihin aikoihin hän sävelsi jo omia kappaleita.[15] Kouluaikoina hän esiintyi esimerkiksi Brothers & Sisters - nimisen soul-yhtyeen laulajana. Tuolloin hän kuunteli sellaisia artisteja kuin Aretha Franklin ja Ray Charles. Myöhemmin hän tutustui muun muassa Koko Taylorin vuoden 1978 albumiin The Earthshaker ja mainitsee tältä suosikikseen kappaleen ”I’m a Woman”. Toinen alkuaikoina suuresti vaikuttanut artisti on Bonnie Raitt. [16]

Vuonna 1997 Lyytinen vietti vaihto-oppilasvuoden Ruotsin Malmön Musikhögskolanissa. Tätä seurasi opiskelupaikka Sibelius-akatemian musiikkikasvatusosastolla vuonna 1998. Täällä hän oli ensimmäinen sähkökitaraa pääaineenaan opiskellut nainen. [17]

Vuonna 1999 Erja Lyytinen oli mukana MTV3-kanavan ohjelmassa Kulkuri ja Kaunottaret. Lyytinen toimi ohjelmassa taustayhtyeen johtajana ja laulaja-kitaristina. Ohjelmassa esiintyviä artisteja olivat mm. Anna Eriksson, Arja Koriseva ja Pertti Koivula.[18]

2000-luku: Uran nousu ja kansainvälistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 ilmestyi Lyytisen ensimmäinen oma levy Attention! Dave’s Special -yhtyeen kanssa. Tällä tanssittavaa jump- ja swing blues -vaikutteista musiikkia sisältävällä albumilla oli jo suurin osa Lyytisen omia kappaleita. [19]

10. marraskuuta 2002 Lyytinen pääsi lämmittelijäesiintyjäksi Led Zeppelin – yhtyeestä tutun Robert Plantin konserttiin. Lyytinen mainitsee tilaisuuden olleen yksi hänen mieleenpainuvimmista keikkamuistoista.[4]

Vuonna 2003 Lyytinen oli Järvenpään Puistobluesin ainoa kotimainen artisti päälavalla.[20] Festivaalilla julkistettiin Lyytisen seuraava albumi Wildflower. Samassa konsertissa esiintyivät myös Koko Taylor ja Bonnie Raitt, joista jälkimmäisen Lyytinen pääsi tapaamaankin.[21]

Vaihto-opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näihin aikoihin Lyytisen elämä pyöri keikkailun ja opiskelun ympärillä. Myöhemmin vuonna 2003 Lyytinen lähti vaihto-opiskelijaksi Tanskaan. Kobenhavn Rytmisk Musikkonservatoriumissa hän opiskeli mm. Paul Banksin, jazzkitaristi Jacob Fischerin, laulaja Etta Cameronin, sekä Bob Dylanin yhtyeessä vaikuttaneen kitaristin, Billy Crossin, kanssa. [22]

Keväällä 2003 Lyytinen sai stipendin Los Angeles Musician’s Institute of Technology:yn, jossa hänen opettajinaan olivat esimerkiksi Chick Corea Electric Bandissa soittanut Scott Henderson, sekä Keith Wyatt, joka Lyytisen mukaan piti mahtavia luentoja bluesin historiasta. [23]

Ruf Records[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 saksalaisen Ruf Recordsin Thomas Ruf toi Suomeen Blues Caravan -kiertueen ja Lyytinen pääsi jammailemaan yhtiön kirjoilla olleiden naisartistien Candye Kane, Sue Foley ja Ana Popovic kanssa. Ruf tarjosi Lyytiselle levytyssopimusta, jonka myötä äänitettiin Lyytisen kansainvälinen debyyttialbumi Pilgrimage. Levyllä olivat mukana myös artistit Aynsley Lister ja Ian Parker.[24]

Vuonna 2006 Lyytinen pääsi Yhdysvaltoihin Mississippin Oxfordiin tekemään paikallisten muusikoiden kanssa albumia Dreamland Blues. Tällä levyllä Lyytinen soitti aikaisempaa enemmän slide-kitaraa. Levy valittiin vuoden parhaimmaksi albumiksi Ylen Bluesministeri-ohjelmassa.  Samana vuonna Lyytinen oli sitten itsekin mukana Blues Caravan -kiertueella.[25]

Vuonna 2008 Lyytinen julkaisi albumin Grip of the Blues. Tätä levyä Lyytinen sanoo pitävänsä ensimmäisenä "oikeana" soololevynään, koska siinä hänellä oli mukana oma bändi. Bändiin kuuluivat tähän aikaan mm. basisti Iiro Kautto, rumpali Rami Eskelinen ja kitaristi Davide Floreno. [26]

Alkuvuodesta 2009 Lyytinen osallistui jälleen Rufin järjestämään Blues Caravan - kiertueeseen. Muita osanottajia kiertueella olivat artistit Oli Brown ja Joanne Shaw Taylor. Norjan Notodde Blues-festivaaleilla artistit pääsivät jammailemaan blues-rock-kitaristi Joe Bonamassan kanssa, jonka kanssa he soittivat kappaleen Further On Up The Road.[7]

2010 -luku: Tähtihetkiä ja läpimurtoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 ilmestyneellä Voracious Love – albumilla Lyytinen jatkoi musiikillisten rajojensa venyttämistä, esimerkiksi tekemällä yhteistyötä Nightwish- ja Tarot-yhtyeistä tunnetun Marco Hietalan, sekä Apocalyptica-yhtyeen sellistin, Paavo Lötjösen kanssa "Bed of Roses" -kappaleella. [27]

Syksyllä 2010 Erja Lyytinen yhtyeineen oli noin viiden viikon kiertueella, joka suuntautui Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Sveitsiin ja Englantiin.[28] Englannissa yhtye esiintyi toista kertaa ja toimi varsinkin Yhdysvalloissa mainetta saaneen Walter Troutin lämmittelybändinä.[29] Lyytinen on myös mukana saman vuoden lokakuussa julkaistulla tribuuttialbumilla Pispalassa jytää – Juicen & Coitus Intin parhaita esittäen sillä kappaleen ”Kuopio tanssii ja soi”. [30] Samana vuonna Lyytinen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemialta.[31]

Vuonna 2011 Erja Lyytinen lähti yhtyeensä kanssa maaliskuun alussa Britteinsaarten kiertueelle. Kiertue koostui yhdestätoista konsertista eri puolilla maata. Lyytinen esiintyi lisäksi arvostetussa tunnin mittaisessa Paul Jonesin juontamassa rhythm and blues -ohjelmassa BBC Radio 2 -kanavalla 28. helmikuuta.[32] Jonesin ohjelmassa kuultiin kappaleet ”Don’t Let a Good Woman Down”, ”Oil and Water”, sekä Blind Willie Johnson -cover ”The Soul of a Man”.[33] Näihin aikoihin kokoonpanoon kuuluivat rumpali Miri Miettinen, basisti Roger Inniss, ja kitaristi Davide Floreno. [32]

Syksyllä 2012 Lyytinen osallistui MTV3-kanavan Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmaan.[34]

Vuonna 2013 julkaistu Forbidden Fruit -albumi oli musiikillisesti paluu Lyytiselle tutumpaan tyyliin. Albumin kappaleet "Joyful Misery" ja "At Least We Still Fight" hän on kirjoittanut Alan Darbyn kanssa, joka on soittanut mm. Eric Claptonin ja Paul McCartneyn kanssa, ja kirjoittanut musiikkia Bonnie Raittille. [35][36]

Vuonna 2014 Lyytinen julkaisi albumin Sky is Crying, joka oli tribuutti Elmore Jamesin musiikille. Soundiltaan riisuttu blues-albumi osoittautui hänelle kansainväliseksi läpilyönniksi, jolla hän osoitti taitonsa slide-kitaristina. Kanadan Underground Blues Network valitsi Sky is Crying -levyn vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi blues-albumiksi, sekä parhaaksi blues-tribuutti-albumiksi. Britanniassa Blues Matters! – julkaisu sijoitti Sky is Crying -levyn vuoden 2014 kolmen parhaan kansainvälisen albumin joukkoon ja kunnioitti Lyytistä myös nostamalla hänet ”Vuoden kansainvälinen sooloartisti”-listalle sijalle kaksi.[37]

2015–2019: Palkintoja ja unelmien täyttymyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuotta myöhemmin, vuonna 2015 ilmestyneen Live in London – livealbumin myötä Lyytinen kohosi Blues Matters! -julkaisun äänestyksessä ensimmäiselle sijalle ”Vuoden kansainvälinen sooloartisti” – listalla[38], sekä palkittiin "Vuoden artistina" Finnish Blues Awards:issa.[39]

Vuonna 2017 Lyytinen julkaisi Stolen Hearts-albumin[6], jonka tuottamisesta ja miksauksesta vastasi The Rolling Stones-yhtyettäkin tuottanut Chris Kimsey[40]. Julkaisun jälkimainingeissa Lyytinen teki loppuunmyydyn kiertueen[6] Suomessa muusikko/näyttelijä Heikki Silvennoisen kanssa[41], sekä esiintyi ensimmäistä kertaa Intiassa asti[42]. Tätä seurasi kaksi menestyksekästä kiertuetta Englannissa, sekä Blue Christmas-kiertue Sami Saaren ja Maria Hännisen kanssa.[6]

European Blues Awards[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Erja Lyytinen äänestettiin ensimmäisenä suomalaisena vuoden parhaaksi blues-kitaristiksi European Blues Awards - äänestyksessä.[11][12] Lyytinen esiintyi myös televisiossa MTV3-kanavan Tähdet, Tähdet-ohjelmassa.[43]

Esiintyminen Carlos Santanan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Lyytinen esiintyi yhdessä kuuluisan kitaristin, Carlos Santanan kanssa Helsingin Kaisaniemessä 20 000 ihmiselle.[10] ”My new friend represents the future – and I like the future! Erja… I call her lightning! Lightnin’ Hopkins, you know” Santana kuulutti.[44] Samalla hän tuli antaneeksi Lyytiselle lisänimen ”Lightning” (salama) viitaten bluesartisti Lightnin’ Hopkinsiin.[10]

Kaisaniemeä edeltänyt kohokohta oli tv-kanava YLE:n vuoden 2018 uudenvuoden konsertti Helsingissä, jossa Lyytinen esiintyi 80 000 ihmisen kokoiselle yleisölle. Konsertti lähetettiin myös valtakunnallisesti televisiossa.[45]

Another World - yhteistyötä esikuvien kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2019 ilmestyi albumi Another World, jolla yhdistyy musiikilliset vaikutteet niin bluesista, rockista, popista, funkista, kuin progressiivisesta rokistakin. Albumilla esiintyvät Michael Jacksonin kitaristina tunnettu Jennifer Batten, sekä slidekitaramestari Sonny Landreth. Albumin on miksannut Teksasissa Chris Bell ja masteroinut Los Angelesissa Grammy-voittaja Gavin Lurssen.[6]

Vuonna 2019 Lyytinen esiintyi Kanadassa Blues Brothers-elokuvasta ja -bändistä tutun Dan Aykroydin ja samaisen elokuvan innoittajan, Downchild Blues Bandin kanssa. Samana vuonna Lyytinen pääsi lämmittelemään toisen pitkän linjan esiintyjän, Tom Jonesin esitystä Naantalissa, sekä Oulussa. [6]

Erja Lyytisestä kertova omaelämänkerta ”Blueskuningatar” (Docendo) ilmestyy syksyllä 2019.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyytinen oli avoliitossa italialaisen kitaristin Davide Florenon kanssa vuosina 1999–2016. Heillä on vuonna 2013 syntyneet kaksospojat.[46]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lasse Turunen 70-vuotisjuhlastipendi 2001.
  • Jämsession Festivaali -palkinto BluesLada vuodelle 2003–2004 ja opiskelustipendi Los Angeles Musician´s Institute-oppilaitokseen 2003.
  • Sooloalbumi ”Wildflower” valittu Yleisradion ”Bluesministeri”-ohjelman vuoden albumiksi 2003.
  • Sooloalbumi ”Dreamland Blues” valittu Yle Radio Suomi ”Bluesministeri”-ohjelman vuoden albumiksi 2006.
  • Lisäksi matka-apurahoja Yhdysvaltoihin suuntautuneelle opintomatkalle
  • European Blues Awards, Best Guitarist (paras kitaristi) 2017.[53]
  • Guitar World -lehden Paras blueskitaristi -äänestyksessä sijalle 14 vuonna 2019. [54][55]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erja Lyytinen – Musiikkilukion vuoden taiteilija 18.11.2004. Kuopion koulutuspalvelukeskus. Viitattu 11.1.2009.
  • Yle Radio Suomi, 16.9.2010, Lähikuvassa Erja Lyytinen. Hiihtola, Pasi (toim.).
  • Ollila, Mape: "Erja Lyytinen - Blueskuningatar." Docendo, 2019
  • Euroopan Parhaaksi kitaristiksi valittu Erja Lyytinen: "Todellakin soitan usein ilmakitaraa". Yle Uutiset 08.10.2018. Viitattu 30.10.2019
  • Erja Lyytinen: Virallisten kotisivujen Biografia. Viitattu 30.10.2019

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Wallenius, Sanna: Laulaja-kitaristi Erja Lyytinen raskaana – odottaa kaksosia Me Naiset. 2.9.2013. Viitattu 26.10.2019.
  2. Savon Sanomat, Blueslady Erja Lyytisen luolassa (infolaatikko)
  3. ”Father of Modern Blues: Son House ja delta bluesin karaktäärit”, Erja Lyytinen 2010 (E-thesis-tietokannan viitetieto) Sibelius-akatemia.
  4. a b Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 47. Docendo, 2019.
  5. FOCUS THE 100 CLUB. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  6. a b c d e f g Bio Erja Lyytinen. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  7. a b Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 85. Docendo, 2019.
  8. Watch Erja Jam with Slide Guitar Maestro Sonny Landreth! Erja Lyytinen. 17.4.2018. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
  9. Jennifer Batten & Erja Lyytinen: Monstress of Guitar - Tour Kulttuuritalo. Viitattu 30.10.2019.
  10. a b c Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 158. Docendo, 2019.
  11. a b Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 147. Docendo, 2019.
  12. a b European Blues Awards Winners Announced at Manchester Blues Festival UK 2017 European Blues Awards. 30.11.2017. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  13. Upea kunnianosoitus! Erja Lyytinen valittiin maailman 14:nneksi parhaaksi blueskitaristiksi www.iltalehti.fi. Viitattu 27.11.2019.
  14. Euroopan parhaaksi kitaristiksi valittu Erja Lyytinen: "Todellakin soitan usein ilmakitaraa" Yle Uutiset. Viitattu 29.10.2019.
  15. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 23. Docendo, 2019.
  16. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 33. Docendo, 2019.
  17. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 37 - 38. Docendo, 2019.
  18. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 39. Docendo, 2019.
  19. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 45. Docendo, 2019.
  20. Puistoblues - Pääkonsertti, Vanhankylänniemi 28.6.2003 www.puistoblues.fi. Viitattu 29.10.2019.
  21. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 49-50. Docendo, 2019.
  22. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 51. Docendo, 2019.
  23. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 52. Docendo, 2019.
  24. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 59 - 60, 62. Docendo, 2019.
  25. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 71, 78. Docendo, 2019.
  26. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 83-84. Docendo, 2019.
  27. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 90. Docendo, 2019.
  28. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 92. Docendo, 2019.
  29. Midlands Rocks: Walter Trout flickr.com. 27.10.2010. Viitattu 29.10.2019.
  30. Leskinen, Juice - tribute- : Pispalassa Jytää - Juicen & Coitus Intin Parhaita - Record Shop X www.recordshopx.com. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  31. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 94. Docendo, 2019.
  32. a b Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 94-95. Docendo, 2019.
  33. BBC Radio 2 - The Blues Show with Paul Jones, 28/02/2011 BBC. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  34. Tähtioppilas Erja Lyytinen paljasti tanssitaustansa mtvuutiset.fi. 1.9.2012. Viitattu 29.10.2019.
  35. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 100. Docendo, 2019.
  36. Alan Darby www.alandarby.com. Viitattu 29.10.2019.
  37. Bio Erja Lyytinen. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  38. [http://www.erjalyytinen.com/1-solo-artist-and-1-live-album-in-the-blues-matters-writers-poll/
    1. 1 Solo artist and #1 Live album in the Blues Matters Writer´s Poll!] Erja Lyytinen. 30.9.2015. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  39. Finnish Blues Awards: Erja Lyytinen wins Artist Of The Year Award! Erja Lyytinen. 19.1.2016. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  40. VIDEO | “Stolen Hearts” by Erja Lyytinen | Chris Kimsey chriskimsey.com. Viitattu 29.10.2019.
  41. Erja Lyytinen & Heikki Silvennoinen concert tour! | Bluesland Productions bluesland.fi. Viitattu 29.10.2019.
  42. Erja first time in India! Erja Lyytinen. 16.4.2016. Viitattu 29.10.2019. (englanniksi)
  43. Ollila, Mape: Erja Lyytinen - Blueskuningatar, s. 137-138. Docendo, 2019.
  44. Blues-Finland.com - Carlos Santana, Erja Lyytinen - Helsinki, Kaisaniemi 18.6.2018 - Konserttiarvio www.blues-finland.com. Viitattu 29.10.2019.
  45. Samu Lehtonen: Helsingin keskusta täyttyi juhlakansasta – Kansalaistorilla jopa 85 000 ihmistä Ilta-Sanomat. 31.12.2017. Viitattu 29.10.2019.
  46. Me Naiset: Arki kaksosvauvojen kanssa kaatoi Erja Lyytisen 17 vuoden liiton – eivät noudattaneet kasvatusoppeja Ilta-Sanomat. 19.1.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 19.1.2017.
  47. Dreamland Blues Erja Lyytinen. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  48. Grip Of The Blues Erja Lyytinen. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  49. Forbidden Fruit Erja Lyytinen. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  50. The Sky Is Crying Erja Lyytinen. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  51. Live In London Erja Lyytinen. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  52. Stolen Hearts Erja Lyytinen. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  53. Erja Lyytiselle kansainvälinen tunnustus: Paras blueskitaristi! iltalehti.fi. Viitattu 1.12.2017.
  54. Jonathan Horsley, Damian Fanelli 2019-11-21T15:03:29Z Artist: The 30 best blues guitarists in the world today guitarworld. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
  55. Anssi Eriksson: Arvostetun Guitar World -lehden lukijat ovat puhuneet: Erja Lyytinen on yksi nykyhetken kovimmista blueskitaristeista Soundi.fi. Viitattu 23.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erja Lyytinen.